Someta tai kuole. Tuo ajatus on viime aikoina ollut mielessäni. En ajattele oikeaa kuolemista vaan ammatillista menehtymistä. Aiemmin ajattelin, että pysyn vain niin pitkään tiedetoimittajana, kun työtä on mahdollista tehdä olematta aktiivinen somessa. Koin, ettei some ole minun juttuni. Some-julkisuus ei kiinnosta, somesisällöt tuntuivat pinnallisilta eikä niiden tekeminen vaikuttanut mielekkäältä. Lisäksi se vie aikaa.

Nyt olen takinkääntäjä. Elokuun lopussa otin lusikan kauniiseen käteeni ja ryhdyin opettelemaan somettamista. Aloin tehdä lyhytvideoita (shorts) Instagramiin ja Youtubeen. Liityin jopa Tiktokiin. Ymmärsin viimein, miten väistämättömästä muutoksesta on kyse. Some ei tule häviämään mihinkään eikä sen vaikutus lakkaa. On vain opittava elämään sen kanssa ja harjoiteltava sen hyödyntämistä.

Some on nykyisin valtava kommunikointi-/viestintä-/media-alusta: maailmanlaajuisesti sosiaalisen median alustoilla on noin 5,4 miljardia käyttäjää ja arvio on, että vuonna 2028 käyttäjiä on yli 6 miljardia.

Konkreettisesti some-herätykseni alkoi, kun törmäsin toistuvasti työssäni siihen, että pitäisi osata tehdä videoita ja somepostauksia. Freelancerina teen töitä paitsi tiedetoimittajana, nykyisin yhä enenevässä määrin tiedeviestijänä, sillä journalismin tarjoamat työmahdollisuudet freelancereille ovat kutistuneet. Tiedeviestinnässä monikanavaisuus on tärkeää: ei riitä, että tehdään vain tekstimuotoisia juttuja verkkosivuille.

Täytyy myöntää, että nyt olen oikeasti hieman innostunut. Lähdin tekemään somevideoita matalalla kynnyksellä vain opetellakseni tekemään ja leikkaamaan videoita, mutta samalla olen huomannut, millaiset mahdollisuudet somessa piilevät. Tiedetoimittajana voin nostaa somessa lyhytvideoissa esiin monenlaisia tiede- ja tutkimusaiheita, joista ei ehkä olisi ison jutun aiheeksi, mutta jotka ovat omasta mielestä kiinnostavia. Se on innostavaa ja vapauttavaa. Vaikka toimittajana teen yleensä jutut itse ehdottamistani aiheista, jutun tekemiselle on aina on jotain reuna-ehtoja. Somessa saan rönsyillä vapaasti.

Iso miinus on tietenkin, että en saa palkkaa sometuksesta ja se vie aikaa. Toisaalta ajattelen, että kyse on ammattitaidon kartuttamisesta. Tekemällä oppii. Uskon, että someharjoittelusta tulee olemaan hyötyä työssäni. Esimerkiksi videoiden leikkaaminen sujuu minulta nyt jo paljon nopeammin kuin alussa.

Olen huomannut, että somessa minua kiinnostaa myös sosiaalinen puoli, vaikka tällaisena hieman introverttinä ihmisenä ajatus suoran palautteen saamisesta katsojilta/seuraajilta kauhistutti. Aluksi seurasin pelonsekaisella jännityksellä saamiani viestejä/kommentteja, mutta nyt suhtaudun asiaan jo hieman rennommin. Olen toistaiseksi saanut yllättävän positiivista ja kannustavaa palautetta. Ja on ollut kiva huomata, että jotkut sisällöt ovat saaneet paljon katsojia. Somessa näkee heti, mitkä aiheet kiinnostavat — ja mitkä eivät.

Somekokemusteni pohjalta olen alkanut myös miettiä, mihin suuntaan tiedeviestintä ja -journalismi ovat menossa. Mitä niille tulevaisuudessa tapahtuu? Nykyään uutiset, viihde ja tieto löytyvät yhä useammin erilaisilta some- ja verkkoalustoilta. Vuonna 2025 Instagramia käytti noin 47 prosenttia yli 13-vuotiaista suomalaisista, yli 2,3 miljoonaa ihmistä. TikTokia käytti kolmannes aikuisista. Näiden alustojen käyttö on viidessä vuodessa lähes tuplaantunut. Facebookia käytti noin 2,45 miljoonaa suomalaista. YouTube puolestaan tavoitti 78 prosenttia suomalaisista. Tiedän, että monet nuoret saavat lähes kaiken tiedon ja kuulevat uutiset erilaisilta somealustoilta.

Miten media tulee pärjäämään kilpailussa kansainvälisiä verkkojättejä vastaan? Perinteisen median mainostulot ovat kutistuneet, ja tulevat ennusteiden mukaan supistumaan entisestään. Vuonna 2024 arviolta jo 72 prosenttia kaikista mainosrahoista käytettiin verkkomainontaan, ja osuus kasvaa edelleen. Somemainonnan osuus oli tästä noin 29 prosenttia vuonna 2023.
Perinteisen median mainostulovirran tyrehtyminen on näkynyt yt-neuvotteluina. Suomessa lehtitoimittajien määrä väheni 45 prosentilla vuodesta 2010 vuoteen 2022 (5812 -> 3193). Samaan aikaan radio-/tv-toimittajien määrä laski yli neljänneksellä (2861 -> 2050). Luvuissa eivät vielä näy Yleisradion suuret yt-neuvottelut.

Itselleni tulee välillä sellainen tunne, että kuulun tiedejournalistina uhanalaiseen lajiin. Moni kollega on siirtynyt viestijäksi tai vaihtanut kokonaan alaa. Olen ollut freelancerina yli 10 vuotta eivätkä lehtien maksamat palkkiot ole sinä aikana juuri nousseet, inflaatiosta ja palkansaajien saamista palkankorotuksista huolimatta. Ei ihme, että monet ovat nostaneet kytkintä, ellei heitä ole potkaistu pois. Itse haluan/haluaisin jatkaa tiedetoimittajana, sillä se on osa identiteettiäni. Tätä työtä on mahtava tehdä.

Pohtiessani median tulevaisuutta törmäsin Bridge Ratingsin perustaja Dave Van Dyken blogiin. Van Dyke ennustaa, että perinteinen media ei kuihdu, mutta vuoteen 2030 mennessä se on muuttanut muotoaan. Rajat sumentuvat ja media tuottaa sisältöjä yhä joustavammin eri kanaviin, striimauspalveluihin ja somealustoille. Tekoäly tulee vaikuttamaan siihen, mitä sisältöjä kullekin käyttäjälle näytetään. Dyken mukaan perinteisen median selviytymisen edellytys on panostaa sellaiseen, mitä globaalit jättiläiset eivät voi korvata: paikallisiin sisältöihin, live-keskusteluihin ja syvälliseen journalismiin, tutkivaan työhön, tapahtumiin ja kulttuuriohjelmiin. Itse lisäisin listaan syvälliset tiedejutut.

Uskon, että hyvälle tiedejournalismille on jatkossakin kysyntää. Korona-aika osoitti, kuinka tärkeää on osata yleistajuistaa tiedettä ja tutkimustuloksia. Uutisvirran keskellä tarvitaan yhä enemmän kykyä tiivistää, taustoittaa ja kiteyttää asioita. Tiedetoimittajilta ja -viestijöiltä vaaditaan nyt kuitenkin uudenlaista rohkeutta ja halua oppia. On uskallettava laajentaa osaamista, opetella uusia välineitä ja ehkä myös astua somemaailmaan — ainakin sen verran, että ymmärtää, miten yleisö tänä päivänä ajattelee ja toimii.

Kaikkien ei tarvitse ryhtyä somettajiksi, mutta ehkä kannattaa hyväksyä, että työnkuvamme muuttuu, halusimme tai emme. Tärkeintä on pysyä uteliaana ja luottaa omaan osaamiseensa. Sinulla on tiedetoimittajana taitoja, joita nykymaailmassa kaivataan. Osaavalle tiedeviestijälle ja -journalistille on jatkossakin tilausta.