Luontovalokuvaajalegenda Hannu Hautala loi ensimmäisenä suomalaisena luontokuvauksesta ammatin. Ilman Hautalaa Kuusamosta ei olisi tullut Pohjolan luontokuvauspääkaupunkia. Kesällä 2023 kuolleen Hautalan arkisto on aarreaitta monien alojen tutkijoille, joille Kuusamossa on tarjolla myös tiederesidenssitoimintaa.

Lukemattomia hyllymetrejä vanerilaatikoita, joiden etureunaan on käsin kirjoitettu lähinnä lintulajien nimiä. Laatikoissa on kymmeniä tuhansia liuskoja negatiiveja ja diafilmiä. Valokuva-albumeja, kirjeitä, kirjanpitotositteita, lehtileikkeitä, ajopäiväkirjoja. Hannu Hautalan mittava kuva-arkisto on vuonna 2007 perustetun Hannu Hautala -säätiön omistuksessa. Päiväkirjat ja muu osa arkistosta kuuluvat kotiseutuarkistoon. Fyysisesti arkisto on toistaiseksi varastoitu Kuusamon matkailu- ja kulttuurikeskus Karhuntassuun.

‒ Arkiston kartoitus ja luettelointi on seuraava iso työprojektini, kertoo Hannu Hautala -säätiön asiamies, ammattiluontokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Ari-Matti Nikula.

Arkiston laajuus on tässä vaiheessa Nikulalle vielä kysymysmerkki. Hautalan kirjasto, parisen tuhatta nidettä, on siirtynyt Kuusamon kirjastoon.

Mustavalkoisessa valokuvassa silmälasipäinen nuori mies kiikarit kaulallaan poseeraa kameralle sylissään kolme linnunpoikasta. ”Minä ja kolme haapanaa. R.S.” lukee käsin kirjoitetussa kuvatekstissä. Kuvan tarkkaa vuosilukua ei ole merkitty, mutta albumin kuvat ovat vuosilta 1957–1959, jolloin Hautala oli 16–18-vuotias.

Hannu Hautala -säätiön asiamies Ari-Matti Nikula tutkimassa Hautalan kuva-arkistoa.

Hautala tunnetaan etenkin intohimoisena lintujen kuvaajana. Linnuista hän innostui jo ennen kuin oppi puhumaan.

”Kun Hannu näki linnun, alkoi hirveä sopottaminen ja höpöttely. Hän osoitti sormella ja solkkasi, vaikka kukaan ei ymmärtänyt, mitä hän sanoi, kun hän ei osannut vielä puhua”, kerrotaan Hannun äidin kertoneen Anna-Stina Nykäsen ja Juha Metson kirjassa Hannu Hautala Legendan perintö (Docendo, 2021)

Nikula selailee yli 50 vuotta vanhaa valokuva-albumia, joka on täynnä pieniä neliönmuotoisia mustavalkokuvia. Useimmissa kuvissa on lintuja. Mukana on myös kuvia luontoretkeilijöistä.

Yhden albumin kuvatekstit on kirjoitettu kirjoituskoneella, mikä kertoo Hautalan järjestelmällisyydestä. Tosin myöhemmin hänen arkistoaan hoiti vaimo Irma.

Arkistossa on tallessa myös Hautalan uran varhaisimpia palkkiotositteita myydyistä valokuvista. Hautalan ammatiksi on 1960-luvun alun tositteissa kirjattu ”herra”.

Hautala syntyi Etelä-Pohjanmaan Töysässä vuonna 1941. Ensimmäiseltä ammatiltaan hän oli autonasentaja, mitä työtä hän teki rahoittaakseen kuvaamista. Ensimmäisen kirjoittamansa ja kuvaamansa lehtijutun hän myi Vaasa-lehteen vuonna 1958. Vuonna 1970 hän sai valtion puolivuotisen taiteilija-apurahan ja ryhtyi päätoimiseksi valokuvaajaksi.

Intohimo, rohkeus ja luovuus

Ari-Matti Nikula näki Hautalan ensimmäisen kerran jo yli kolme vuosikymmentä sitten.

‒ Kiutakönkäällä oli mies kuvaamassa lohen nousua. Tunnistin lehtikuvista ensin koiran, sitten miehen, ja kysyin lähempänä olleelta naiselta, joka oli Irma Hautala, onko mies Hannu Hautala.

Miehet tutustuivat ja ystävystyivät sen jälkeen, kun Nikula muutti Kalajokilaaksosta Kuusamoon seitsemän vuotta sitten.

Hautala jakoi kuvauspaikoista kiinnostuneille tietoa avoimesti. Nikulalle Hautala lähti näyttämään kuvauspaikkojaan.

‒ Hannulla oli pohjalainen luonne, hän tiedosti työnsä arvon, Hän oli valtavan energinen, mistä arkistokin kertoo. Ystävänä hän oli loistava, Nikula kuvailee.

Hautalan kuva- ja muistiinpanoarkiston arvon Nikula näkee myös tarinoissa kuvien takana.

‒ Hautalan arkistosta saa tietoa, jota ei löydy Instagramista. Arkistossa Hannu kertoo kuviin johtaneen polun. Hän kuvasi lintuja tavalla, joka näyttää eläimen maisemassa hienossa valossa, Nikula sanoo.

Hautala kuvasi luontoa yli kuusi vuosikymmentä. Vuonna 2020, 79-vuotiaana, Hautala ilmoitti lopettavansa kuvaamisen. Pitkäaikainen sairaus oli vienyt voimat, eikä mies enää päässyt luontoon.

Hautala kuoli heinäkuussa 2023, 82-vuotiaana. Hän oli kiitollinen siitä, että sai viettää syksyllä 2021 80-vuotisjuhlaansa Kuusamo Nature Photo-luontokuvatapahtuman päähenkilönä.

Vuonna 1995 Hautalan aloitteesta ja innoittamana ensimmäisen kerran järjestetty luontokuvatapahtuma on tuonut Kuusamoon suomalaisia ja kansainvälisiä luontokuvauksen ystäviä, harrastajia ja ammattilaisia joka syksy.

Syksyllä 2023 tapahtumassa järjestettiin muistoretki Hautalan rakkaimpiin kuuluvalle kuvauspaikalle Pähkänäkalliolle.

‒ Kuusamo Nature Photo -tapahtumassa jatkuvat retket Hannun kuvauspaikoille. Syyskuussa tänä vuonna oli vuorossa retki Oulankajoen varteen Hannun ensimmäisille kojukuvauspaikoille, kertoo Kuusamo Nature Photo -tapahtuman toisena taiteellisena johtajana toimiva Nikula.

Hannun jäljet -luontokuvakeskuksessa taiteilija Juhani Honkasen maalaus Hannu Hautalasta toivottaa kävijät tervtulleeksi.

Nikula kertoo ihailevansa etenkin Hautalan rohkeutta ja luovuutta.

‒ Hannu ei kumarrellut ketään, vaan teki oman näkemyksensä mukaan. Hän säilytti luovuutensa ja energiansa loppuun asti. Vielä lähes viimeisillä tapaamiskerroillamme sairaalassa hän kertoi uusista ideoistaan, Nikula sanoo.

Hautalan tuhkat on hänen toiveestaan siroteltu Pähkänäkalliolta avautuvaan maisemaan. Kuusamon hautausmaalle on tulossa luontokuvaajalegendan muistolaatta.

‒ Toivon, että saamme myös johonkin Kuusamon luontoon muistomerkin Hannulle, Nikula sanoo.

Hannu Hautala ei koskaan siirtynyt kuvaajana digiaikaan vaan kuvasi loppuun asti filmille.

‒ Hän sanoi istuvansa mieluummin kannon nokassa kuin tietokoneen ääressä, Nikula muistelee.

Hautalan valtaisasta kuva-arkistosta riittää ammennettavaa myös lukuisiin näyttelyihin, joita hänen muistokseen tultaneen järjestämään monia Suomessa ja maailmalla.

Kansainvälinen kohtauspaikka

Eteläisen Suomen näkökulmasta Kuusamo saattaa vaikuttaa syrjäiseltä Koillismaan kulmalta, mutta Kuusamon historia on hyvinkin kansainvälinen.

‒ Kuusamon sijainti kahden meren välissä keskeisenä kauttakulku- ja kauppapaikkana leimaa Kuusamon historiaa. Vanhan sanonnan mukaan elämä Kuusamossa on ollut hyvää aina, kun raja itään on ollut auki, kertoo Kuusamon kulttuuritoimen johtaja Ulla Ingalsuo-Laaksonen.

Hän muistuttaa, ettei Hannu Hautala suinkaan ollut ensimmäinen, jonka ansiosta Kuusamon luonnon maine levisi laajalle maailmalle.

‒ Kuusamon luonto on innoittanut taiteen ja kirjallisuuden tekijöitä jo Akseli Gallen-Kallelasta lähtien, Ingalsuo-Laaksonen sanoo.

” Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo
metsän näen jämäkän
ja vaaran sinertävän
Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo
sieltä vaan mä rauhani saan.”

Danny lauloi Kuusamon suomalaisten sydämiin vuonna 1975. Juha Vainio sanoitti alun perin italialaisen Africa -nimellä Italiassa vuonna 1975 ilmestyneen italialaissäveltäjien Salvatore Cutugnon ja Pasquale Lositon sävelmän, jonka levytti myös ranskankielisenä versiona Joe Dassin nimellä ”L’été indien”, Intiaanikesä.

Dannyn Kuusamo kutsuu savuiseen, sumuiseen ja kiireiseen Helsinkiin kyllästyneitä ihmisiä, jotka kaipaavat havun tuoksun hengittämistä ja vapauden tunnetta.

Vajaa sata vuotta aikaisemmin Kuusamon luonnon rauhan kutsuun oli vastannut hieman isompaan kaupunkiin, Pariisiin ja sen taiteilijaelämään tuskastunut Akseli Gallen-Kallela. Hän vietti perheensä kanssa pari kuukautta Paanajärvellä loppukesällä 1892.

Lyhyeltä vierailulta syntyi useampi merkittävä ja tunnettu teos kuten maalaukset Paanajärven paimenpoika ja Palokärki. Molemmat teokset ovat Ateneumin kokoelmissa.

Kuusamon ensimmäisenä ”turisteina” voidaan pitää luonnontukijoita. Kuusamon kirkkoherran apulaisena vuosina 1759–1772 toiminut Elias Lagus kirjoitti Kuusamon historiasta ja alueen linnustosta.

Suomalainen kasvitieteilijä ja jäkälätutkija Edvard Vainio tutki Kuusamon luontoa 1870-luvulla.

Suomalaisen valokuvataiteen pioneeri, kansanperinteen ja maisemien tallentajana tunnettu I.K. Inha kuvasi vuonna 1892 pohjoiseen suuntautuneella matkallaan myös Kuusamon ja Sallan maisemia.

Hannu Hautalan ensimmäisiin lintukuva-albumeihin on kirjoitettu ”Alku aina hankalaa…”

Millaiset ovat Hannun jäljet?

Kuusamon matkailu- ja kulttuurikeskus Karhuntassun tiloissa toimii Hannu Hautala -säätiön ylläpitämä luontokuvakeskus Hannun jäljet, joka avattiin vuonna 2007. Kuusamossa ja Hannu Hautala -säätiössä iloitaan siitä, että Hautala sai itse olla mukana nimeään kantavan säätiön toiminnassa. Hautala oli etenkin luontokuvakeskuksen valokuvanäyttelyiden avajaisissa innolla äänessä muistelemassa uransa aikaisia kuvaustilanteita ja kertomassa kuviensa taustoista.

Lintuja rakastava Hautala keräsi Irma-vaimonsa kanssa pöllöteemaisia koriste-esineitä, joita pariskunta sai paljon lahjaksi. Osa pöllöistä on nyt esillä Hannun jäljet -luontokuvakeskuksessa, jossa voi myös istahtaa Hannun Hautalan keinutuoliin katsomaan keinutuolia keinuttamalla vaihtuvaa luontokuvaesitystä.

Hannu Hautalan henki tuntuu olevan luontokuvakeskuksessa läsnä hänen kuolemansa jälkeen entistä vahvempana. Luontokuvakeskuksessa kävijää vastassa on taiteilija Juhani Honkasen vuonna 2008 Hannu Hautalasta maalaama muotokuva.

Kuusamon luonnossa jo 1970-luvulta lähtien maalannut ja inspiraatiota hakenut Honkanen on ikuistanut hyvän ystävänsä Hannu Hautalan keinutuolissa levollisena ja onnellisena, jollaisen Hautalan kerrotaan olleen ainakin hyvän kuvausretken päätteeksi. Honkanen lahjoitti teoksen luontokuvakeskukseen vuonna 2017.

Hannun jäljet -luontokuvakeskuksessa voi melkein kuulla Hautalan eteläpohjalaisen murteen ja leveän naurun sekä nähdä harmaan risuparran vilahduksen Kuukkelisalin ovenpielessä.

Toimittaja Anna-Stina Nykänen kirjoittaa Legendan Perintö -kirjassa:

”Hautala sanoo yhä uudestaan, että hänellä on ollut hyvä elämä. Hän puhuu hyvästä elämästä ehkä vielä useammin kuin kuolemasta. Kun hän puhuu nuoruuden luontoretkistä, hän sanoo: Minä olin jo silloin hyvin tyytyväinen elämääni. ”

Hautala matkusti maailmalla niin kirjamessuilla, esitelmöimässä kuin kuvaamassa. Erityisen tunnettu hän oli esimerkiksi Italiassa.

Hautala loi karismallaan ja kuvillaan kansainvälisesti arvostetun uran – puhumalla vain eteläpohjanmaan murretta.

Maisema Kuusamon Pähkänäkalliolta. joka oli tärkeä paikka Hannu Hautalalle.

Hannun Hautalan muisto elää myös Kuusamo-opistossa

Kuusamo-opisto on kolmen vapaan sivistystyön oppilaitoksen kokonaisuus; Kuusamo-opistossa toimii kansanopisto, kansalaisopisto ja kesäyliopisto.

‒ Hannu Hautalan muisto elää varmasti pitkään myös opistomme opetuksessa, jossa toki usein viitataan häneen etenkin luontovalokuvakuvauksen ammatilliset taidot -kurssilla sekä luontokuvauksen lyhytkursseilla, kertoo Kuusamo-opiston rehtori Ulla Parviainen.

Myös Parviainen pitää Hannu Hautalan arkistoa erinomaisena mahdollisuutena useiden eri alojen tutkijoille.

‒ Suomalaiset tutkijat eivät ole vielä löytäneet Kuusamo-opistoa tiederesidenssinä, mutta meillä on ollut kansainvälisiä tutkijoita esimeriksi Japanista ja Saksasta, Parviainen kertoo.

Hän muistuttaa Hannu Hautalan perinnön elävän myös vuonna 2023 perustetussa Luontoakatemiassa, joka on luontoon liittyviä koulutuspalveluja tarjoava verkosto. Koulutuksia on tarjolla vaikkapa retkeilystä kiinnostuneille matkailijoille aina tutkintoon johtavaan koulutukseen asti. Mukana on toistaiseksi lähinnä Kuusamon ja Koillismaan alueen toimijoita, mutta yhteistyökumppanit ympäri Suomen ovat tervetulleita mukaan.

Luontokuvaus oli pitkään miesten maailmaa. Naisluontokuvaajia on nykyään paljon, mutta ammattiluontokuvaajien joukossa naisia on edelleen vähän.

Hannu Hautalasta Parviainen nostaa esille erityisesti myös sen, miten auliisti hän aina neuvoi ja opasti muita kuvaajia ja neuvoi kuvauspaikkoja.

‒ Hannu korosti aina, että on luonnon kuvaaja, ei luontovalokuvaaja, Parviainen sanoo.