Tiesitkö, mitkä yhtiöt ovat Euroopan Unionin suurimpia lobbareita?

Facebook, Google, ja Microsoft. Jokainen niistä käyttää lobbaamiseen EU:ssa yli viisi miljoonaa euroa vuodessa. Niiden lisäksi 612 muuta teknologiasektoria edustavaa ryhmää käyttävät lähes sata miljoonaa euroa vaikuttaakseen EU:n digitaalisia sisämarkkinoita koskevaan sääntelyyn. Tutkijoiden mukaan tämä ylittää kaiken muun yksityisen sektorin lobbaamiseen käytetyt rahasummat.
Lobbauksen suurvaltaan, Yhdysvaltoihin verrattuna, EU-tason lobbaus on nappikauppaa. Yhdysvalloissa lobbaamiseen käytetään miljardeja dollareita vuodessa ja summa on kasvanut koko ajan. Suurin lobbariryhmä ovat lääke- ja terveysteollisuuden yritykset. Ne käyttivät lobbaamiseen lähes 267 miljoonaa dollaria vuonna 2021. Lähes 60 prosenttia lobbareista on entisiä virkamiehiä tai muita hallinnon työntekijöitä.
Yhdysvalloissa lobbaamista pidetään perustuslain suojaamana oikeutena: perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä mainitaan oikeus vedota hallitukseen epäkohtien korjaamiseksi (englanniksi ”redress of grievances”). Ja koska lobbaus nähdään tärkeänä oikeutena, sitä myös säännellään sekä liittovaltio- että osavaltiotasolla. Lobbaus kuitenkin herättää ajatuksia: maassa, jossa terveydenhuolto on maailman kallein ja epätasa-arvoisin, käytetään ennätysmäärä rahaa myös lobbaamiseen, joka kohdistuu terveydenhuollon sääntelyyn. Tämä herättää paljon kysymyksiä: kuka hyötyy kalliista vakuutusperustaisesta järjestelmästä? Kuka lobbaa, ketä ja missä asioissa?
Suomeen suunnitellaan Pohjoismaiden ensimmäistä lobbarirekisteriä. Siihen liittyvä mietintö on tätä kirjoitettaessa, tammikuussa 2021, lausuntokierroksella. Lausunnossa kysytään nyt vain sitä, tarvitaanko Suomeen lobbarirekisteri sekä rekisterin soveltamisalaa: tulisiko sen kattaa koko valtionhallinto vai eduskunta, ministeriöt ja valtion virastot tai kenties ainoastaan eduskunta ja ministeriöt.
Avaus on tärkeä. Pohjoismaissa yhteiskunnallinen avoimuus on tärkeä arvo. Meillä ajatellaan, että poliitikot ovat kansalaisten tavoitettavissa. Ja usein näin onkin: olen itsekin soittanut kansanedustajan netissä ilmoitettuun puhelinnumeroon ja saanut edustajan saman tien kiinni. Suuri osa kansanedustajista myös pyrkii vastaamaan kansalaisten yhteydenottoihin.
Suomessa kuitenkin on ongelmia – eräs näistä liittyy niin kutsuttuun lainsäädännölliseen jalanjälkeen. Termillä tarkoitetaan sitä, mitkä tahot mihinkin päätökseen ja lakialoitteeseen vaikuttavat. Tämä tieto on tällä hetkellä huonosti saatavilla.
Lainsäädäntöä valmisteltaessa oikeusministeriö teetti aiheesta useamman selvityksen. Niiden lukeminen avaa hyvin sitä, miksi rekisteri on tärkeä. Vaikka asiakirjajulkisuus edellyttää, että tehdyt päätökset kirjataan julkisiin asiakirjoihin, edeltäviä keskusteluja, käyttämättä jätettyjä poliittisia vaihtoehtoja ja mielipidekiistoja ei avata. Lobbaustutkijat mainitsevat sisäpiirit – sellaiset poliittisen järjestelmän ulkopuoliset toimijat, joilla on pääsy järjestelmän sisälle. Suomi taas on sisäpiirien luvattu maa. Usein käytetty termi on pyöröovi. Sillä tarkoitetaan meillä yleistä ilmiötä, jossa poliitikot, erityisavustajat ja muut siirtyvät lobbareiksi ja vaikuttajaviestintätoimistoihin ja mahdollisesti takaisin politiikkaan.
Koronaviruspandemia on osoittanut, miten tärkeää on yhteiskunnallinen luottamus ja parhaaseen, rippumattomaan tietoon perustuva päätöksenteko. Avoimuusrekisteri voi parhaimmillaan lisätä luottamusta ja yhteiskunnallista avoimuutta. Se kuitenkin edellyttää myös sitä, että aihe kiinnostaa kansalaisia. Esimerkiksi lääketeollisuuden ja lääkärien suhde tuli näkyvämmäksi vuonna 2016, kun Lääketeollisuus ry:n jäsenten ja lääkärien yhteistyö – käytännössä lääkärien vastaanottamat rahasummat, tulivat julkisiksi. Tieto on edelleen löydettävissä mutta monen klikkauksen päässä lääkeyritysten nettisivujen uumenissa. Yhteistyötä ei myöskään media suuresti seuraa, sillä tiedot ilmestyvät nettiin ilman fanfaaria. Kuitenkin esimerkiksi pandemian aikaan on selvää, että eräs suurista voittajista on lääketeollisuus. Patenttijärjestelmä takaa, että elämälle välttämättömillä lääkkeillä voi tahkota valtavat rahat. Mutta mikä ja ketkä ovat tämän mahdollistavan lainsäädännön takana – sen selvittämiseen tarvitaan yhteiskunnallista avoimuutta.
Lobbarirekisteri perustetaan siis jännittävään aikaan, ja jo nyt on selvää, ettei rekisteri yksin riitä: edelleen tarvitaan valistuneita kansalaisia ja tutkivaa journalismia.