Maailman suurin kukka näyttäytyi Esof-vieraille Leidenin kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä oli onnekas sattuma, sillä legendaarinen Amorphophallus Titanum, Sumatralta kotoisin oleva jättipökkövehka pystyttää yli kolmimetrisen kukkansa keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa ja vain kahden päivän ajaksi.

Amorphophallus kasvaa hyvin harvinaisena Länsi-Sumatran viidakon kalkkipitoisilla vuoristorinteillä. Kukinta on aina tapaus sekä luonnossa että kasvitieteellisissä puutarhoissa. Tämä kasvi kukki edellisen kerran vuonna 2009.

Jättipökkövehkoja kasvaa Leidenilla kuitenkin useita yksilöitä, ja seuraava kukkija oli jonossa jo nyt alkavana syksynä. Kukintatiheyskin vaihtelee, sillä jotkut kasvihuoneyksilöt ovat äityneet kukkimaan jopa joka toinen vuosi.

Hollantilaiset nimittävät kasvia peniskukaksi, mutta tuoksunsa ansiosta se tunnetaan myös raato- tai ruumiskukkana. Kasvihuoneessa leijui mieto, tympeä haju, joka ei kuitenkaan ollut niin voimakas, että se olisi karkottanut uteliaita vieraita.

Hikisten sukkien haju houkuttaa raatokärpäsiä

Kemistit ovat analysoineet hajusta ainakin Limburg-juustoa, valkosipulia, hikisiä sukkia, pilaantuvaa kalaa, fenolia ja ulosteenhajua, mutta myös bentsyylialkoholia, joka tuottaa miellyttäviä kukkaistuoksuja. Hajun on uskottu houkuttelevan raatokärpäsiä ja koppakuoriaisia pölytyspuuhiin.

Jättipökkövehkan kukan näyttävin osa on tummanpunainen suojuslehti, jonka muodostama valtava tötterö kasvaa noin kymmenen senttiä päivässä. Lopulta tötterö ja sen pohjalla olevat emikukat aukeavat. Ne kuihtuvat jopa tunneissa, ja parin päivän kuluttua hedekukat avautuvat.

Kukan pohjassa on puutarhurien veitsellä leikkaama aukko, jotta yleisö pääsi näkemään punertavat emikukat ja niiden yläpuolella aukeamassa olevat keltaiset hedekukat.

Tällä strategialla kasvi välttää itsepölytyksen. Hyvällä syyllä voi kuitenkin ihmetellä, miten se yleensä voi pölyttyä, kun kukinta on näin harvinainen ja lyhytaikainen tapahtuma.
Joissakin teksteissä mainitaan, ettei tutkijoilla ei ole edes täyttä varmuutta, miten kasvi luonnossa pölyttyy.

Leidenissa kasvi on saatu pölyttymään ja lisääntymään, mikä on melkoinen saavutus, sillä periaatteessa siihen tarvitaan kaksi sopivasti samaan aikaan kukkivaa yksilöä. Tosin pari kasvitieteellistä puutarhaa raportoi myös onnistuneesta itsepölytyksestä, joka tuotti lisääntymiskykyisiä siemeniä.

Kuvissa näkyy kukan pohjaan veitsellä leikattu aukko, jonka puutarhurit ovat tehneet, jotta yleisö pääsi näkemään punertavat emikukat ja niiden yläpuolella aukeamassa olevat keltaiset hedekukat.

Silloin kun pölytys onnistuu, kasvi tuottaa oliivinkokoisia punaisia marjoja. Ne kypsyvät suojuslehden alla, kunnes suojuslehti kuihtuu niiden ympäriltä. Linnut syövät marjat ja levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Ihmiselle marjat ovat myrkyllisiä.

Leidenissa kasvi on saatu pölyttymään ja lisääntymään, mikä on melkoinen saavutus.

Ravintoa kasvi varastoi maanalaiseen mukulaan, joka sekin mainitaan maailman suurimmaksi. Mukula on keskimäärin noin 50-kiloinen, mutta Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa on punnittu peräti 138-kiloinen jättipöhkövehkan mukula – ja ainakin Minnesotan yliopiston julkaisun mukaan se on syötävä.

Silloin kun jättipökkövehka ei kuki, se on melko huomaamaton sademetsän kasvi, joka ajoittain painuu täysin piiloon. Siemenistä kasvaa viitisen metriä korkea vihreä lehti, jonka lehdykät levittäytyvät sateenvarjomaisesti keräämään auringonvaloa ja kuihtuvat vuoden kuluttua. Tilalle kasvaa uusi lehti.
Ennen kukintaa kasvi horrostaa usean kuukauden ajan: lisääntyminen on tälle kasville suuri ponnistus.