Tiede on täynnä monimutkaisia ja kaukaisia asioita. Miten niistä voisi kertoa mahdollisimman havainnollisesti? Tiedetoimittajain maailmankongressissa Lausannessa pohdittiin, miten lisätty todellisuus voi tarjota uusia keinoja tiedeviestijöille.
Kuvankaappaus teoksesta ”Augmented Reality: Four of the Best Olympians, as You’ve Never Seen Them”. © 2019 The New York Times
Miten padon rakentaminen muuttaa ympäristöä, miten olympiaurheilijat taipuvat hienoihin suorituksiinsa, ja millaisia yksityiskohtia David Bowien esiintymisasuissa oli? Lisätty todellisuus voi tuoda nämäkin ilmiöt lähelle meitä, mobiililaitteen ruudun välityksellä.
Lisätty todellisuus (AR, Augmented Reality) saattaa olla seuraava askel visuaalisessa journalismissa. Se tuo uuden ulottuvuuden siihen, miten asioita voi näyttää ja havainnollistaa: ensin teksti sai seurakseen kaksiulotteisia valokuvia, video toi liikkuvan kuvan ja äänen, ja nyt AR mahdollistaa kohteiden näyttämisen kolmiulotteisena.
Lisätyn todellisuuden valttina on, että lukija saa mittasuhteista paremman käsityksen ja pääsee tarkastelemaan yksityiskohtia läheltä. Ehkä myös tunnetason kokemus on voimakkaampi, kun kohde tulee konkreettisena lähelle lukijaa.
Maailman tiedetoimittajien konferenssissa Sveitsin Lausannessa nähtiin tuoreita esimerkkejä siitä, mitä kaikkea lisätyllä todellisuudella voi tehdä.
Lumilautailija ilmestyy olohuoneeseen
New York Times on ehtinyt jo paljon.
Karthik Patanjali työskentelee lehdessä nimikkeenään Immersive Experience Designer. Hän esitteli uusimpia juttukokonaisuuksia, joissa lisätty todellisuus on yhtenä lisäelementtinä.
David Bowie in Three Dimensions taikoo mobiililaitteen ruudun kautta lukijan viereen, vaikkapa keskelle olohuonetta, artistin asukokonaisuuksia lähietäisyydeltä tutkailtavaksi. Lukija voi nousta sohvalta ja tarkastella olohuoneeseen ilmestyneen mallinuken yllä olevaa asua joka puolelta, kunhan muistaa pitää mobiililaitteen vakaana.
Kuvankaappaus teoksesta ”Augmented Reality: David Bowie in Three Dimensions”
© 2019 The New York Times
Four of the Best Olympians, as You’ve Never Seen Them -jutussa käydään läpi urheilijoiden suorituksiin liittyviä yksityiskohtia, pikaluistelijan sormien asennoista lumilautailijan hypyn kaaren pituuteen, ja lisätty todellisuus havainnollistaa kerrottua.
Samalla kun lukee juttua kännykästä, voi esimerkiksi nähdä yksityiskohtaisesti, miten itävaltalainen lumilautailija Anna Gasser taipuu lautansa kanssa vaakasuoraan asentoon – olohuoneessa sohvan vieressä se voi näyttää aika vaikuttavalta.
Konferenssiyleisö pääsi myös kurkistamaan jutun teon kulisseihin: miten esimerkiksi olympiaurheilijoita oli kuvattu ja skannattu studiossa erikoisissa asennoissa monista eri kulmista, ja kuvista oli sen jälkeen animoitu AR-sovelluksessa nähtävä versio. Tuli selväksi, että tällaiset toteutukset vaativat toistaiseksi paljon resursseja, siis rahaa, aikaa ja taitavia tekijöitä.
Miten padon rakentaminen muuttaa ympäristöä?
Lisätty todellisuus tarjoaa hyviä välineitä, kun halutaan havainnollistaa kuviteltavissa olevia mutta vaikeasti hahmotettavia luonnonmullistuksia.
Barcelonassa sijaitseva digi-designyritys OneBigRobot on toteuttanut WWF:n kanssa Free Rivers -sovelluksen, jonka avulla pääsee näkemään konkreettisesti, miten padon rakentaminen vaikuttaa ympäristöön, villieläimiin ja ihmisiin.
OneBigRobotin perustajajäsen Griselda Serra totesi, että lisätyllä todellisuudella voisi olla annettavaa myös koulujen oppitunneille. AR voi simuloida kaupunkitulvan ja visualisoida tietoa keskelle luokkahuonetta.
Tekoäly, 5G-verkko ja tiedeviestijän kokeilut
Lisätyn todellisuuden mahdollisuuden ovat vielä alkutekijöissään, ja ehkä tulevaisuudessa näemme yhä kunnianhimoisempia toteutuksia, kun tekoäly, 5G-verkko ja älylasit vauhdittavat kehitystyötä.
Lausannessa nähtiin myös Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT) Knight Science Journalism Fellow’na opiskelevan Pakinam Amerin AR-kokeiluja, kuten sukellus hiukkasavaruuteen. Lisätyn todellisuuden sovellusten kehittämisessä yhtä tärkeää kuin teknologian kehitys onkin journalistien ja tiedeviestijöiden innostus, kokeilunhalu ja ennakkoluulottomuus.
Maailmankongressin jälkeen olen ajatellut…
”Maailmankongressin jälkeen olen ajatellut miten maailman mittakaava on niin valtava ja sitten hetken niin tiivis, kun kohtaamme tällaisissa tapahtumissa. Arjessa teemme tiedeviestintää tahoillamme Helsingissä, Méxicossa, New Yorkissa ja Delhissä, tuhansien kilometrien päässä toisistamme. Ja sitten yhden viikon aikana kohtaamme Lausannen kongressikeskuksen huoneissa, tunnistamme samoja ilmiöitä, ongelmia ja muutoksen tuulia. Kaikki me mietimme, miten printtilehdet pärjäävät digimaailmassa, miten tieteestä kirjoittavien ammattilaisten työnkuvat muuttuvat ja mitä uutta tiedeviestijän työkalupakkiin voisi lisätä. Ja löydämme vastauksia yhdessä.”
-Suvi Uotinen
