Päätoimittajan asema on noussut viime vuosina julkisuuteen, kun moni on joutunut eroamaan: Helsingin Sanomien Kaius Niemi kärähti ratista, Aamulehden Jussi Tuulensuu käyttäytyi asiattomasti, Journalistin Maria Pettersson menetti luottamuksen plagiointikohun takia. Päätoimittajat käyttävät merkittävää valtaa, mutta joutuvat vastaamaan harvoin oikeudessa sananvapauslain mukaisesta johtamis- ja valvontavastuustaan. Onko vastuun vähenemisellä yhteiskunnallista merkitystä?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi aloitti tehtävässään syyskuun alussa 2023. Kaupunginosalehti Töölöläisen haastattelussa elokuun lopussa hän seisoo kuvassa Sanomatalon edustalla ja sanoo:
”Uskon voivani vaikuttaa uudessa toimessani siihen, että lehden taso nousee. Muutenhan päätoimittajaa ei tarvittaisi.”

Niin, mihin päätoimittajaa oikein tarvitaan, kun jokainen vastaa itse siitä, mitä kirjoittaa?

Sananvapauslain mukaan vastaava toimittaja johtaa ja valvoo toimitustyötä, päättää sisällöstä sekä huolehtii esimerkiksi oikaisu- ja vastineoikeuden toteutumisesta.

Sisällöstä päättäminen on vahva oikeus. Se otettiin mukaan vuonna 2004 voimaan tulleeseen sananvapauslakiin sen takia, etteivät toimituksen ulkopuoliset voisi vaikuttaa juttuihin.

Tämän oikeuden vastapainoksi vastaavalla toimittajalla on johtamis- ja valvontavelvollisuus. Se on kirjattu pykälään päätoimittajarikkomuksesta.

Ennen päätoimittaja joutui käytännössä aina vastuuseen toimittajan rinnalla, jos sisällöstä nostettiin syyte. Hänen piti todistaa erikseen syyttömyytensä. Tästä käännetystä todistustaakasta luovuttiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) perusteella sananvapauslakia säädettäessä.

Vain neljä tuomiota päätoimittajarikkomuksesta

Tutkin päätoimittajan vastuuta vuonna 2013 Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan maisterintutkielmassani.

Selvitin muun muassa siihen mennessä annetut tuomiot päätoimittajarikkomuksesta: alioikeuksissa niitä oli annettu neljä, joista yksi muuttui hovioikeudessa rikoslain mukaiseksi osallisuusvastuuksi. Siinä tapauksessa päätoimittajaa syytettiin siis yhtenä rikoksen tekijänä, joka oli tietoinen sisällöstä. Tämä vastuu on ennallaan.

Aihe unohtui lähes vuosikymmeneksi, kunnes se nousi esiin Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-jutun oikeudenkäynnin yhteydessä 2022. Tuntui, että vasta silloin kunnolla huomattiin, miten 20 vuotta voimassa ollut sananvapauslaki on vaikuttanut päätoimittajan vastuuseen.

Nyt lähes kaikki päätoimittajarikkomukset on käyty ensimmäistä kertaa perusteellisesti läpi tuoreessa gradussa, joka valmistui syksyllä 2023. Entinen päätoimittaja, Helsingin yliopistossa oikeustiedettä opiskeleva Janne Koivisto löysi 14 oikeustapausta, joista tuli neljä sakkotuomiota. 11 syytettä hylättiin.

Vuoden 2013 jälkeen on tullut siis vain yksi tuomio päätoimittajarikkomuksesta. Sen antoi Pohjois-Karjalan käräjäoikeus joulukuussa 2022. Päärikos oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Mielipidekirjoittaja oli solvannut afrikkalaisia sekä Lähi-idästä ja Aasiasta kotoisin olevia henkilöitä selvästi rasistisilla termeillä.

Koivisto päätyy samaan tulokseen kuin mihin minä päädyin kymmenen vuotta sitten: kaikki tuomiot päätoimittajarikkomuksista on annettu toimituksen ulkopuolisen kirjoituksista pienten lehtien päätoimittajille.
Isoissa medioissa päätoimittaja ei yleensä käsittele muiden kirjoittamia tekstejä. Johtamis- ja valvontavelvollisuuden olennaista laiminlyöntiä on vaikea osoittaa moniportaisessa organisaatiossa.

Tätä kritisoi jo Päivi Korpisaari (ent. Tiilikka) vuonna 2007 väitöksessään Sananvapaus ja yksilön suoja. Hän totesi myös, että keskijohtoa voi olla vaikea saada vastuuseen valvonnan laiminlyönnistä, jos se on tietämätön sisällöstä.

Rivitoimittajat jäävät siis vastaamaan yksin teksteistä, joita kirjoittavat työkseen. Toimittajien työtä on yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen. Jos he eivät rangaistuksen pelossa uskalla kirjoittaa niistä, sananvapaus Suomessa on vaarassa heikentyä.

Koivisto toteaa, että sananvapauslaki on keventänyt paradoksaalisesti enemmän suurten toimitusten vastaavien toimittajien rikosoikeudellista vastuuta kuin pienten. Hänen mielestään olisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun paikka, onko tämä toivottava kehityssuunta.

Viestikoekeskus-tapaus realisoi vastuun nykytilaa

Erja Yläjärvi sanoo Töölöläisen sitaatissa, että Hesarin kaltaisen lehden pitää pystyä vastaamaan kritiikkiin ja perustelemaan tekemisiään paremmin. Perusteleminen kuuluu ensisijaisesti päätoimittajalle.

Yläjärven edeltäjän Kaius Niemen voidaan katsoa epäonnistuneen tässä.

Niemi perusteli vasta jälkikäteen Puolustusvoimien sotilastiedustelua koskeneen Viestikoekeskus-jutun julkaisua joulukuussa 2017, muttei onnistunut vakuuttamaan lukijoita eikä tuomioistuinta sen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Kaksi toimittajaa tuomittiin turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tammikuussa 2023. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi lähiesimiestä koskevat syytteet. (R 21/8398)

Päätös ei ole lainvoimainen, vaan käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Tapaus realisoi päätoimittajan vastuun nykytilaa. Niemi välttyi kokonaan syytteiltä ja vaikeni oikeudessa itsekriminointisuojan perusteella.

Jäänee arvoitukseksi, eikö hän tiennyt etukäteen jutun sisällöstä eikä tehnyt julkaisupäätöstä. Hän kertoi suojelevansa vaikenemisellaan toimitusta.

Tämä on hämmentänyt laajasti toimittajakuntaa. Toimittajat ovat katsoneet vaikenemisen syövän alan uskottavuutta ja avoimuutta.

Silloinen Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kertoi oikeudessa todistajana, että päätoimittaja Niemi oli kuullut jutusta ainakin kaksi päivää ennen sen julkaisua. Syyttäjän mukaan lisäselvitys ei osoittanut Niemen osallistuneen artikkelin julkaisemiseen tai tiennyt etukäteen sen sisältävän salassa pidettävää tietoa. Syyteoikeus päätoimittajarikkomuksesta oli jo vanhentunut.

Syyttäjät pitivät merkityksettömänä sitä, oliko toimituksen johto mahdollisesti tehnyt julkaisupäätöksen. Lähtökohtana oli vastaajien keskeinen rooli tekijätoimissa ja yhteisymmärrys julkaisemisesta.

Kestää pitkään, ennen kuin sananvapautta perustavanlaatuisesti linjaava tapaus on käynyt läpi kaikki oikeusasteet. Aikaisemmat journalistiseen mediaan liittyvät korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut 2000-luvulla koskevat yksityisyyden ja kunnian suojan punnintaa suhteessa sananvapauteen.

Niemi erosi vastaavan päätoimittajan paikalta marraskuussa 2022 kärähdettyään rattijuopumuksesta.

Kohti sananvapausmyönteisyyttä 2010-luvulla

2000-luvun alussa Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) lukuisia langettavia päätöksiä sananvapauden rajoittamisesta tapauksissa, joissa rajoittaminen ei ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Niiden jälkeen tuomioistuimet käänsivätkin tulkintaansa sananvapausmyönteisemmäksi.

Esimerkiksi vielä vuonna 2005 korkein oikeus (KKO) katsoi, että Ilta-Sanomien toimittaja ja uutispäätoimittaja olivat loukanneet Esko Ahon (kesk.) presidentinvaalikampanjan avustajan yksityiselämää julkaistessaan tiedon kampanja-avustajan avioliiton ulkopuolisesta suhteesta (KKO2005:82).

EIT antoi ratkaisunsa Ilta-Sanomien valituksesta vuonna 2010. Se totesi, että kansalliset tuomioistuimet eivät ottaneet riittävästi huomioon kampanja-avustajan tehtävän poliittista luonnetta. Kyse ei ollut vain uteliaisuuden tyydyttämisestä. EIT kiinnitti huomiota myös kohtuuttomiin korvauksiin.

Vuonna 2011 korkein oikeus perusteli jo EIT:n käytännön mukaisesti vapauttavaa ratkaisuaan tapauksessa, jossa arvioitiin pakolaisten vastaanottokeskuksen työntekijöitä koskenutta halventavaa ilmaisua (KKO 2011:71).

Sanomalehti Pohjalaisessa oli julkaistu kesällä 2006 keskuksen lopettamiseen liittyvä artikkeli, jonka yhteydessä henkilö A totesi työntekijän asenteen olevan suorastaan rasistinen: ”Alue, missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.”

Syyttäjä vaati A:lle, jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja lehden päätoimittajalle Markku Mantilalle rangaistusta kunnianloukkauksesta. Syytteen mukaan Mantila oli tehnyt tietoisen päätöksen julkaista juttu.

Käräjäoikeus tuomitsi kaikki kolme osallista sakkoihin, mutta hovioikeus hylkäsi syytteet. Myös korkein oikeus piti kommenttia arvoarvostelmana eikä tosiasiatoteamuksena. Julkisen tehtävän hoitoon kohdistuvassa keskustelussa on siedettävä rankkojakin mielipiteenilmaisuja.

Jonkun on oltava viimekätisessä vastuussa

Hallituksen esityksen (HE 54/2002) mukaan pykälää päätoimittajarikkomuksesta tarvitaan, koska monet sisällöt ovat usean henkilön yhteistyön tuloksia tai ne julkaistaan anonyymeinä. Jonkun on oltava viimekätisessä vastuussa.

Päivi Korpisaaren mielestä päätoimittajan vastuuta ei olisi ollut kuitenkaan välttämätöntä lieventää niin paljon Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla.

Ruotsissa lainsäädäntö on aivan päinvastainen: päätoimittaja eli vastaava julkaisija (utgivare) on aina vastuussa kaikesta aikakautisessa julkaisussa julkaistavasta sisällöstä eikä toimittajia syytetä ollenkaan. Ruotsin käytäntöäkään ei voi pitää EIS:n mukaisena, koska kirjoittajan pitäisi aina vastata tekstistään.

Päätoimittajarikkomus ei ole jäänyt täysin merkityksettömäksi lain kohdaksi, mutta sen käyttö on selvästi ollut tuomioistuimille vaikeaa ja ehkä epäjohdonmukaistakin.

Lännen Median toimittaja Toni Viljanmaa on saanut päätoimittaja-aikoinaan kaksi syytettä toisen kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta eri lehdissä. Ensimmäisessä häntä syytettiin kunnianloukkaukseen osallisena tekijänä, toisessa päätoimittajarikkomuksesta.

Molemmissa tapauksissa kaikki syytteet hylättiin.

Ensimmäisessä tapauksessa (R 07/901) Tyrvään Sanomissa julkaistiin vuonna 2006 negatiivissävyinen yleisönosastokirjoitus Vammalan työvoiman palvelukeskuksesta, jonka johtaja mainittiin nimeltä. Syytteessä katsottiin, että kirjoittaja ja Viljanmaa olivat laatineet kirjoituksen yhdessä, mikä olikin loogista, koska Viljanmaa oli stilisoinut ja lieventänyt tekstiä.

Tampereen käräjäoikeus totesi, että kunnianloukkaus jäi näyttämättä. Menettelyä julkisen toiminnan alueilla on oikeus kritisoida ankarastikin.

Toisessa tapauksessa (R 20/502) kansanedustaja Juha Mäenpää (ps.) kirjoitti tammikuussa 2019 Ilkkaan ja Pohjalaiseen mielipidekirjoituksen, jossa käsiteltiin raiskausepäilyä Etelä-Pohjanmaan opistossa. Rehtorin väitettiin muun muassa vaikeuttaneen esitutkintaa. Aiheesta oli julkaistu Ilkassa uutinen, johon kirjoitus perustui. Mäenpäätä syytettiin kunnianloukkauksesta ja lehtien päätoimittajia Satu Takalaa ja Toni Viljanmaata päätoimittajarikkomuksesta.

Vaasan hovioikeus piti tammikuussa 2021 voimassa Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätöksen hylätä syyte päärikoksesta ja siten myös syytteet päätoimittajarikkomuksista. Mäenpäällä oli ratkaisun mukaan vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän oli kirjoituksessaan esittänyt. Virkamiesten päätösten ja menettelyn oikeellisuutta pitää voida arvostella.

Viljanmaa kertoo nähneensä Mäenpään tekstin etukäteen. Sikäli olisi voinut olla perustellumpaa, jos häntä olisi syytetty osallisuudesta.

Korpisaaren mukaan tunnetun kansanedustajan voidaan kuitenkin katsoa olevan suuremmassa vastuussa tekstistään kuin tavallisen mielipidekirjoittajan. Tämä puoltaa syytettä päätoimittajarikkomuksesta.

Sananvapauskeskustelua tarvitaan

Lisää tutkimusta aiheesta kaivattaisiin. Systemaattisesti olisi tarpeen käydä läpi myös se, miten päätoimittajan osallisuutta on selvitetty ja käsitelty sananvapausoikeudenkäynneissä viime vuosikymmeninä.

Esimerkiksi Päivi Korpisaari on ihmetellyt, miksei päätoimittajan vastuuta selvitetty tarkemmin Viestikoekeskus-tapauksen esitutkinnassa. STT:n päätoimittaja Minna Holopainen arvosteli julkisesti Kaius Niemen vaikenemista ja jätti siksi Päätoimittajien yhdistyksen PTY:n puheenjohtajuuden. Holopainen kirjoitti Twitterissä (nykyinen X), että vastaavan päätoimittajan kuuluu kantaa vastuu eikä vedota itsekriminointisuojaan.

Sananvapautta ja sen historiaa selvittänyt viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen kirjoittaa Viestintäoikeuden vuosikirjassa 2018, että vuosien perehtymisen jälkeen on edelleen vaikea sanoa, mitä sananvapaus on Suomessa. Sitä on tutkittu pistemäisesti ja vasta viestintäoikeuden vakiinnuttua systemaattisemmin.

Neuvosen mielestä keskustelua on leimannut sama konsensushakuisuus kuin sensuuri- ja suomettumiskeskustelua – ”osin siksi että niin tutkijat kuin toimittajat tykkäävät taputella toisiaan selkään samalla kun toistellaan eri variaatioita näistä tarinoista”.

Helsingin Sanomat on lähtenyt viime aikoina koettelemaan sananvapautta useissa tapauksissa, esimerkiksi julkaisemalla elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps.) lähettämiä yksityisviestejä viime kesänä. Julkaisu liittyi laajempaan uutisvyyhtiin. Poliisi on saanut valmiiksi kolme Rydmaniin liittyvää esitutkintaa, joiden syyteharkinnan on tarkoitus valmistua kevään aikana.

Helsingin Sanomien toimittajaa ja johtoa vastaan on jo nostettu syytteet jutusta, jossa kerrottiin Helsingin poliisin seksuaalirikostutkinnassa työskennelleen poliisimiehen suhteesta tutkimansa jutun uhrin kanssa. Tässä tapauksessa syytteessä on myös entinen päätoimittaja Kaius Niemi.

Helsingin Sanomilla on resursseja tehdä rohkeita juttuja ja haastaa sananvapauden rajoja, mistä on hyötyä koko mediakentälle ja yhteiskunnalle.

Toimittajilla ja oikeusoppineilla pitäisi olla keskusteluareena, jossa he uskaltaisivat olla myös eri mieltä, kyseenalaistaa medioiden tekemiä ratkaisuja ja pohtia asioita useista näkökulmista. Vain siten saamme rehellisen kuvan sananvapautemme nykytilasta ja päätoimittajan vastuun heikkenemisen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

VIESTIKOEKESKUS-JUTTUJA:

YLE

https://yle.fi/a/3-12165670 (Syytteiden nosto syksyllä 2021, päätoimittajaa ei syytetä)

https://yle.fi/a/3-12591801 (Syyttäjä: Esitutkinnassa ei saatu näyttöä, että Niemi olisi tiennyt artikkelista ennen julkaisua, 25.8.2022)

https://yle.fi/a/3-12636457 (Entinen toimituspäällikkö kertoi oikeudessa, että päätoimittaja oli saanut tiedon jutusta ennen julkaisua, 23.9.2022)

https://yle.fi/a/3-12643197 (Niemi vaikeni loppuun saakka, STT:n Holopainen kritisoi, 29.9.2022)

https://yle.fi/a/3-12643588 (Analyysi: Vastaava päätoimittaja jätti toimittajat yksin, 29.9.2022)

https://yle.fi/a/3-12645290 (Iltalehden ja Kauppalehden päätoimittajat kritisoivat Niemeä, 30.9.2022)

https://yle.fi/a/3-12673738 (esimies Silferbergin osuudesta uusi muotoilu syytteessä, Niemen kuuleminen todistajana peruuntui, 7.11.2022

https://yle.fi/a/3-12685102 (Niemeä kuultiin uudelleen epäiltynä, mutta ei saanut syytettä, Rapen mielestä lisäselvitys ei tuonut uutta tietoa, 16.12.2022)

https://yle.fi/a/74-20014910 (Kaksi toimittajaa tuomittiin, 27.1.2023)

https://yle.fi/a/74-20015117 (Journalistiliiton pj: tuomio uhkaa kaventaa sananvapautta, 27.1.2023)

ILTA-SANOMAT

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009090579.html (Näin HS:n kohuartikkeli sai alkunsa, 23.9.2022)

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009028504.html (Niemi: Lehti seisoo toimittajien takana, 25.9.2022)

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009355358.html (Matti Tolvanen: Poikkeuksellinen tuomio, 27.1.2022)

ILTALEHTI

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/da15c596-b791-4c3c-91da-44b9c35bdd5d (Jarno Liskin analyysi, jossa mm. ihmetellään, miksei poliisi kuullut toimituksen johtoa, 29.9.2022)

EIT- JA MUITA TAPAUKSIA:

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010101212505870 (EIT: Esko Ahon kampanja-avustajan rakkauselämästä sai kertoa, 12.10.2010)

https://www.ts.fi/uutiset/261351 (Pakolaiskeskusta koskeva kunnianloukkaussyyte kaatui KKO:ssa, Pohjalaisen tapaus, 28.9.2011)

https://yle.fi/a/3-11296732 (Kunnianloukkaussyyte hylättiin, samoin Ilkan ja Pohjalaisen päätoimittajien syytteet pt-rikkomuksesta, 7.4.2020)

KAKSI HS:N UUDEMPAA TAPAUSTA:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bb5a5baf-fc09-401b-8f85-da94df62edd0 (Poliisi aloitti esitutkinnan HS:n Wille Rydman -uutisesta, 19.9.2022)

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009727303.html (juttu Wille Rydmanista siirtymässä syyttäjän pöydälle, 18.7.2023)

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a180bce6-c2a8-4d4b-8eb8-6abbe0e36ebc (IL:n tiedot: Rydmanin salassapitorikosepäily takaisin tutkintaan, 7.11.2023)­ – eli tämä on kirjakeissistä tehty uutinen, jossa kerrotaan myös Rydmanin tehneen tutkintapyynnön Hesarista)

https://yle.fi/a/74-20054991 (Helsingin Sanomien toimittajia syytetään törkeästä kunnianloukkauksesta, taustalla juttu poliisimiehen seksisuhteesta rikoksen uhriin, 12.10.2023)