Merja Keronen

Chimamanda Ngozi Adichie, Kotiinpalaajat. Otava 2013, 528 s.

Tiedät tunteen, kun luettavana on kirja, jonka sivuille sinulla on kiire. Tuollainen on Chimamanda Ngozi Adichie’n uusin teos Kotiinpalaajat, joka on lukuromaani parhaimmillaan.
Nigerialaisen Adichien (s.1977) sanotaan olevan Afrikan nykykirjallisuuden suurimpia lahjakkuuksia. Nsukkan yliopistokaupungissa Nigeriassa varttuneen Adichie´n tekstissä näkyy akateemisen kirjoittamisen opinnot; virke on journalismin makuista, ja välillä kaipasin ”tiiliskiveen” persoonallisempia rakenteita.
Adichie asuu osan vuodesta Yhdysvalloissa ja kirjan amerikkalaisuuden syväluotaus on todenmakuista. Keskiössä on mustien, afroamerikkalaisten ja ei-amerikkalaisten mustien elämä Yhdysvalloissa. ”Amerikassa olet vasta musta”, Adichien toinen Nigeriasta Yhdysvaltoihin muuttanut päähenkilö kirjoittaa blogissaan.
Hämmentävintä oli kuitenkin lukea Nigerian nykyelämästä – taustalla maan verinen historia, korruptio, valta ja vauraus. Köyhyyden ja rikkauden kasautuminen, keskiluokan pyristely näiden ääripäiden välissä, pyrkyryys ja ahneus.
Kotiinpalaajat on universaali kasvukertomus ja ajankuva. Päällimmäiseksi jäivät ajatukset rehellisyyden voimasta, mutta myös murheellisuus katoavasta kansanperinteestä ja valtavasta maailmanmuutoksesta, jossa raha ja valta määräävät tahdin.
Muita suomennettuja teoksia kirjailijalta:
Puolikas keltaista aurinkoa (2009)
Purppuranpunainen hibiskus (2010)
Huominen on liian kaukana (2011)
http://chimamanda.com
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.