Katse kohdistuu outoon sanaan feature. Kirjassakaan ei sitä yksiselitteisesti määritellä ja myönnetään, ettei featurea voikaan lopullisesti määritellä. Helsingin Sanomista, Suomen Kuvalehdestä ja muista isoista lehdistä tutut mestarikirjoittajat tarkastelevat ja esittelevät featurea eri kulmista ja eri lailla tulkiten.

Feature näyttää sisältävän kaiken, mitä tavallinenkin journalismi, ja kirjassa esitellään niin rajaus ja rakenne kuin (vetävä) otsikointi ja koukuttaminen ja kaikki siltä väliltä. Tietysti opastetaan tekstin visuaaliseen ja äänelliseen puoleen ja netin vaateisiin, koska näillä on koko ajan suurempi rooli varsinaisen tekstin rinnalla.

Perusteellisen, yksityiskohtaisen ja välillä polveilevan tekstin lomaan on upotettu tekstistä pätkiä, jotka mainion aforistisesti tiivistävät olennaisen.

Yksi ja ehkä tärkein pointti featuressa on, että siinä tuodaan esiin esimerkiksi uutisjutun tausta, motiivit, konteksti ja kokonaisuus, johon uutinen sijoittuu. Uutiset tarjoavat faktatietoa, feature niiden ymmärtämistä. Metaforisesti kirjassa kiteytetään: jos uutiset ovat kulissi, feature on itse näytelmä.

Feature myöskin sietää, jollei etsikin, ristiriitoja, ja epäilee ehdottomia väitteitä esittäviä juttuja. Maailma on monimutkainen verkosto, siksi maailmaa pitää myös sellaisena kuvata.

Tiedejuttujen featuren lähtökohtana on lapsenomainen uteliaisuus ja ajatusleikit: Miksi vesi on märkää? Miltä maailma näyttäisi, jos hiiltä ja öljyä ei olisi olemassa?

Eli juuri tällaista nykyisessä Seiskan tyylisiä nopeasti luettavia ja helposti sulatettavia jutunpätkiä suosivassa yhteiskunnassa tarvitaan. Kirjassa tosin hieman kosiskellaan kansaa painottamalla, että juttuja tehdään lukijalle, ja niiden pitää olla vetäviä otsikosta lähtien, jotta lukija tarttuu syöttiin ja jaksaa lukea koko jutun. Toisaalta todetaan, että kiire on laadukkaan journalismin pahin vihollinen, mistä pinnallinen pätkäjournalismi lienee konkreettisin esimerkki.

Tietysti juttuja tehdään myös lukijan tarpeita silmällä pitäen. Kirjassa olisi voinut enemmän pohtia, missä menee ja pitäisi mennä lukijan palvelemisen ja kirjoittajan omaehtoisuuden välinen raja ja miten molempia hyödyttävä tasapaino saavutetaan.