Lisääkö rangaistus inhimillistä kärsimystä?

Esko Yli-Hemminki & Sakari Melander & Kimmo Nuotio (toim.):
Rikoksen ja rangaistuksen filosofia
Gaudeamus 2022, 545 sivua

Rikokseen syyllistynyt tuomitaan rangaistukseen, luonnollisesti. Rikosoikeudellinen prosessi ja etenkin rangaistuksen oikeuttaminen kuitenkin edellyttävät filosofista pohdintaa. Miten rangaistus voitaisiin oikeuttaa eettisesti? Minkälainen moraalivaikutus tuomioilla on kansalaisiin?

Rangaistus tulee perustella, koska se rikkoo perustuslaillisia oikeuksia vapauden sekä omaisuuden suojaan – vankeuden tai sakon kaltaisen rahanmenetyksen muodossa. ”Rikosoikeus on kontrollin väline, jota tulee tarkastella kriittisesti”, uutuuskirjan toimittajat tiivistävät.

Artikkelikokoelma pyrkii filosofian keinoin pääsemään ”parempaan rikosoikeudelliseen sääntelyyn tai jopa oikeudenmukaisempaan yhteiskuntajärjestykseen”. Tavoite vaatii pohdintaa rangaistuksen eli ”valtiollisen väkivallan” oikeutuksesta, jota koskevat teoriat voidaan jakaa karkeasti kahteen.

Ensinnäkin sovitusteoriat sisältävät ajatuksen juridisesta rangaistuksesta eräänlaisena kostona tai maksuna lain rikkomisesta eli yhteiskuntajärjestyksen vastaisuudesta. Sovitusteorioissa rangaistus nähdään usein velvollisuusetiikan oikeuttamana: lakia tulee kunnioittaa ja sen rikkojaa rangaista.

Preventioteoriat puolestaan vetoavat yleensä utilitaristisesti rangaistuksen yhteisölliseen hyötyyn. Rikoslakiin sisältyvä rangaistus on pelote, jonka uskotaan ehkäisevän etukäteen ihmistä tekemästä rikosta. Seuraamusjärjestelmässä rikoksen syyllinen on kausaalisesti lainvastaisen teon syy.

Varsinkin Pohjoismaissa rangaistuksen oikeutusteorioihin liittyy vahvasti ajatus siitä, että rikoksen tekijä saa rangaistuksen myötä mahdollisuuden katua ja uudistaa itseään. Vankeusrangaistuksen sijasta puhutaan ”vankeinhoidosta”, jolla pyritään rikollisen kuntoutukseen takaisin yhteisöön.

Rangaistus voidaan oikeuttaa myös yhteiskunnan suojautumiskeinona vaarallisiksi tai haitallisiksi koettuja yksilöitä vastaan. Esimerkiksi vakavasta rikoksesta tuomitut joutuvat ennen vapautustaan arvioitaviksi rikoksen uusimisriskin takia. Sakot tietysti koskevat vain pienempiä rikoksia.

Oikeutusteoriassa pitää huomioida ainakin se, että säännönrikkojan moitittavuus yhteisön silmissä näkyy rangaistuksessa, joka taas pitää mitoittaa oikeudenmukaiseen suhteeseen rikoksen haittojen kanssa. Rangaistus ”ansaitaan” tehdyistä lainrikkomuksista, ja syyllisyys edellyttää vapaata tahtoa. Nämä ovat filosofisia kysymyksiä puhtaimmillaan, toivottavasti tämän kirjan myötä myös juridisia.

Rikoksen ja rangaistuksen filosofian piiriin kuuluu myös syyllisen vastuu lainvastaisesta teostaan. Lainsäädännössä ja oikeusistuimissa pitää hyväksyä käsitys oikeustoimikelpoisesta ihmisestä sekä hänen luonnollisesta velvollisuudestaan noudattaa lakia. ”Kunnioitus lakia kohtaan […] vaihtelee yksilöstä ja kulttuurista toiseen”, muistuttaa kuitenkin Esko Häkkinen artikkelissaan.

Filosofisuuden lisäksi rangaistusmietintä on poliittista. Helsingin Sanomat esitti pääkirjoituksessa (8.1.2023), että ”[r]angaistusten koventaminen on viime vuosina noussut vaaliteemaksi monissa Euroopan maissa, ja niin saattaa käydä myös Suomessa tänä keväänä”.

Populismissa helposti unohtuu filosofia.

Aki Petteri Lehtinen

Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus 8.1.2023: Rikos ja rangaistus villitsevät vaaleissa.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)