Mikkelin Akatemia tarjosi tänä vuonna tutkijoille ja taiteilijoille foorumin pohdiskella ihmisen hyvyyttä ja pahuutta. Sota ja luontokato nousivat vahvoiksi teemoiksi yhteisöllisyyttä ja myötätuntoa korostaneissa puheenvuoroissa.

Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila Edinburghin yliopistosta muistutti ihmisen paikasta jumalten ja eläinten välissä. Hän uskoo, että ihminen on yksilönä lähtökohtaisesti hyvä.

Pahuuden ilmentymänä hän näkee esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan myötä lisääntyneen ajattelun, että pahat ihmiset voi surmata. Suomalaisten Ukrainan armeijalle lahjoittamat kranaatit venäläisille lähetettyine jaxuhali-terveisineen hän näkee esimerkkinä ajattelusta, jossa vihollinen rinnastetaan torakkaan, joka voidaan liiskata.

”Tuhoamisleirit ovat tässä ajattelussa normi. Meidän pitäisi olla pahoillekin armollisia, sillä he ovat kaltaisiamme ja siksi iskun kuuluisi sattua meissäkin”, hän kuvaa.

Hänestä pahuudella on aste-eroja sen perusteella, onko kyse tarkoituksellisuudesta vai välttämättömyydestä.

Vaikka pahuutta tuleekin vastustaa, hyvyys ei itsessään ole pääsykoe ihmisyyteen. Ihmisyyttä edustavat hänen mielestään eniten myötätunto, anteeksianto ja armollisuus. Tässä hän arvioikin teologisen ja filosofisen ajattelun lähenevän toisiaan.

”Pahuutta on kaikissa. Emme voi nähdä toisia vain hyvinä tai puhtaan pahoina. Vaikka vihollista vastaan on taisteltava, on tunnustettava hänen ihmisyytensä.”

Hämeen-Anttila toivoo, että ihmiset pääsivät pois ns. syvistä päädyistä, sillä siellä on kylmää ja pimeää ilman ihmisyyttä.

”Hyvyys ja ilo ovat osa ihmisyyttä. Ihmisyydessä on raskas vastuu, mutta se on myös kutsu löytää uutta ja ihmeellistä. Se, että ihminen on jumalten sukua, voi näkyä siinä, että ruumis ja materia ovat toissijaisia ja tärkeiksi nousevat moraali, taide ja tiede.”

Antiikki tarjoaa elämänohjeita

Kirjailija, puhetaidon kouluttaja, TT Juhana Torkki tuo antiikin ajattelijoiden mietteitä nykyajan ihmisen ulottuville tuoreesti. Jo 14-vuotiaana antiikista innostunut Torkki muistuttaa, että lähes kaikki suomalaiset käyttävät latinasta peräisin olevia sanontoja, vaikkeivat sitä tiedostakaan Esimerkeiksi hän nostaa sanat inflaatio (inflāre, sisään puhaltaminen), energia (energon, joku on töissä puolestasi) tai konkurssi (concurso, yhteen juoksu).

Torkki suosittelee kokeilemaan antiikin taikaa, joka on ajatonta.

”Sillä ei ole parasta ennen päivämäärää, vaan sillä pitäisi olla parasta jälkeen -päivämäärä eli se vain paranee ajan patinaa saatuaan.”

Hän löytää antiikista suoraan nykyihmisen arkeen sopivia ohjeita. Esimerkiksi nykyiseen informaatiotulvaan löytyy Plutarkokselta heitto, että ei pidä tutkia kaikkea mahdollista, mitä on seiniin kirjoitettu tai ettei kannata paeta turuille ja toreille kyselemään koko ajan samaa, sillä eihän kaupunkikaan vaihda perustuslakiaan kolmesti tunneissa.

Antiikista on peräisin myös sisäisyyden käsite, jonka mukaan kannattaa keskittyä siihen, mikä on syvällä, eikä kimaltele pinnalla, sillä sieltä löytyvät ideat.

Mielenrauhaa taas oppii, kun ajattelee, oivaltaa ja järjestää sielunsa uuteen järjestykseen ajattelemalla järkeileviä oivalluksia. Ylevyys puolestaan muistuttaa siitä, että kaikki ylhäällä oleva on tavoiteltavaa, ihanteellista.

”Seneca muistuttaa, että kun järjestää sielunsa uuteen järjestykseen, silloin ihmisen elämä on järjestyksessä. Sisäiseen keskittyminen voi ollakin antiikin ajattomuuden selitys.”

Dion Brusalainen herättelee ajatuksellaan, että suuri osa ihmisen ajasta kuuluu vetelehtimiseen. Hän suosittelee, että ihminen muistaisi oman olemassaolonsa, eikä sen löytämiseen auta ulkomaanmatkailukaan. Myöskään Seneca ei arvosta matkailua sinänsä, sillä paheet seuraavat ihmistä. Sokrates arvioi matkailua, että pakkaat aina mukaan itsesi.

Torkki arvostaa antiikin ajattelijoiden dialogisuutta, joka ravistelee tämänkin ajan ns. pyhiä lehmiä. Omana aikanaan antiikin filosofit olivat hänen mielestään kuin varakkaiden, paljon vapaa-aikaa omaavien konsultteja.

”Antiikki tarjoaa aitoa dialogisuutta, jossa uskallamme kuunnella jotain haastavaa. Se auttaa ravistelemaan itsensä irti liiankin pyhiksi tulleista ajatuksista.”

Tyttötaide haastaa keskustelemaan

Riina Tanskanen sai syksyllä 2022 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon tyttötaiteestaan. Palkintoperusteissa korostettiin yhteiskunnallisen keskustelun herättämistä sarjakuvan kautta. Instagramissa julkaistava Tympeät tytöt -sarjakuva kysyy, voisiko asioita ajatella toisin.

Tampereen yliopistossa kirjallisuustieteen maisteriopintoja tekevä Tanskanen haluaa herätellä katsojaa ajattelemaan arkisesta ylevää ja toisin päin. Hän työskentelee niin, että antaa keskustelevalle yhteisölle kuvan ja pohdinnan. Yhteisö sitten jatkaa keskustelua omassa arjessaan.

”Projekti on julkista sosiologiaa. Mielestäni feminismi on juuri niin pitkällä kuin se on niissä paikoissa, missä sitä tarvitaan.”

Imatralta työläisperheestä kotoisin oleva Tanskanen ammentaa omista lähtökohdistaan sarjakuvataidetta, jossa näkyvät asenteellisuus ja sortavat tavat, joissa ei olla vapaita seksistisistä ajatuksista.

”Filosofit kyseenalaistivat aikanaan jopa naisten kyvyn ajatella. Naista on määritelty toisena sukupuolena miesten ja kodin kautta. Ihanne on ollut Runebergin tortun tuoksuinen nainen. Yhteiskunta on edelleen oudon kiinnostunut naisten kehoista.”

Tanskanen herättelee tyttömäistä yhteiskuntakritiikkiä ja kuvaa ihmisyyttä tyttötaiteen kautta. Hänestä tyttötaide näkee omilla ehdoillaan sekä haastaa rooleja ja luokituksia.

”Kukaan ei ajattele yksin. Näistä asioista on puhuttu vuosikausia, vaikka puhetta ei ole kuultu. Normeja pitää katsella, kaivaa ja kysyä miksi, vaikkei paljasta lopullista totuutta, niin nostaa esille ehkä tärkeämpiä kysymyksiä.”

Empatia auttaa ymmärtämään muita

Tietokirjailija, opettaja ja väitöskirjatutkija Sami Keto Tampereen yliopistosta pitää tärkeänä muistaa, että ihmisyys on osa elonkirjoa, eikä ihmistä ole ilman muuta luontoa.

”Luonnossa ei ole mekanismia, joka ohjaisi kohti hierarkiaa tai eriarvoisuutta.”

Kun ihminen nousee sosiaalisessa asemassa ylös tai saa valtaa, syntyy hierarkioita, vaikkakin vain hetkellisiä.

”Hierarkioilla on taipumus vaimentaa empatiaa sosiaalisesti alemmalla tasolla olevia ihmisiä kohtaan ja nähdä muut ihmiset tasapaksuna massana. Ihmisille suuri vaikutusvalta ei ole ollut helppoa. Myös ekologisen kriisin alkujuuret voivat sijaita siinä.”

Hän muistuttaa, että länsimaisen kulttuurin märkä uni on, että tiede on tullut ja poistanut virheelliset näkemykset. Kun evolutiivinen selitys teki ihmisestä kaiken mitan, se loi harhaan johtavan kuvan luonnon järjestyksestä.

”Evoluutio on pikemminkin kuin elämän pusikko”, Keto sanoo.

Ihmisen paikkaa luonnossa hahmottaakseen hän nostaa erilaisia esimerkkejä. Sinibakteerit keksivät tuottaa yhdessä happea, mikä mahdollisti elämän maapallolla. Lehdenleikkaajamuurahaiset oppivat kompostoimaan lehtiä ja kasvattamaan itselleen ravinnoksi sieniä. Ihmisen ylivertaisina pidettyjä aivoja hän vertaa kaskelottien yhdeksänkiloisiin aivoihin, joista arviolta 92 prosenttia on isojen aivojen osuutta.

”Eliöt ovat subjekteja omissa maailmoissaan. Ihminenkin on monilajinen yhteisö, joka saa ensimmäiset mikrobiliittolaisensa jo kohdussa. Jokaisen eliön on vastattava kysymykseen, miten elää yhdessä, se on oleellista.”

Empatian tunteita hän pitää oleellisina, koska ne auttavat ymmärtämään, motivoivat auttamaan ja estävät vahingoittamasta toisia.

Keto on kirjoittanut filosofi Elisa Aaltolan kanssa kirjan Empatia – Myötäelämisen tiede, jossa pohdiskellaan kykyä tunnistaa ja myötäelää muiden eliöiden kokemuksia.

Yhteisöllinen konteksti avaa ymmärrystä

Yleisen oikeustieteen professori Raimo Siltala Turun yliopistosta tutkii oikeuden ja oikeustieteen filosofisia kysymyksiä.

”Oikeus on yhteisöllinen ilmiö. Myöskään ihmistä ei voi ymmärtää ilman yhteisöllistä kontekstia. Filosofien ajattelun mukaan, jos ihmiset olisivat kilttejä toisilleen, ei tarvittaisi lukkoja oviin. Oikeusjärjestys puolestaan kertoo, millainen on yhteiskunnan arvoperusta.”

Hän muistuttaa, että nykyisistä arvoisamme kertoo vaikkapa se, että taloudelliset arvot ovat tehokkaammin suojattuja kuin ihmisen fyysinen koskemattomuus.

”Yhteiskunnassamme näkyy tällä hetkellä ongelmia muun muassa koululaitoksessa, varhaiskasvatuksessa, sairaaloissa, vanhustenhuollossa sekä järjestyksen pidossa ja turvallisuudessa. Voidaan kysyä, onko sosiaalinen ja oikeudellinen infra murenemassa ja pitäisikö siitä olla huolissaan?”

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan saa hänet pohdiskelemaan myös kansainvälisen oikeuden rakennetta, joka muistuttaa hänestä pikemminkin primitiivisten heimojen oikeutta, joka perustuu tasavertaisten toimijoiden keskinäiseen argumentointiin kuin universaalia lainsäädäntömekanismia, jolla olisi toimivaltaa.

Asiayhteys vaikuttaa ihmisen käytökseen

Uskonnonfilosofian dosentti ja tutkija Aku Visala Helsingin yliopistosta työskenteli nuorena miehenä vankilassa ja luonnehtii sitä vaikuttavimmaksi kokemuksekseen, joka on kantanut häntä siitä asti. Hän kiinnostaa ihmisen moraalinen käyttäytyminen.

Ihmiset auttavat toisiaan paljon. Osa auttamisesta johtuu kyseenalaisesta motiivista, kuten syyllisyydestä tai häpeästä. Osa auttamisesta on sattumanvaraista ja ympäristöllä voi olla vaikutusta siihen.

”Ihmisellä ei näyttäisi olevan johdonmukaisesti auttamisen hyvettä. Mutta hänellä ei myöskään näyttäisi olevan välittämättömyyden pahetta. Konteksti vaikuttaa ja huoli siitä, miten auttaminen voi vaikuttaa minuun.”
Myös vahingoittamisessa asiayhteys ratkaisee, mutta julmuuden pahetta ihmisillä ei yleensä ole.

”Sodassa sotilaat yleensä ampuvat ensimmäisissä taisteluissa tahallaan ohi, siksi vihollisen dehumanisoinnilla voidaan kiertää myötätunnon hyve.”

Valehtelua ei ole tutkittu paljoa. Visala kuitenkin tiivistää, että pikkuvalheita kerrotaan yleensä tuttaville ja puolitutuille. Emävalheita saavat kuulla läheiset.

”Emävalheita kerrotaan yleensä, kun halutaan ylläpitää muiden käsitystä omasta itsestä.”

Ihmiset myös huijaavat paljon. Asteikko on kuitenkin leveä silmittömästä huijaamisesta vähäiseen huijaamiseen.

”Tässä voi olla uskonnollisia triggereitä eli joku vahtii minua ja pitää sen silmissä säilyttää moraalinen identiteetti. Ihminen voi käyttäytyä yhdessä tilanteessa moraalisesti ja heti perään surkeasti.”

Vankilassa työskennellessään Visala oppi näkemään, että ihmisissä oli valoa, kun he eivät enää olleet ympäristönsä määräämiä.

”Kun ihminen tiedostaa, että on erilaisia tapoja käyttäytyä erilaisissa ympäristöissä, on mahdollista kehittyä. Vankilapappi sanoi aikanaan, että jokaisessa meissä on pieni murhaaja, ei meitä tarvitse paljoa tyrkätä, ero on hiuksen hieno ja ympäristöstä kiinni.”

Kohtaaminen keskiöön

KT Katja Sutela on Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen lehtori ja kuuroutta tutkiva post doc -tutkija. Häntä kiinnostavat ihmisten haavoittuvuus ja keskinäinen riippuvuus.

”Miten arvostaa keskeneräisyyttä ja riippuvuutta toisista? Keho ja mieli ovat yhtä, mutta minkälaisia kehoja yhteiskuntamme arvostaa?”

Hän uskoo, että kouluissa tunnistetaan nykyään erilaisia tietämisen tapoja eri lailla kuin vielä 30 vuotta sitten. Hän ei pidä inkluusiota ideologiana, vaan kaiken lähtökohtana. Ongelmia tulee hänen mielestään lähinnä siitä, ettei arvosteta erityistä tukea tarvitsevia lapsia.

”Kouluissa kärsitään, kun ei arvosteta lasta.”

Sitran äskettäin julkaisemat tulevaisuuden megatrendit kuvaavat hänen mielestään maailmaa, jota kohti lapset ovat menossa. Haasteita tuovat heikentyvä luontosuhde, hyvinvoinnin haasteet, demokratiaan kohdistuva entistä kovempi kamppailu, myös digivallasta kamppaillaan ja talouden perusta rakoilee.

Sutelan kiinnittäisi huomiota siihen, miten katsotaan ympäristöä. Hän itse huomasi, että koiran hankinta muutti hänen käsitystään elämästä ja lisäsi tietoisuutta lähiympäristöstä.

Moniaistillisuutta hän pitää tärkeänä, jotta ihmiset havahtuvat monilajiseen yhteisöön ympärillään. Kun on empatiataitoja, ne estävät vahingoittamasta sitä, mikä on meille tärkeää. Hän myös hyödyntäisi erilaisia taideperustaisia menetelmiä, joilla saadaan tietoa monilajisesta verkostosta.

Ihmiskunnan todellisena haasteena hän pitää kirjailija Tiina Raevaarankin esille nostamaa ihmiskunnan tragediaa, että emme kohtaa parhaalla tavalla toisiamme emmekä muuta elollista luontoa.

Ihmisen mahtaviin ominaisuuksiin hän lukee kuvittelutaidon, joka mahdollistaa keksimään vaikka mitä. Jopa keinoja sille, miten voimme huolehtia toisistamme.

”Ylenkatsomme nyt lapsuutta, vanhuutta ja vammaisuutta. Kun kohtaamme toisemme avoimesti, se helpottaa kasvua ihmisenä. Kohtaaminen keskiöön.”