”Muisti on niille, joita sota kiinnostaa ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta”, Mikkelissä kesäkuussa avattu Sodan ja rauhan keskus Muisti kuvaa omaa kohderyhmäänsä.

Muistin näyttelyissä kerrotaan sodan vaikutuksista ihmisten elämään uusinta teknologiaa hyödyntäen. Kantavina teemoina ovat inhimillisyys, ymmärrys ja tieteellisyys. Kaiken tekemisen taustalta löytyy uusin humanistinen ja yhteiskunnallinen tutkimus.
Kun Muistia valmisteltiin avauskuntoon, tiimistä tuntui ensin, ettei koronarajoituksilla ole vaikutusta. Syksyllä 2020 arkistot menivät kuitenkin kiinni, mikä vaikeutti aineistojen hankintaa ja sisältötyötä. Sitten alkoivat venyä tilattujen laitteistojen toimitusajat.
”Lopulta kävi niinkin, että osa laitteista oli juuri siinä Suezin kanavaan juuttuneessa rahtilaivassa”, osakeyhtiönä toimivan keskuksen toimitusjohtaja FM Olli-Pekka Leskinen kertoo. Hän on erikoistunut moderniin näyttelyteknologiaan ja koonnut aikanaan useita näyttelyitä varsinaissuomalaisille museoille.
Yksi Muistin erikoisuuksista on omaan näyttöön tuotettu näyttelyn hallintajärjestelmä, Noheva, joka syntyi Gofore Oy:n ja mikkeliläisen Metatavu Oy:n yhteistyönä. Jo nyt näyttelyiden sisältöä hallinnoidaan Nohevan avulla, ja käyttö laajenee.
”Käytännössä pystymme itse päivittämään näyttelyjen sisältöjä reaaliajassa, mikä tuo toimintaan ketteryyttä. Järjestelmämme kiinnostaa myös muita toimijoita.”

Kokemuksellinen tiedekeskus

Tiedepainotus on ollut vahvana jo Muistin esiselvityksestä alkaen. Tukijalkana on tieteellinen neuvottelukunta, jossa on mukana eri yliopistoista historian, kulttuurin ja tiedekeskuspedagogiikan asiantuntijoita, jotka edustavat historian tutkimuksen eri suuntauksia, sekä kasvatustieteilijöitä.
”Käsittelemme sotaa ja rauhaa eri näkökulmista kuin suomalaismuseoissa on tähän saakka tehty. Tuomme historiallisten tapahtumien rinnalle yksilön kokemuksen eli kokemushistoriallisen näkökulman. Tämä suuntaus alkoi yleistyä 1970-luvulla Yhdysvalloissa, mutta meillä akateeminen tutkimus yleistyi vasta 2000-luvulla.”
Muisti hyödyntää näyttelyissään uutta teknologiaa. Taistelu-osiossa pääsee virtuaalilasit (VR) päässä keskelle hyökkäystä ja omista reaktioista riippuu, miten siinä käy.
Kirjailijat, kuten Sirpa Kähkönen, Petri Tamminen ja Lassi Lehtinen, ovat käsikirjoittaneet viiden ihmisen autenttiset muistot sotavuosista, ja näyttelijät esittävät ne. Tarinat-osio tekee tutuiksi Väinö Tannerin, venäläisen sotavangin tyttären, nuoren rintamamiehen, evakon ja nuoren tytön muistot. Kävijä voi tutustua päivittäin kahteen tarinaan, jotka on kukin palasteltu viideksi kolmiminuuttiseksi kohtaukseksi.
Perinteisten esinekokoelmien sijaan Muisti tarjoaa virtuaaliseiniä ja videoteoksia.
”Olemme enemmän tiedekeskus ja siksi sloganimme on sama eli hands on, brains on. Meillä ei ole museoille tyypillistä tehtävää kerätä kokoelmia. Kun tarvitsemme jotain esineistöä tai valokuvia, etsimme ne ja lainaamme niitä.”
Muistin pyrkii myös kerryttämään aineistoa joukkoistamalla. Tekeillä on Memorial-verkkopalvelu, jonka avulla kuka tahansa voi tallentaa kuvia, ääninauhoja ja videoita digitaaliseen muotoon. Myös haastattelutyökalua kehitetään. Memorial-palvelua kehittävät Muistin kanssa yhteistyössä Mikkelissä sijaitseva Elinkeinoelämän keskusarkisto Elka, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk, ja työhön haetaan ensi vuodeksi jatkorahoitusta.
Keskus ei ole museoiden valtionosuuksien piirissä eikä se saa ainakaan vielä tiedekeskuksille kohdennettua rahoitusta, vaan toiminnalle haetaan rahoitusta muista lähteistä. Muistia pyörittävää osakeyhtiötä tukee oma tukisäätiö, jonka puheenjohtaja on entinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen.

Monimuotoista yliopistoyhteistyötä

Yksi tiedekorkeakoulujen kanssa toteutetuista kokonaisuuksista on ns. sanapilvi. Se on syntynyt niin, että Tampereen yliopiston Suuret tietokanta-aineistot sodan kokemushistoriassa (Stasko) -hankkeen tutkijat louhivat dataa keräten sota-ajan kirjeissä eri ajankohtina yleisimmin esiintyneistä sanoista oman virtuaaliseinäesityksen Muistin avajaisnäyttelyyn.
”Tässä näkyy roolimme tieteen popularisoijana. Otamme käyttöön uusia kanavia ja hyödynnämme tutkimustuloksia uudenlaisessa, suurta yleisöä kiinnostavassa muodossa. Tämä on juuri sitä, mitä rakastan itsekin tehdä”, FL Leena Hangasmaa toteaa. Kulttuurin tutkimukseen erikoistunut Hangasmaa on tuottanut Muistin näyttelyyn kokemuksellisia osioita. Ennen Muistia hän on kirjoittanut useita laajoja historiateoksia ja tehnyt käsikirjoituksia muun muassa pakohuoneita varten.

Historiataidosta tuli osa koulujen opetussuunnitelmia jo 1990-luvulla. Muisti pyrkii osaltaan varmistamaan, että oppijat ymmärtävät, ettei ole olemassa vain yhtä käsitystä historiasta, vaan näkökulmista riippuen erilaisia historiakäsityksiä. Muisti laatii parhaillaan opetussuunnitelmaa, jota tekemässä on edustajia eri yliopistoista.
”Se käsittelee muistamista ja sitä, miten historiasta kerrotaan. Pyrimme hakemaan suunnitelman tuotteistukseen erillistä rahoitusta”, Leskinen kertoo.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoiden kanssa on työstetty jo oppimateriaaleja, ja yhteistyö jatkuu.

Omia pedagogisia sovelluksia

Muistin ydintiimiin kuuluu pelipedagogiikkaan erikoistunut pedagogi, jonka tavoitteena on luoda objektiivista ja historiataitoon perustuvaa sisältöä.
”Meillä on jo ns. kotiosiossa tämäntyyppistä lähestymistapaa, ja jatkossa näkökulmaa hyödynnetään enemmänkin. Tavoite on saada oppilaat kysymään, mistä lähteistä tieto on, mitä tarkoitusta varten sitä on kerätty tai miksei jostain teemasta ole olemassa kuvia?”, Leena Hangasmaa havainnollistaa.
Jatkossa keskus tekee yhteistyötä myös ns. yhdysopettajien kanssa, joiden osaamista hyödynnetään tehtäessä oppimateriaalia tai opastettaessa ryhmiä. Tähän saakka opettajat ovat testanneet aineistoja. Ensi vuodeksi etsitään lisää yhdysopettajia mukaan.
”Kansallinen tavoitteemme on kouluttaa ja valmentaa opettajia. Meillä on kahdensuuntainen rooli eli etsimme hyviä tapoja tehdä asioita ja testata materiaaleja.”

Kehitystyötä piisaa

Yksi lähitulevaisuuden kehityskohteista liittyy virtuaalimatkailun hyödyntämiseen. Muistilaisilla on siitä jo hankeaihioita muhimassa.
”Meillä on jo nyt kävijöillä kaulassaan rfid-älykortit, joiden avulla aktivoidaan erilaisia videoaineistoja käyttöön. Jatkossa kävijälle kertyy omaan verkkopalveluun aineistoa, johon hän voi tutustua jo ennen käyntiään meillä tai sen jälkeen.”
Kansainvälistyminenkin on aluillaan. Muisti on verkostoitunut Errin-verkoston sisällä kansainvälisesti sotamuseoiden ja -arkistojen kanssa.
”Muisti kiinnostaa jo nyt myös maan rajojen ulkopuolella. Syyskuun puolivälissä olen menossa pohjoismaiseen museokonferenssiin Norjaan puhumaan aiheesta, kuinka sotamuseot edistävät rauhaa. Meitä kansainvälisessä yhteistyössä kiinnostavat erityisesti erilaiset yhteistyöhankkeet.”
Muisti on saanut hyvin näkyvyyttä mediassa ja entisellä Päämajakoululla Mikkelin ydinkeskustassa on riittänyt kävijöitä. Keskuksessa oli ehtinyt käydä noin 17 000 ihmistä elokuun puoliväliin mennessä. Käytännössä päiväkävijöiden määrä on vaihdellut 130 ja 500 välillä.
Muistin kanssa samoissa tiloissa toimii myös Päämajamuseo, jossa on esillä muun muassa Marsalkka Mannerheimin autenttinen työhuone.
Tiiviisti näyttelyn sisältöjä rakentamassa ollut Leena Hangasmaa suosittelee, että näyttelyyn tutustumiseen kannattaa varata parisen tuntia.
”Kannattaa antaa itselleen ja ajatuksilleen tilaa. Meitä kiinnostaa myös järjestää yhteistyössä erilaisia tapahtumia.”

Olli-Pekka Leskinen muistuttaa, että myös erilaisten yhteisten tapahtumien järjestäminen kiinnostaa nykyisten ja uusien yhteistyökumppaneiden kanssa.
”Tiedetoimittajien kanssa voisimme suunnitella yhteisen seminaarin vaikka siitä, miten propagandalla on pyritty eri aikoina vaikuttamaan ihmisen ajatteluun. Tässäkin mielessä elämme parhaillaan mielenkiintoisia aikoja erilaisten propagandalle tyypillisten salaliittoteorioiden jyllätessä.”