Tiedetoimittajien ensi vuoden Kopiosto-potti leikkautuu yli kolmanneksella parin vuoden takaiseen verrattuna.
Tiedetoimittajilla on edessään entistä niukemmat ajat, sillä ensi vuodelle luvassa oleva Kopioston rahapotti on aiempaa reippaasti pienempi. Trendi on laskeva muillakin Kopioston jäsenjärjestöillä, mutta se kirpaisee ensi vuonna erityisesti Tiedetoimittajain liiton budjettia.
Tiedetoimittajain liiton pääsihteerin Ulla Järven mukaan Kopiosto-ennuste vuodelle 2024 on 352 000 euroa, kun tänä vuonna liitto sai Kopiosto-korvauksia yhteensä 497 146 euroa. Viime vuoden korvauskertymä oli ennätykselliset 560 210 euroa, ja sitä edellisenä vuonna, 2021, korvauksia liitolle maksettiin 532 135 euroa.
Järvi sanoo, että rahamäärän väheneminen näkyy ennen pitkää liiton jakamissa apurahoissa. Myös opintomatkojen järjestämistä ja niiden omavastuuta joudutaan puntaroimaan uudessa tilanteessa. Sen sijaan koulutusten järjestämisestä ei haluta tinkiä. Marraskuun puolivälissä päättyneessä syksyn apurahahaussa liitto sai 108 hakemusta 247 386 euron edestä. Joulukuussa apuraha myönnettiin 69 hakijalle, ja yhteissumma oli 92 531 euroa.
Liiton hallitus ratkaisee tulevina vuosina, pienennetäänkö apurahoja vai vähennetäänkö niiden saajien määrää. Ensimmäiseksi kiristetään karenssiaikoja, ja kolmen vuoden karenssia tulkitaan aiempaa tiukemmin. Liitto on jakanut vuosittain 100–120 apurahaa työskentelyyn, laitteisiin ja omaehtoiseen kouluttautumiseen.
”Olemme palaamassa vuosien 2016–17 tasolle. Meillä oli lihavat vuodet koronan aikana, mistä jäi rahaa myös jemmaan. Normaalisti se pitäisi käyttää seuraavana vuotena, mutta nyt meillä on Kopiostolta sellainen ohje, jonka mukaan jakoaikaa voi jonkin verran pidentää.”
Isoa pudotusta selittää kaksi muuttujaa: liiton jäsenistöä koskeva kopioiminen on vähentynyt ja parina viime vuotena jakosummaa kasvattivat Kopioston takautuvasti maksamat korvaukset digitaalisten aineistojen käytöstä. Nyt digikorvauksissa edetään samaan tahtiin paperikopiokorvausten kanssa, joten isoja lisäpotteja ei ole luvassa.
”Erityisesti korkeakouluissa on kopioitu paljon meidän jäsentemme tekijänoikeuden alaista materiaalia, kuten lehtiaineistoja ja tietokirjoja. Nyt siellä ei enää haluttaisi maksaa näistä materiaaleista, jotka ovat iso kuluerä heille. Siellä on oma väki alkanut tehdä materiaaleja. Asenteissa ja käytännöissä on tapahtunut iso liikahdus”, Järvi kuvaa muutosta.
Ennätysvuosien jälkeen
jaetaan niukkuutta
Suomen tietokirjailijat sai Kopiostolta viime vuonna jaettavaa vajaat 3,4 miljoonaa euroa ja Journalistiliitto (SJL) 1,7 miljoonaa euroa. SJL jakaa rahaa takaisin tekijöille apurahoina Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön (JOKES) kautta.
Muita suuria Kopiosto-rahan saajia ovat muun muassa kustantajien järjestöt, kuten Suomen Kustannusyhdistys (4,4 milj. eur), Suomen tiedekustantajien liitto (1,4 milj. eur) ja Aikakausmedia ry (1,3 milj. eur).
Ensi vuoden ennuste näyttää Tietokirjailijoille vajaata 3 miljoonaa euroa ja SJL:lle vajaata 1,2 miljoonaa euroa. Suunta on laskeva samoista syistä kuin Tiedetoimittajilla.
”Pari kolme vuotta jaoimme ennätysmäärän apurahoja, joihin jakosummien pienentyminen toki nyt heijastuu. Apurahoihin nähden muut kulut, joihin korvauksia käytetään, ovat hyvin pieniä”, summaa Tietokirjailijoiden toiminnanjohtaja Sanna Haanpää.
”Lehdistön kopiointi on vähentynyt, mutta meillä pelastus on ollut kuvapuoli, jonka kopiokäyttö on lisääntynyt”, toteaa SJL:n edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.
Savolaisen mukaan jakosuhteista kinastellaan aina Kopioston jäsenjärjestöjen kesken, kun joudutaan jakamaan niukkuutta. Journalistiliiton isoa osuutta halutaan haastaa.
Tekijöiden rahaa
ei hillota
Kopiosto kerää korvauksia kirjojen ja lehtien valokopioinnista ja tulostamisesta sekä verkkoaineiston kopioinnista. Suurin asiakasryhmä on oppilaitokset. Korvaukset jaetaan Kopioston jäsenjärjestöille ja sitä kautta tekijöille itselleen esimerkiksi apurahoina.
Kopiointikorvaukset jaetaan 4–5 vuoden välein sopimusalueilla tehtävien tutkimusten ja jäsenjärjestöjen välisten jakoneuvotteluiden perusteella.
”Kopioinnin ja tulostamisen radikaali väheneminen ei kompensoidu digitaalisella puolella. Asiakkaiden käyttäytyminen on muuttunut”, sanoo Kopioston oikeudenomistajapalveluiden johtaja Sari Ahonen.
Ahosen mukaan opettajilla oli aikanaan mieliteoksia, joiden pohjalta he opettivat ja joista oli helppo jakaa otteita paperikopioina. Nykyisin on siirrytty sähköisiin materiaaleihin uusien opetussuunnitelmien mukaisesti. Opettajat myös jakavat paljon verkkolinkkejä ja aineistoa CC-lisenssillä (Creative Commons), joiden käyttö ei kuulu Kopioston kopiointiluvan piiriin.
Ahonen vahvistaa, ettei Kopiosto ole aivan ehdoton siinä, että raha pitäisi jakaa heti seuraavan vuoden aikana.
”Tavoitteena on, että raha kiertää eikä sitä hillota, ja että käyttökohteet ovat huolellisesti mietittyjä ja hyödyttävät parhaalla mahdollisella tavalla alan tekijöitä. Rahaa voi kuitenkin säästää, jos odotetaan jotain järkevää kohdetta tai tulossa on esimerkiksi iso koulutus tai kansainvälinen seminaari.”
Hän harmittelee jakosummien vaikeaa ennakoitavuutta sen vuoksi, että tutkimustulokset vaihtelevat ja kopiointikorvaukset maksetaan jäsenjärjestöille jo niiden keräysvuonna.
”Se voi tietää järjestöille isoja muutoksia, kun tutkimus osoittaa korvattavan kopioinnin laskua tai eri aineistolajien kopioinnissa tapahtuu muutoksia. Tämähän ei ole varmaa rahaa, jonka päälle voi rakentaa jotain pysyvää ja pitkäaikaista.”
Kopiosto ja jäsenjärjestöt muistuttavat, että kaikkien tekstin ja kuvan tekijöiden on päivitettävä aiemmin antamansa Kopiosto-valtakirja, koska Kopiosto on lisännyt valtakirjaan oikeusluokkia tekijänoikeuslain muutosten vuoksi. Päivityksen voi tehdä Kopioston valtuutuspalvelussa.
Juttuun liittyviä verkkolinkkejä:
• Kopiosto-rahan saajat: https://www.kopiosto.fi/kopiosto/tekijoille-ja-kustantajille/korvaukset-tekstin-ja-kuvan-tekijoille/
• Kopioston valtuutuspalvelu: https://kopiostoextra.fi/valtuudet