”Tuntuma on, että ihmisten lukutaito on lyhentynyt. Pitää olla lyhyempiä tekstejä eli asiat pitää esittää ytimekkäästi. Kuva voi kertoa paljon.”. Urho Kekkosen kansallispuiston työntekijät kertovat työstään, näkemyksistään ja kokemuksistaan viestinnässä. Luontopalveluissakin on tehty digiloikka.

Sodankylän, Savukosken ja Inarin kuntien alueelle levittyvä Urho Kekkosen kansallispuisto on Suomen toiseksi suurin ja myös toiseksi suosituin kansallispuisto arviolta 417 600 käynnillään vuonna 2023.

Urho Kekkosen kansallispuisto on perustettu alkuperäisen luonnon suojelemiseksi. Sen tehtävänä on säilyttää Metsä-Lapin ja Peräpohjolan metsä-, suo- ja tunturiluontoa sekä turvata edellytyksiä poronhoidolle, eräretkeilylle ja matkailulle.

Alue kattaa Saariselän tuntureita, laajoja aapasoita, etelässä kuusimetsää ja pohjoisessa mäntykangasta. Joet puis-ton alueelta virtaavat niin etelään Kemijoen vesistöön, itään Venäjälle kuin myös pohjoiseen Tuulomajoen vesistöön.

Retkeilijöitä puisto houkuttelee kaikkina vuodenaikoina. Suurin osa heistä käy päiväreissuilla merkityillä reiteillä puiston länsireunalla. Osa myös uskaltautuu pitkille vaelluksille erämaahan puiston syrjävyöhykkeelle, missä merkittyjä reittejä ei ole.

Viestinnän tehtävät muuttuvat uusissa välineissä

– Olen työskennellyt Urho Kekkosen kansallispuiston parissa tosi pitkään, melkein sen alusta saakka, vuodesta 1986, taustoittaa puiston viestinnässä toimiva Kristiina Aikio, jota haastattelen Metsähallituksen Ivalon konttorissa.

– Tosi suuria muutoksia on tapahtunut puiston historian aikana. Oikeas-taan asiasisältö eli luonto ja siitä viestiminen ovat pysyneet samana, mutta välineet, tahti ja tavoitettavuus ovat muuttuneet, hän jatkaa.

Siinä missä aluksi odotettiin lehtijuttua pitkään, niin tietokoneaika nopeutti ja helpotti viestintää. Nykyään välineiden kirjo on kasvanut, ja niitä pyritään hyödyntämään entistä tiuhempaan.

Myös palvelujen tarjoaminen on muuttunut, osittain määrärahojen sanelemana. Puiston perustamisen aikaan 1983 rakennettiin Tankavaaraan nelostien varteen suuri vierailijakeskus. Vuonna 2018 Metsähallitus lopetti sen ylläpidon. Saariselän kylän keskustassa toimi sen jälkeen palvelupiste Kiehinen, mutta sekin lakkautettiin lokakuussa 2023 vuokrasopimuksen loppuessa.

Tällä hetkellä UK-puistolla ei ole asiakaspalvelupistettä ollenkaan, vaan puiston henkilökohtaista asiakaspalvelua tehdään ainoastaan puhelimitse ja sähköpostilla.

– Kun taloudellisia ja henkilöresursseja on aiempaa vähemmän, meidän täytyy miettiä miten tavoitetaan ihmisiä oikealla tiedolla ja tehokkaasti, Aikio kertoo.

Yhtenä muutoksen osana Metsähallituksen tupavarausten teko on siirtymässä kokonaan nettiin. Huolena on, ymmärtääkö retkeilijä varmasti minne hän on menossa, kun ennen monet ovat tehneet varauksia asiakaspalvelijan kanssa ja saaneet samalla ohjausta reittien suunnittelussa.

Digiaika tuo haasteita kaikille osapuolille

– Viestinnän kohderyhmät ovat erilaisia luonnossa liikkujia. Retkeilijät ja ulkoilijat ovat se suurin yksittäinen kävijäryhmä ja viestinnän kohderyhmä. On tärkeää viestiä palvelurakenteista, sääoloista, reiteistä, joilla liikutaan, erämaisuudesta, ympäristöystävällisestä retkeilystä ja siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, Aikio listaa.

Kohderyhminä ovat myös paikalliset asukkaat ja poronhoitajat, jotka tekevät työtään puiston alueella. Puistoon tullaan myös oppimaan luontokasvatuksen osana. Välillä tehdään kouluvierailuja ja tehdään materiaaleja koulujen sekä päiväkotien käyttöön. Yhtenä kohderyhmänä ovat yhteistyö-yrittäjät, jotka toimivat luontomatkailun parissa.

– UK-puiston alueen ympärille tai rajalle ovat syntyneet matkailukeskukset Saariselkä ja Kiilopää. Luonto on se vetovoimatekijä ja luonnon ympärille on rakennettu palvelut, Aikio selittää.

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivusto toimii tärkeimpänä tiedotuskanavana kaikille retkeilypalvelun kohteille. UK-puiston omalle sivusto-osiolle päivitetään ajankohtaisia asioita tarpeen mukaan.

Vielä enemmän kuulumisia kuitenkin kerrotaan UK-puiston Facebook-sivustolla, jolla on 19 000 seuraajaa. Sinne postataan lähes aina viikottain, välillä melkein päivittäin. Usein mukana on puistosta otettuja kuvia.

Tietoa on tapahtumista, retkeilyolosuhteista, huollosta, poronhoidon tapahtumista ja lisäksi muistutellaan säännöistä. Kuvia saadaan sekä maastossa liikkuvilta retkeilijöiltä, huoltohenkilökunnalta että esimerkiksi luontokartoituksia tekeviltä tutkijoilta.

– Ei ole ehkä tutkittua tietoa, mutta tuntuma on, että ihmisten lukutaito on lyhentynyt. Pitää olla lyhyempiä tekstejä eli asiat pitää esittää ytimekkäästi. Kuva voi kertoa paljon. Someen ei kannata kovin pitkiä tekstejä laittaa, arvioi Aikio.

Tilannekuvaa kentältä maailmalle

Yksi UK-puiston kentällä eniten liikkuvista työntekijöistä on Petri Kulha, joka osana monipuolisia tehtäviään välittää myös tietoa ja kuvia viestintään.

– Jos isommassa kuvassa ajattelee kansallispuiston merkitystä yhteiskunnalle ja erityisesti siellä vieraana käyville ihmisille, niin tietenkin kerromme palveluista, mutta myös tuomme esille olosuhteita. Ei se aina ole välttämättä auringonpaistetta ja hankikantoa ja sateetonta säätä. Tuomme esille myös haastavia maasto-olosuhteita, Kulha painottaa.

Kulha paljastaa, että hänen tavalliseen työpäiväänsä voi kuulua esimerkiksi aamupäivällä palaveri kunnanjohtajan kanssa ja iltapäivällä retkeilyfasiliteettien huoltotöitä lapion kanssa. Maastotyön määrä painottuu vuodenajan mukaan ja sen vastapainona toimistotehtävissä tehdään suunnittelua ja päivitetään tietoja järjestelmiin.

– Kelkkaurat kiinnostavat aina asiakkaita hyvin paljon eli missä on huoltojälkiä, onko pehmeät kelit ja ovatko vedet korkealla. Vakiokysymys kesällä on mikä on sääskitilanne, hän listaa.

– Yleensä ihmiset tykkäävät päivityksistä, ja positiivista palautetta tulee. Olen lähinnä tuottanut sisältömateriaalia, en ole välttämättä seurannut niin paljon kommentointia, hän myöntää.

Vastuullisuus ja kestävyys kaikessa toiminnassa ovat Kulhan mukaan läpileikkaava teema myös viestinnässä. Koska toimitaan suojelualueella, on tietyt säännöt, joiden mukaan toimitaan. Niistä myös muistutellaan ihmisiä esimerkiksi metsäpalovaroitusten ja koirien kiinni pitämisen tärkeyden osalta.

Viestintää tehdään myös erilaisten tahojen ja viranomaisten, kuten kuntien, poronhoitopaliskuntien, rajavartiolaitoksen, pelastuslaitoksen, poliisin ja ELY-keskuksen kanssa.

Lapin nopeiten kasvavia retkeilymuotoja on maastopyöräily. UK-puiston alueella pyöräily tuli päivitettyyn järjestyssääntöön 2017 lähtien. Kesällä pyörät on rajoitettu merkityille urille, talvikeleillä se on sallittua kaikkialla.

– Pyöräily on lisääntynyt sinä aikana, kun olen alueella ollut. Polkujen kestävöintiä on tehty niin pyöräilyn kuin virkistyskäytön paineen lisääntymisestä johtuen, Kulha sanoo.

– Olen iloinen siitä, että ihmiset liikkuvat monin eri tavoin luonnossa. Kyllä pyörä on varmasti saanut liikkeelle semmoisia ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä lähtisi luontoa kokemaan, oli se sitten luomupyörä tai sähkö-avusteinen. Näen sen positiivisena asiana, hän jatkaa.

Poikkeustilanteet voivat yllättää

Toisinaan kansallispuiston retkeilyssä tulee vastaan yllättäviä asioita. Pieni ilmoitusasia voi olla esimerkiksi autiotuvan saunan hormin vaurioituminen ja sen laittaminen käyttökieltoon. Sekin kerää runsaasti kommentointia someen, mutta isompiakin yllätyksiä tapahtuu.

Tämän vuoden maaliskuussa puistoon iski norovirusepidemia. Petri Kulha kertoo olleensa sattumalla huoltotehtävissä Luirojärven suunnalla, kun he kuulivat vaeltajalta sairastumisesta ja avustivat sitten sairaan kuljettamisessa lähistölle laskeutuneeseen helikopteriin.

– Sinällään tauti ei ole vaarallinen, ja viruksia liikkuu talvella. Mutta kun se iskee erämaisissa olosuhteissa, niin se on ongelma. UK-puistossa evakuoitiin yli 20 retkeilijää, koska eihän sieltä silloin pääse omin voimin pois hiihtäen, Aikio kertoo.

– Meillä oli äkkiä sitten kasassa ryhmä, jossa oli pelastusviranomaisia, terveysviranomaisia ja metsähallituslaisia. Yhdessä laadimme tiedotteen neuvoiksi tiettyjen paikkojen välttämisestä, hän muistelee.

Tiedotusta tehtiin yleisesti verkossa, infoilla tuville ja varauksia tehneille henkilökohtaisesti. Riskipaikkoja vältettiin ja ihmiset pesivät kätensä huolellisesti saippualla. Tapaus sai paljon näkyvyyttä, mutta epidemian saaminen kuriin nopeasti oli iso onnistuminen.

Myös koronapandemia on vielä tuoreessa muistissa. Silloin palvelupiste suljettiin ja lähikohteissa lukittiin tupien ovia.

– Ihmisillä oli lupa liikkua kotimaassa ja luonto oli auki. Silloin tuli semmoinen tuntuma, että oli paljon ensikertalaisia, jotka menivät aika helppoisinkin tiedoin maastoon, Aikio kertoo.

Tuolloin saatiin usealle retkeilijälle painottaa, että puiston syrjävyöhykkeellä ei ole reittimerkintöjä maastossa, vaan suunnistaminen tehdään kartan ja kompassin kanssa. Vaikka ohjeistus löytyy netistä, ei sitä aina osata löytää.

Neljä vuosikymmentä on hyvä alku

– On aina mukava kertoa kansallispuistosta, luonnosta, retkeilystä ja olo-suhteista, Kristiina Aikio painottaa.

Yksi viestinnän kanava ovat luonto-illat, joita on pidetty aiemmin, mutta tänä vuonna niitä ei resurssien puitteissa ole mahdollista järjestää. Viime vuonna iltoja pidettiin useita puiston 40-vuotisen taipaleen kunniaksi.

– Luonto-illoissa voi kertoa alueen historiasta ja tästä päivästä. UK-puisto on legendaarinen retkeilyalue monen vuosikymmenen ajalta. Ei ole itsestään selvää, että meillä on täällä 2550 neliökilometrin kokoinen kansallispuisto. Herättää levollisuutta, kun tietää, että kansallispuisto on ja säilyy, hän toteaa.

Viime vuosina julkaistu retkietiketti auttaa luonnossa liikkujia retkeilemään luontoa kunnioittaen. Tiivistetyt ohjeet ja niiden tueksi tehdyt julisteet auttavat tavoittamaan ihmisiä ja tehostamaan ymmärrystä.

– Näen, että meillä luontopalveluissa ovat työssä vähän kuin rakkaudesta lajiin, sydämellä tekemässä. Luonto on tosi tärkeä asia, mikä koskettaa ja on arvomaailmaa lähellä, kuvailee Kulha.

– Sitä kokee itse, että on henkilökohtaiseenkin elämään saanut luonnolta paljon voimavaroja. Haluan tässä työssä antaa luonnolle ja toisille ihmisille meidän puitteilla takaisin. Se on kantava voima, hän tiivistää.