Lasikatot pitävät yhä pintansa yliopistoissakin

Anu Lahtinen & Tuula Vainikainen: Proffapoluilla — tutkittua ja koettua tiedenaisten elämästä Avain 2022. 265 sivua.

”Jos suomalaisnaisten professorityöstä olisi kirjoitettu kirjaa vaikkapa 1900-luvun puolivälissä, teos olisi jäänyt lyhyeksi, ja professorikokemuksista olisi voinut kysellä vain muutamalta tutkijalta.”

Näin todetaan Proffapoluilla — tutkittua ja koettua tiedenaisten elämästä -kirjassa. Kuitenkin ensimmäiset naiset astuivat proffapoluille jo 1880-luvulla, vaikka jäivätkin usein ainokaisiksi.

Vaikka 1960- ja 1970-luvuilla naisten määrä yliopisto-opiskelijoista ylitti miesten osuuden, ja 1990-luvulta lähtien on korkeakoulupolitiikassa aktiivisesti tuettu tasa-arvoa, ei lasikattoja ole saatu silti kokonaan särjettyä.

2000-luvulla tiedenaiset toimivat monissa tiedemaailman huipputehtävissä: akatemiaprofessoreina, Suomen Akatemian hallituksessa ja toimikunnissa, tutkimuksen huippuyksiköiden johtajina ja yliopiston rehtoreina. Miehiä löytyy silti sitä enemmän mitä korkeammalle hierarkioiden portaita kavutaan. Tämän takia 160 naisprofessorin tilityksiin akateemisesta urastaan ja elämästään pohjautuva teos Proffapoluilla on ajankohtainen.

Kirjassa käydään läpi kaikki tieteenalat luonnontieteistä humanistisiin. Niin ikään kartoitetaan naisten asemaa Suomen Tiedeseuran ja Tiedeakatemian noteerauksissa, palkinnoissa ja tunnustuksissa, Vuoden professoreissa ja tieteentekijöissä ja johtajissa tiedekunnista rehtoreihin.

Perheolosuhteita tarkastellaan uran kannalta. Monet tiedenaiset pitävät puolisolta saatua tukea erittäin tärkeänä. Eräs edistyksellinen esimies totesi jatko-opiskelijalleen, että ”äitiysloma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä väitöskirjaa”. Mutta useimmin äidiksi aikovat ovat kuulleet lauseen: ”Se oli sitten siinä…”

Sukupuolittuneet valinnat suosivat ja syrjivät

Yliopistolla miehet tukevat miehiä. Yliopistolla syrjintä on sanatonta ja ilmenee arjen käytännöissä ja rakenteissa. Jo opiskelualan löytäminen on sukupuolittunut: miehet valitsevat tutkijan uran, naiset tyytyvät opettamaan. Tekniset alat vetävät miehiä puoleensa, naisia kiinnostaa humanismi.

Sosiaaliset ja empaattiset naiset, eristyneet ja viileän älylliset miehet — vanha stereotypia elää vielä yliopistoissakin. Sukupuolten ero näkyy siinäkin, että miehillä ja naisilla on omat verkostonsa ja kaveriporukkansa, jotka suosivat omiaan. Ja kun miehillä on jo parhaat asemat, miesverkostot pitävät huolta, että heillä on ne tulevaisuudessakin.

Jotkut kirjan naisista väittävät, että tytöttely ja muu vähättely on jopa lisääntynyt 2000-luvulla. Syynä ovat varmasti myös yliopistouudistukset, jotka suosivat teknisiä ja luonnontieteellisiä aloja humanististen tieteiden kustannuksella. Tutkimuksen globalisoituminen, teknologisoituminen ja markkinoituminen eivät välttämättä tue jatkossakaan suomalaisten naistutkijoiden urapolkuja, työn ja perheen yhdistämistä tai palkkakehitystä, todetaan kirjassa.

Proffapoluilla-kirjan ongelma on, ettei sekään oikein pysty osoittamaan tietä — tai edes polkua — joka veisi tasa-arvoisempaan yliopistoon ja yhteiskuntaan. Vastassa ovat niin isot ja vanhat kulttuurilliset rakenteet. Kirjassa todetaankin, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan naisetkin suosivat miespuolisia toimijoita. Kirja herättää tietoisuuden tästä: siinä tuodaan selkeästi ja perusteellisesti esiin, että tasa-arvollaan jo vuosikymmeniä ylpeilleellä Suomella on vielä paljon tehtävää asioiden eteen.

Teksti: Pekka Wahlstedt

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)