Leidenin valinta vuoden 2022 eurooppalaiseksi tiedekaupungiksi oli varsin perusteltu. Vuonna 1575 perustettu Leidenin yliopisto on Alankomaiden vanhin, ja se kuuluu maailman parhaisiin monilla tieteenaloilla, myös humanistisissa tieteissä. Leidenissä ovat toimineet eräät tieteen historiassa kuuluisat kustannustalot kuten Brill (perustettu 1683; toimii edelleen) ja Elzevir (1580–1712). Jälkimmäisestä on ottanut nimensä vuonna 1880 perustettu, nykyisin kovasta hinnoittelupolitiikastaan tunnettu Elsevier, jonka päämaja on Amsterdamissa.
Leidenissä toimii toistakymmentä museota, joista muutamat ovat Alankomaiden suurimpia. ESOF-kokouksen aikana otin asiakseni juosta tärkeimpiä museoita läpi. Käytettävissä oli kolme päivää. Tässä raportti havainnoistani.
Volkenkunde on vuonna 1837 perustettu etnografinen museo, jonka kokoelmat heijastavat Hollannin kaikille mantereille aikoinaan ulottunutta koloniaalivaltaa. Esineistöä on joka maanosasta, mutta erityisen vaikuttava on indonesialaisen taiteen kokoelma. Indonesia on satojen erilaisten kansojen ja kielten, uskontojen ja kulttuurien koti. Esimerkiksi Jaava ja Sumatra ovat aivan eri maailmoja. Paljon on esineistöä myös Japanista, jonka kanssa Hollannin Itä-Intian Kauppakomppania (VOC) sai monopoliasemassa käydä kauppaa vuosina 1639–1859 Nagasakin redillä sijainneelta Deshiman pieneltä saarelta käsin. Arktisella osastolla esitellään tietenkin myös saamelaiset, joiden nykytilanteesta (!) näyttelyteksti kertoo seuraavaa: ”Konfliktit elintilasta lisääntyvät, kun yhä enemmän buureja [eli maanviljelijöitä] työntyy kohti pohjoista.” Teksti taitaisi olla päivittämisen tarpeessa…
Rijksmuseum van Oudhedenin egyptologisen osaston runsaita kokoelmia. Wikimedia Commons.
Rijksmuseum van Oudheden eli Alankomaiden kansallinen antikviteettimuseo keskittyy nimensä mukaisesti klassiseen antiikkiin eli Välimeren ja Lähi-idän muinaiskulttuureihin. Museon perusti Leidenin yliopiston – ja koko maailmankin – ensimmäinen arkeologian professori Caspar Reuvens (1793–1835). Ihmetyttää, kuinka laajat egyptologian kokoelmat museolla on, vaikkei Hollannin merivalta koskaan ole ulottunut Niilille saakka. Kivisiä sarkofageja ja puisia muumioarkkuja on esillä riveittäin, ja kaiken kruunaa Taffehin muinaistemppeli, jonka Egypti kokonaisuudessaan lahjoitti Alankomaille Assuanin padon rakentamisen ja sen aiheuttamien suurisuuntaisten pelastuskaivausten yhteydessä. Antikviteettimuseossa oli esillä myös maailmaa mullistaneiden Leidenissä painettujen kirjojen näyttely. Esillä olivat muun muassa Descartesin Metodin esitys (Leiden 1637), Galileon Discorsi (Elzevir, Leiden 1638) ja Linnén Systema naturae (Leiden 1735) sekä Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian alkuperäinen käsikirjoitus (1916).
Naturalis on valtakunnallinen luonnonhistorian museo, jolla on vuosisataiset juuret, mutta joka vuonna 2019 avattiin upouuden yhdeksänkerroksisen rakennuksen tiloissa. Vastoin odotuksia jättiläismuseo ei tehnyt minuun erityisen hyvää vaikutusta, vaan jätti varsin sekavan mielikuvan. Museo on järjestetty temaattisesti. Alakerran ensimmäinen valtava sali on nimeltään yksinkertaisesti Elämä. Se esittää sikin sokin kaikenlaisia eläimiä, jotka hyllyiltään katselevat vierailijaa kuolleina kuin patsaat. Vastaavasti viimeinen sali yhdeksännessä kerroksessa on nimeltään Kuolema, ja siellä on kasapäin erilaisia raatoja ja luurankoja, niin ikään sikin sokin. Pidän enemmän sellaisista museoista, joissa eläimet on järjestetty maantieteellisesti ja esitetty omassa elinympäristössään, Afrikan eläimet Afrikka-salissa jne. Toinen mahdollisuus olisi järjestää luonnonhistoriallinen museo evoluutioteeman ympärille, mutta sekään ei tässä museossa oikein toteudu.
Naturalis-museon johtava teema on biodiversiteetti, joka kuitenkin jää abstraktioksi, kun vierailijalle ei kunnolla kerrota, mitä luontokappaleita hänen nähtävillään oikein on. Selitystekstit on supistettu minimiin. Kännykästä QR-koodin takaa toki saa lisätietoa kaikesta mahdollisesta, mutta miksi mennä museoon tuijottamaan omaa puhelintaan?
Naturalis on myös sangen kallis museo. Pääsylippu maksaa kouluikäisiltä lapsiltakin 16 euroa, minkä lisäksi on pulitettava 12 euroa, jos haluaa nähdä myös museon vetonaulana toimivan hirmuliskoanimaation. Menepä lapsiperheenä sitä katsomaan kokonaishintaan 28 euroa per nuppi, niin muistat käyneesi Leidenissä!
Parhaiten kaupungista saa kokonaisnäkemyksen vuokraamalla veneen ja lähtemällä vesille. Venettä kipparoi tiedetoimittaja Jari Mäkinen, joka on asunut Leidenissä.
Hortus botanicus on vuonna 1590 perustettu kasvitieteellinen puutarha, jonka iästä todistavat sen mahtavat ikipuut: seetrit ja ginkgot, tammet ja plataanit, trumpettipuut ja itkupajut. Kasvihuoneessa rehottavat paitsi jättiläislumpeet myös monet maustekasvit, jotka aikoinaan loivat Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian vaurauden. Hollannin ensimmäisiä tulppaaneja kasvatti juuri täällä professori Carolus Clusius (1526–1609).
Rijksmuseum Boerhaave on vuonna 1928 perustettu tieteenhistorian museo, joka on saanut nimensä kliinisen lääketieteen opetuksen uranuurtajan Herman Boerhaaven (1668–1738) mukaan. Museon kokoelmista löytyy esimerkiksi anatominen teatteri, Carl von Linnén muotokuva lapinpeskissä, historiallisia mikroskooppeja, Christiaan Huygensin suunnittelema heilurikello (1657), hollantilaisten Nobelin palkinnon saajien käyttämiä instrumentteja jne. Uusinta esineistöä on James Webb -avaruusteleskoopin laitteistoon kuuluva MIRI-prototyyppi. Sen tuottamien ensimmäisten kuvien julkistaminen, josta tiedetoimittaja Jari Mäkinen suoraan Leidenistä raportoi Ylen iltauutisiin, säväytti ESOF 2022 -tapahtumaa.
Japanin-kävijä Philipp Franz von Sieboldin (1796–1866) kotitalossa Siebold-Huisissa oli tällä kertaa esillä ”uudempia” eli pääosin 1900-luvulla tehtyjä japanilaisia puupiirroksia. Suosittuja aiheita näkyvät olleen kauniit maisemat ja kauniit naiset.
Leidenin vanha pääkirkko, jo vuonna 1121 ensimmäisen kerran rakennettu Pieterskerk, on poistettu kristillisestä käytöstä vuonna 1971. ESOF-tapahtuman vastaanotto pidettiin siellä, mutta pauhaava mökämusiikki teki keskustelun mahdottomaksi. Kaikeksi onneksi pelastauduimme liiton pääsihteeri Ulla Järven johdolla jatkoille läheiseen ravintolaan. Pieterskerkistä jäi silti mieleen matemaatikko Ludolph van Ceulenin (1540–1610) hauta, jota koristaa hänen laskemansa piin likiarvo 35 desimaalin tarkkuudella. Piitä sanottiinkin yhdessä vaiheessa ”Ludolphin luvuksi”.
Boerhaave-museon anatominen teatteri. Wikimedia Commons.
Ihan kaikkiin Leidenin museoihin en kolmessa päivässä ehtinyt, joten kaupunkiin voisi palata joskus myöhemminkin itseään sivistämään. Museot olivat lapsiperheystävällisiä muuten paitsi hinnoiltaan, sillä niissä on laajat hands on -aktiviteetit ja puuhamaat, joissa voi leikkiä olevansa arkeologi, egyptologi, paleontologi jne. Ei ihme, jos tieteen jälkikasvua Leidenissä syntyy.
Koko kanaalien halkoma ja kukkaistutusten koristama Leidenin vanha kaupunki tuhansine historiallisine rakennuksineen on kuin ulkoilmamuseo sinänsä. Parhaiten kaupungista saa kokonaisnäkemyksen vuokraamalla veneen ja lähtemällä vesille. Juuri niin me teimme kippariksi ryhtyneen Jari Mäkisen opastuksella. Mäkinen olikin mainio opas, sillä hän on asunut Leidenissä vuosia ja tuntee sen kuin omat taskunsa.
