Mediawork 2030 -tutkimus kiinnittää huomion toimittajan aivoihin, muttei tyydy siihen. Mediatyötä ja sen tekijää tutkitaan psykofyysisenä kokonaisuutena sekä osana yhteiskuntaa. Ei ihan helppoa, mutta hyvin kiinnostavaa.
Tiina Parviainen kertoo, että aikuisuuden aikana koettu työn kuormittavuus jättää jälkiä aivoihin. – Palautuminen on päivän sana. Vaikka työ olisi kuormittavaa, pitää aivot välillä resetoida ja palauttaa.
Kuva: Jyväskylän yliopisto
Aivotutkimus on edennyt häiriöiden ja sairauksien tutkimuksesta kohti jokapäiväisempien ilmiöiden tutkimusta.
– Pystytään tutkimaan aivomittareilla kenelle tahansa meistä relevantteja kysymyksiä, ymmärtämään, miten aivojemme käyttöliittymä palvelee meitä paremmin. Miten myös työympäristö voitaisiin rakentaa niin, että se olisi paras aivojen ja tietotyön näkökulmasta, Jyväskylän yliopiston Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen kertoo.
Mediawork 2030 -tutkimuksessa yhdistyvät mediatutkimus, viestintätiede, työpsykologia, aivotutkimus sekä yhteiskuntatieteet, jotka ovat olleet hyvin eriytyneitä tutkimusaloja.
– On rohkea avaus tutkia kokonaisuutta autonomisesta hermostosta työn kokemukseen, organisaation rakenteisiin ja yhteiskunnalliselle tasolle, Parviainen arvioi.
Tutkimuskonsortiota johtaa Jyväskylän yliopiston journalistiikan professori Mikko Villi. Parviainen vetää tutkimuksen yksilötasoa, jossa mediatyötä lähestytään aivotutkimuksen ja psykologian näkökulmasta. Mukana on Taru Feldtin vetämä työpsykologian ryhmä. Relevanttia onkin arvioida, miten työn mielekkyyden ja motivaation vaikutus kompensoi työn kuormitusta. Yhteiskuntapoliittista tasoa vetää Työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Mia Tammelin Tampereen yliopistosta.
– Tavoitteena on, että ymmärrettäisiin mediatyö ihmisen kehon ja neurofysiologian, temperamentin ja persoonan kautta aina työyhteisön ja yhteiskunnan tasolle. Katsottaisiin, mitkä tekijät edistävät yksilön hyvinvointia ja siten ylläpitävät olennaista kompetenssia työssä.
Ärsykettä ärsykkeen ja
muutosta muutoksen perään
Toimittajan ammatti tarjoaa oivan esimerkin siihen, mitä aivoissa tapahtuu digitalisaation myötä eli miten työn intensifikaatio tapahtuu. Ihmiset voivat saada työn sisällön kannalta sekundaarisia ärsykkeitä, jotka kuitenkin kiihdyttävät työn tahtia.
– Kun ihmiset sietävät muutoksia ja sopeutuvat eri tavoin, voiko käydä niin, että työtä alkavat priorisoida sellaiset ominaisuudet, joilla pystytään vastaamaan nopeisiin käänteisiin? Parviainen kysyy.
Onko riskinä, että muutosresilienssi tai kyky suunnata tarkkaavaisuuden kohdetta voisivat tulla tärkeimmiksi tekijöiksi, vaikkeivat ne kerro mitään mediatyöhön liittyvistä keskeisistä taidoista? Parviaisen kiinnostus kohdistuu myös keholliseen autonomisen hermoston toimintaan.
– Autonominen hermosto viestittää aivoille, että on uhkatila tai stressi päällä. Tällaisessa tilassa se ei salli optimaalista ajatustyötä. Silloin emme ole parhaimmillamme tietotyön tekemiseen.
Voidaanko siis muuttaa työn kenttää ja huomioida yksilö työhyvinvoinnin ja työsuorittamisen näkökulmasta? Tai miten yhteiskunnan tasolla työoloja voidaan parantaa?
Tutkittavana ihmisen
koko koneisto
Kyselytutkimukseen haettiin vastaajia myös Tiedetoimittajain liiton kautta. Kysely on päättynyt ja vastauksia saatiin tuhat. Tästä ryhmästä rekrytoidaan väkeä jatkotutkimukseen, missä arvioidaan fysiologista toimintaa niin levossa kuin kuormittavissa tilanteissa.
– Yritämme kartoittaa yhteyksiä, millä tavalla oman kehon ja aivojen toiminta näkyvät kokemuksellisella tasolla työn kuormittavuudessa ja hyvinvoinnissa. Haemme neurofysiologista tietoa koetuille työn piirteille.
Tiedetoimittajat tutustuivat Tutkijoiden yön yhteydessä mm. Tiina Parviaisen vetämään Aivotutkimuskeskukseen.