Moniäänisesti tekoälystä

Panu Raatikainen (toim.): Tekoäly, ihminen ja yhteiskunta. Filosofisia näkökulmia. Gaudeamus 2021.

Tekoäly on kohta kaikkialla ja pyörittää koko yhteiskuntaa. Niinpä se tarvitsee myös filosofista arviointia, semminkin kun ihmisälyn haastaja ja jossain suhteissa ylittäväkin tekoäly luo uusia tiedollisia ja moraalisia ongelmia. Voiko kone aidosti ajatella ja ymmärtää asioita? Voiko tekoälyjärjestelmällä tai robotilla olla oikeuksia ja moraalinen vastuu teostaan? Voiko roboteista kehittää ihmisen kaltaisia niin pitkälle, että ihmistä ja konetta ei pysty enää erottamaan toisistaan?
Hyvä että kirjassa on artikkeleja, jotka ovat eri mieltä samasta teemasta. Esimerkkinä filosofi John Searlen väite, että tekoäly pystyy hahmottamaan ja yhdistelemään asioita puhtaan muodollisesti, syntaksin tasolla, mutta se ei ymmärrä sisältöä, semanttisia merkityksiä. Yhdessä artikkelissa tämä kiistetää , toisessa myönnetään. 
Tekoälyä ja robotteja on kirjan tapaan helppo pitää ihmisälyn veroisina tai ihmisälyn saavuttamaan kykenevinä, kun ne ovat tuon samaisen muodollisen matemaattis-loogisen ajattelun tuotteita.
Lähes kaikki kirjan artikkelit edustavatkin muodollisuudesta ja tieteellisyydestä tunnettua analyyttistä filosofiaa. Kirja suhtautuu tekoälyyn optimistisesti, ja pessimistisimmät äänet jäävät marginaaliin. Aivan toisenlaisia tulkintoja saattaisi tarjota analyyttisen filosofian haastaja, elämänmakuinen ja esteettinen eksistentialistinen lähestymistapa
Mutta voi kysyä, miten roboteilta sujuvat esteettiset ja taiteelliset taidot, kuten intiutio, inspiraatio, oivaltaminen ja muut luovuuteen liittyvät asiat. Tietokone pystyy päihittämään shakissa maailman taitavimman ihmispelaajan, vaan miten kone pärjäisi esimerkiksi James Joycelle tai Pablo Picassolle näiden osaamisalueella? Pystyykö se edes tieteessä luomaan suhteellisuusteorioiden tapaisia uusia paradigmoja?
Kirjassa myönnetään moraalia punnitessa, että robotit ovat — ainakin toistaiseksi — pelkkiä oikeintekijöitä, ja varsinainen vastuu on niillä ihmisillä, jotka robotteihin moraalikoodit ohjelmoivat. Ja toki kirjassa kannetaan huolta yksityisyyden suojasta ja ihmisen oikeudesta saada tietoa tekoälyn tekemien päätösten perusteista. 
Nykyisessä tieteen, tekniikan ja koneiden totaalisesti hallitsemassa ja läpäisemässä ympäristössä, ihmiset ja koneet alkavat muistuttaa toisiaan. Mutta ei välttämättä vain siten että koneet muuttuvat ihmisen kaltaiseksi, vaan enemmänkin ihmiset alkavat muistuttaa koneita – mikä tulee konkreettisesti esiin siinä, että ihmiset tunkevat ihonsa alle mikrosiruja ja vastaavia ja saattavat mennä jopa naimisiin seksirobottien kanssa
Suuri osa kirjan artikkeleista onkin niin muodollisen ja teknisen älyllisiä, että ne olisi hyvin voinut laatia tulevaisuudesta tänne aikakoneella matkustanut hypersuperälykäs robotti.
Tekoäly on ihmiselle sittenkin vain apuäly, kuten yhdessä artikkelissa tiivistetään.

Lue myös:

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)