Kustantajien ja lukuaikapalveluiden väliset sopimukset ovat liikesalaisuuksia, eikä tietoa tihku tekijöille. Kirjailija Karo Hämäläinen ryhtyi kustantajaksi ja sai haluamansa datan. Toimittaja-tietokirjailija Pasi Kivioja kokosi vinkkilistan kirjan tekijöille oman teoksen menekin seuraamiseksi.
Äänikirjapalvelu Bookbeat teki keväällä anteliaan tarjouksen: peräti kolme kuukautta kirjojen kuunteluaikaa ilmaiseksi.
Kirjailijat suuttuivat. Tekijöitä ärsytti paitsi kirjailijan työn halpuuttaminen myös arvostetun kirjailijan Eeva Kilven käyttäminen ilmaiskampanjan mainoksissa. Mainoksessa oli Kilven kasvot kännykän ruudulla näkyvässä kirjan kannessa ja teksti: ”90 päivää maksutta. Kreisii!”
Näkyvimpänä protestina Sirpa Kähkönen ilmoitti vetävänsä Finlandia-palkitun romaaninsa 36 uurnaa pois Bookbeatista.
Kun Bonnierin omistaman Bookbeatin kampanjamainoksiin ilmestyi sosiaalisessa mediassa kirjailijoiden vihaisia reaktioita ja linjat kävivät kuumina, Bookbeat vaihtoi nopeasti mainoskampanjansa kuvat.
Pahuuttani päätin kokeilla Bookbeatin tarjousta. Ilmainen hupi jäi lyhyeksi, sillä ilmeni, että kolmen kuukauden kestosta huolimatta tarjous sisälsi kuunteluaikaa vain 30 tuntia. Se on kahden tai kolmen täysimittaisen äänikirjan kesto.
Oli siis kysymys äänikirjapalvelun sisäänheittosyötistä, jossa tarjousaikaa oli venytetty tavanomaista kuukauden ilmaisjaksoa pitemmälle mutta kuunteluaikaa ei.
Bookbeatin ilmaisjaksotkin tuottavat rahaa
Liikkeellä oli myös dis- ja misinformaatiota. Jotkut paheksuivat sitä, että äänikirjapalvelu käytti Hesarin etusivun ilmoitukseen 80 000 euroa, kun samaan aikaan kirjailijan työtä halpuutettiin nollan euron arvoiseksi.
Aivan näin se ei mene. Helsingin Sanomien etusivun mainospaikan listahinta on toki 80000 euroa, mutta mediatoimistojen kautta Bookbeat saa todennäköisesti reippaat alennukset. Alennus voi olla mitä tahansa 5 ja 30 prosentin väliltä. Kallis mainos silti.
Toinen harhaanjohtava mielikuva oli se, että vaikka kuluttaja saisi kuuntelunsa ilmaiseksi, se ei tarkoita sitä, että kirjailija jäisi ilman korvausta tältä ajalta. Kirjailija saa provisionsa kustantajaltaan kuunneltujen minuuttien ja sen prosentin mukaan, mitä hänen sopimuksessaan lukee.
”Siinä oli pientä spinnausta. Tiedän Bookbeat-sopimuksen kustantajan roolissa allekirjoittaneena, että ilmaisjaksoista todellakin maksetaan”, kommentoi kirjailija Karo Hämäläinen.
Hämäläinen kertoo julkaisseensa sijoitusgurukirjojaan omakustanteena, jolloin hän on päässyt näkemään, millaista sopimusta äänikirjapalvelut tarjoavat kustantajalle.
Halpuutus ärsyttää tekijöitä
Ilmaisjaksoja äänikirjoista on tarjottu ennenkin, joten miksi kirjaväki kuohahti juuri nyt?
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen kiteyttää kiukun perimmäisen syyn.
”Kirjailijoita on ärsyttänyt jo pitkään se, että tavallaan alennetaan kirjan arvoa ilmaiskampanjoilla. Kun siihen yhdistettiin kirjailija, joka on laajasti kunnioitettu jäsenkunnassamme, se löi siihen vielä huutomerkin päälle.”
Pinnan alla kytee kirjailijoiden pitkäaikainen ärtymys ja huoli tulojensa vähentymisestä sekä äänikirjojen heikommat tuotot verrattuna painettuihin kirjoihin.
Tietokirjailijoiden yhdistyksen ja Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan tietokirjailijat saavat painetusta kirjasta keskimäärin 3,00 euroa ja äänikirjasta 0,43 euroa per kuuntelu. Vastaavat luvut kaunokirjailijoilla ovat 2,68 euroa per painettu ja 0,53 euroa per kuuntelukerta.
Jos äänikirjaa myydään tuhatmäärin, se alkaa näkyä myös kirjailijan tilissä, mutta suuri osa kirjoista jää kuitenkin muutamien satojen kappaleiden myynteihin. Samaan aikaan painettujen kirjojen myynti kutistuu.
”Argumentit menevät keskustelussa helposti siihen, että jokainen äänikirjana myyty kirja on menetetty painettu kirja. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että eihän se niin ole”, Karo Hämäläinen sanoo.
Suomen äänikirjamarkkina on poikkeuksellinen
Ei ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä siitä, että äänikirjan menekki kannibalisoisi painetun teoksen myyntiä. Päinvastoin, ulkomaisissa tutkimuksissa äänikirjamyynti esitetään usein täydentävänä lisämyyntinä.
”Ei varmaan ihan sentyyppistä tutkimusta vielä löydy, mutta kyllähän jo tulotutkimuksestamme pystyy ihan selkeästi näkemään muutoksen. Toisen (äänikirjamyynti) noustessa, toinen (painettu) laskee”, Ville Hytönen sanoo.
Suomen äänikirjamarkkina on kuitenkin vielä suhteellisen tuore pohjoismainen erikoisuus, ja suhteessa asukaslukuun se lienee maailman suurimpia, ellei suurin. Siksi se toimii hyödyllisenä ja varmasti myös varoittavana esimerkkinä muille maille.
Täällä kirjakustannusala on niin keskittynyttä, että äänikirjapalveluihin on onnistuttu saamaan kattavat valikoimat, joiden pariin kuluttajia houkutellaan ilmaisella kuunteluajalla.
Kirjakustantajia edustavan Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho huomauttaa, että alustataloudessa eivät vanhat lainalaisuudet pelaa.
”Se ei toimi samalla tavalla kuin kirjan myynti kirjakaupasta. Se aiheuttaa hämmennystä ja uudelleenjakoa, jossa syntyy häviäjiä ja voittajia. Niitä, joiden tulot ovat kasvaneet, näkyy näissä keskusteluissa harvoin.”
Kirjailijaliiton Hytönen myöntää, että poikkeuksiakin on.
”Näihinhän kustantajat sitten vetoavat, että on olemassa kirjailijoita, jotka ovat tehneet itsensä näkyviksi lukuaikapalveluiden kautta ja ovat hyötyneet tästä. Se on kuitenkin hyvin marginaalinen määrä kirjailijoita, joille näin on käynyt.”
Äänikirjoista voisi maksaa enemmän
Karo Hämäläinen on selittänyt Suomen Kuvalehden Kirjailijan päiväkirja -blogissaan kirjamyynnin ansaintalogiikkaa. Hämäläinen on laskenut, että kustantamo saa digitaalisesta kirjasta omansa pois pienemmällä euromääräisellä myynnillä kuin painetuista kirjoista.
Jos kirjailijan palkkioprosentti äänikirjasta on sama kuin painetusta kirjasta, kirjailijan saamat tulot euroissa ovat äänikirjasta pienemmät kuin painetusta kirjasta sen jälkeen, kun kustantamon myynti on ylittänyt break even- eli kannattavuusrajan. Break even tarkoittaa sitä pistettä, jonka ohittamisen jälkeen myynti alkaa tuottaa voittoa.
Tuon rajan ylittämisen jälkeen yhden uuden digitaalisen teoskappaleen myynnistä ei aiheudu käytännössä lainkaan kuluja. Näin ollen digitaaliset kirjat ovat usein kustantamoille parempaa bisnestä kuin painetut.
”Kaikki kilpistyy siihen, että äänikirjoista tekijänpalkkioprosentti pitäisi olla aivan toisella tasolla kuin painetusta kirjasta. Jos painetusta kirjasta kirjailijan palkkioprosentti on 20–25, niin en ymmärrä, miksi sen pitäisi olla äänikirjasta alle 35. Kustantamot voisivat aivan hyvin nostaa sitä”, Hämäläinen sanoo.
Tulotutkimuksen mukaan kustantajat maksavat äänikirjasta kirjailijoille keskimäärin pienemmällä prosentilla kuin painetusta kirjasta. Vuonna 2022 painetun kirjan tekijänpalkkioiden mediaani oli 22 prosenttia ja äänikirjoissa 17 prosenttia.
Storytelin ilmaisjaksoista ei kerry jaettavaa
Hämäläisen mukaan äänikirjapalveluilla on kahdenlaisia maksuperusteita. Kahdenväliset sopimukset ovat salaisia, mutta pääpiirteissään kuviota voi kuvata seuraavanlaisesti.
Bookbeat maksaa sopimuksen mukaisesti korvauksen per kuunneltu tunti. Jos kustantamo ja Bookbeat ovat sopineet korvaukseksi esimerkiksi 25 senttiä tunti, kymmentuntisesta kirjasta Bookbeat tilittää kustantamolle 2,50 euroa.
Toinen suuri lukuaikapalvelu Storytel sen sijaan käyttää tulonjako- eli revenue share -mallia. Siinä kustantamot saavat tietyn prosenttiosuuden Storytelin asiakkailta saaduista rahoista. Hämäläisen mukaan jakosuhde voi olla esimerkiksi 50–50, jolloin kustantamo saa puolet tuotoista.
Hämäläinen kirjoittaa blogissaan, että tulonjakomallissa äänikirjapalvelun tarjoamat ilmaisjaksot syövät myös kirjailijan tuloa, koska ilmaisjaksolaisista ei kerry jaettavaa. Lisäksi rajattoman kuuntelun rajattomuutta hyödyntävät asiakkaat painavat keskituntihintaa alaspäin.
Lukuaikapalveluissa lukija siis ostaa kirjaa sekunti kerrallaan. Kuunnellut tunnit lasketaan kuukauden tai muun periodin lopussa, minkä perusteella tapahtuu tilitys kustantajille.
Tekijät vaativat tarkempia tietoja
Kirjailijat ovat arvostelleet sitä, ettei heille kerrota, millä hinnalla kustantajat ovat myyneet heidän teostaan äänikirjapalveluille. He tietävät provisioprosenttinsa mutta eivät myyntihintaa, mistä se on laskettu.
”He saavat kerran vuodessa laskelman, jossa on kerrottu, kuinka monta kappaletta kutakin teosta on myyty paperikirjana ja kuinka paljon äänikirjana. Siitä voi laskea keskiarvon”, Kustannusyhdistyksen Laiho sanoo.
Hän oudoksuu vaatimuksia kirjailijoiden tiedonsaannista kustantajien ja äänikirjapalveluiden välisistä sopimuksista.
”Kukaan ei ole sen sijaan vaatinut saada tietää, paljonko Akateeminen kirjakauppa tai Suomalainen Kirjakauppa maksoivat kustantajalle paperikirjasta. Nehän ovat liikesalaisuuksia.”
Tietokirjailijoiden toiminnanjohtaja Sanna Haanpää sanoo, että kustantajien kanssa on käynnistetty keskustelut avoimuuden ja selkeyden lisäämiseksi tilityksistä. Kirjailijaliiton Hytösen mukaan kirjailijoiden liitot, kustantajat ja lukuaikapalvelut ovat käyneet keskusteluja alan sääntelystä ja hyvistä käytännöistä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -hankkeessa viime syksystä lähtien.
”Tekijänoikeuslain uusien lisäysten perusteella kirjailijalla on oikeus saada tieto jälleenmyyntihinnasta jälleenmyyjältä eli lukuaikapalvelulta, jos kustantaja ei sitä pysty toimittamaan. Toivotaan, että sekä kustantajat että lukuaikapalvelut huomioisivat lain muuttuneen”, Hytönen huomauttaa.
Kreisi idea: voisiko kirjailijakin saada dataa äänikirjapalvelusta?
Yksi kyttää Helmet-kirjaston varausmääriä, toinen jännittää Kirjakauppaliiton viikoittaisia Mitä Suomi lukee -listoja. Kolmas odottaa kerran vuodessa saapuvaa kustantajan tilitystä, josta selviää kirjojen kappalemääräinen menekki.
Mediamaailman reaaliaikaiseen statistiikkaan tottuneesta kirja-alan analytiikka tuntuu kivikautiselta. Eikö tosiaan ole tuoreempaa tietoa uuden kirjan kysynnästä kuin kustantajan vuosittainen tilinauha?
Kirjailijan ei toki tarvitse odottaa kustantajan vuositilityksiä saadakseen tietoa menekistä, sillä yleensä tietoa saa vaikkapa kysymällä silloin tällöin kustannustoimittajalta. Jos ei halua itselleen rasittavaa mainetta, tuskin kannattaa ihan viikottain kysellä.
Kustantajat saavat ajantasaista ja yksityiskohtaista tietoa kirjojensa menekistä äänikirjapalveluissa. Karo Hämäläisen mukaan käytössä on portaali, johon kirjautumalla kustantajan edustajat voivat tarkastella äänikirjojensa menekkiä.
”Dataa saa veivattua ja vertailtua siellä vaikka millä tavalla. Tiedot näytetään käppyrämuodossa. Sieltä näkee esimerkiksi, minä päivinä äänikirjaa kuunnellaan ja onko se niin sanottu viikonloppu- vai arkipäiväkirja. Bookbeathan kertoo myös julkisuuteen, että äänikirjoja kuunnellaan aamulla kello 8:n ja 9:n välillä metrossa ja illalla kello 17–18.”
Onko esillä ollut sellaista mahdollisuutta, että kustantajat ja äänikirjapalvelut tarjoaisivat kirjailijoille vastaavan portaalin, jossa tekijät voisivat tutkia omaa äänikirjadataansa?
”Tällaista keskustelua ei ole kyllä ollut. Kuulin idean nyt ensimmäistä kertaa sinulta”, sanoo Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho.
Myös Tietokirjailijoiden toiminnanjohtajalle Sanna Haanpäälle ajatus on uusi.
”Minun korviini tällaista ei ole kantautunut, mutta toki tästä voidaan keskustella kustantajien kanssa. Ihan mielenkiintoinen malli tällainen reaaliaikainen online-palvelu.”
”Kiinnostava ajatus, mutta sen verran, mitä tunnen kollegojani, se voisi olla myös häiritsevä tekijä. Usein kirjailija on mieluummin tietämätön hetken aikaa kirjansa menekistä, koska se saattaa myös ahdistaa. Ei kuitenkaan ihan turha idea, voisihan sitä miettiä”, pohtii Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen.
Hänen mukaansa kirjailija yleensä kyllä kuulee, jos teos lähtee heti alussa vetämään hyvin.
”Käytännössä kuitenkin vain prosentti tai kaksi teoksista lähtee, joten se on harvinaista. Kaunokirjailijoiden mediaanimyynnit ovat sen verran vähäisiä, että 20 prosentin ero myynnissä ei suurimmalle osalle juuri tunnu taloudellisesti. Ehkä yksittäisten lukijoiden palautteet, erilaiset nettiarviot ja kritiikit ylipäätään ovat kaunokirjailijalle merkityksellisempiä kuin kvantitatiiviset luvut.”
Karo Hämäläinen sanoo, ettei juuri katsele lukuja, vaikka omakustanteiden kustantajana pääseekin tutkimaan äänikirjojensa suosiota lukuaikapalvelusta.
”Minulla on sellainen ajatustapa, että katse on pallossa eikä tulostaululla. Ehkä alussa vähän jaksan katsoa, mihin kirjaa on tilattu, mutta en oikein muuten. Nyt kun en ole moneen kuukauteen käynyt Storytelin portaalissa katsomassa, en muista edes salasanaani sinne.”
Käykö ovipumppu? Katso täältä!
- Helmet-kirjasto. Varausmäärät antavat osviittaa kirjan herättämästä kiinnostuksesta mutta eivät välttämättä korreloi sen myynnin kanssa. Luvuista näkee myös hyvin medianäkyvyyden vaikutuksen yleisön kiinnostukseen. Hesarilla on edelleen suuri vaikutus. Helmet.fi
- Kirjakauppojen nettisivut. Suomalainen Kirjakauppa näyttää sivuillaan sen hetken myydyimpiä kirjoja ja Akateeminen suosituimpia.
suomalainen.com, akateeminen.com
- Äänikirjapalveluiden karusellit. Esimerkiksi Bookbeatilla on kategoriat ”Nousussa nyt”, ”Suosittuja uutuuksia” ja ”Viikon kuunnelluimmat”. Ei ole kuitenkaan tiedossa, valikoituvatko kirjat näihin täysin kuluttajalähtöisesti vai jonkin kaupallisen kytkyn ansiosta. Bookbeat.com, Storytel.com
- Suomalaisen myymäläsaatavuus. Seuraamalla Suomalaisen Kirjakaupan suurimpien myymälöiden tuotesaatavuutta julkaisun jälkeen pääsee perille, miten ovipumppu käy – jos kirja on ylipäätään päässyt hyllylle. suomalainen.com
- Äänikirjapalveluiden palautteet. Kuuntelukertojen, annettujen palautteiden ja tähtien määrä ovat selkeä indikaattori kirjan kiinnostavuudesta. Storytel.com, Nextory.com, Bookbeat.com
- Hesarin lista. Helsingin Sanomat julkaisee Helmet-kirjastojen viikon varatuimpien kaunokirjojen ja tietokirjojen listaa. hs.fi
- Mitä Suomi lukee? Kirjakauppaliitto kokoaa kuukausittain parhaiten myyneiden painettujen kirjojen ja äänikirjojen tilastot. kirjakauppalitto.fi/mita-suomi-lukee/
- Sanaston tilastot. Koko maan kirjastolainatilastoihin perustuvat tilitykset rapsahtavat tilille pari kertaa vuodessa. Tarkemmat erittelyt näkee syksyisin Sanaston verkkopalvelusta. oma.sanasto.fi
Edit 19.9.2024: Korjattu Bookbeatin omistaja WSOY:sta Bonnieriksi. Bonnier omistaa sekä Bookbeatin että WSOY:n. Alkuperäiseen juttuun on tarkistettu verkkolinkit ja lisätty osiot: Kreisi idea: voisiko kirjailijakin saada dataa äänikirjapalvelusta? ja Käykö ovipumppu? Katso täältä!
