Muutama ympäristöaiheiden parissa työskentelevä toimittajaa ja tutkija istahti pyynnöstäni hetkeksi pohtimaan ympäristöuutisoinnin haasteita ja mahdollisuuksia.
Miten, millaisissa jokapäiväisissä jutuissa ilmastokriisin pitäisi tulla esille?
Miten saavutetaan lukijoita, jotka pysähtyvät vain otsikoihin tai pysähtyvät viimeistään maksumuuriin? Miten ilmastokriisistä voisi kirjoittaa motivoivasti?
Onko asioita, joita pitäisi pyrkiä välttämään ilmastoasioista kirjoittaessa?
Ilpo Salonen: Ympäristöjutuissa on hyvä osata puhua lukijan kieltä
Suomen tiedetoimittajain liitto valitsi Ilpo Salosen vuoden tiedetoimittajaksi 2022.
”On paras kirjoittaa niin, että itsekin jaksaa sitä lukea”, hän totesi aikoinaan Tiedetoimittaja-lehden palkintohaastattelussa.
– Kirjoitan ympäristöasioista, mutta käsittelen mieluiten asioita helppouden ja arjen näkökulmasta.
– Aina on toki ihmisiä, jotka kierrättävät ja koettavat käyttää julkista liikennettä
ja miettivät, lentääkö vai ei. He ovat niitä, jotka ympäristöjuttuja lukevat. Sitten on niitä, jotka pitävät asiaa yhdentekevänä tai kaukaisena, jopa torjuvat ympäristöfaktat. He eivät lue näitä juttuja.
– Kun toimittajat tuovat juttuihin ympäristöasiaa, sen pitää olla perusteltua.
Konkretiaa täytyy olla. Ilmastonmuutosta koskevat asiat voivat tuntua toivottoman isoilta tai kaukaisilta. Ilmastoasiat pitää tuoda kirjoituksissa esille pikkuhiljaa. Näin ilmastonmuutosterminologia tulee vähitellen ihmisille tutuksi.
Salonen uskoo, että ympäristöasioita vieroksuvien maailmaan saadaan ilmastotietoutta pikkuhiljaa, hissukseen.
– Toimittajien olisi hyvä osata puhua arkikieltä, ison mittakaavan lisäksi tarjota nippelitietoja, ja käyttää myös huumoria totisen paasaamisen sijaan. Mennä ihmisen tasolle.
Asioiden suhteuttaminen on Saloselle tärkeä asia.
– Esimerkiksi ruokahävikki on itselleni tärkeä juttu. Yhden reissumiesleivän heittäminen roskiin syö enemmän luonnonvaroja kuin sitä ympäröivän muovipussin pois heittäminen, Muovia voi kierrättää, kyse on vain siitä, miten se järkevästi tehdään. Ikävä kyllä meillä, maassa jossa muovijätettä kerätään, jopa 85 % kaikesta kotitalouksista kerättävästä jätemuovista menee edelleen polttoon. Mitä ikinä tämä sitten tarkoittaakaan muissa maissa.
Näennäiset ”ratkaisut” kuten muovipillien kieltäminen ärsyttävät Salosta. Ympäristöä koskevissa jutuissa voitaisiin hänen mielestään antaa enemmän arvoa ihmisten omille valinnoille, sen sijaan että syyllistetään.
– Täytyy luottaa siihen, että asiat etenevät ja lainsäädäntö kehittyy. Positiivista kyllä, sähköautoja on esimerkiksi jo paljon, vaikka ei olisi uskonut jokin aika sitten. Kasvipohjaisten ruokien valikoima on lisääntynyt koko ajan. Myös nuorisossa alkaa olla yhä enemmän kasvissyöjiä. Arkiliikunnasta on jo tullut trendi.
Kestävää matkailu-uutisointia kohti voitaisiin Salosen mielestä edetä niin, että matkanjärjestäjät järjestäisivät ympäristöystävällisiä matkoja ja niistä tehtäisiin juttuja. Matkan hinta voisi hänen mielestään olla kovempi, maksavathan ihmiset sähköautoistakin.
– Kyse ei loppujen lopuksi ole rahasta vaan siitä, mitä arvotetaan, hän pohtii.
Tekniikan Maailmassa aloitettiin muutama vuosi sitten Ratkaisu-otsikolla juttusarja käytännön ympäristötoimista.
– Tarvitaan taustoittavia, tutkittuja tietoja monenlaisista kestävistä ratkaisuista: esim. vaikkapa matkailijalle, että laivan nopeuden pudottaminen vähentää sen kulutusta, ja on siten ympäristöystävällisempää.
Monet lehdet julkaisevat jutut maksumuurin takana, eli ne eivät ole tarjolla kaikille.
– Korona-aikaan osa medioista antoi koronajutut luettavaksi maksumuurin ohi. Sama voisi toimia ympäristöasioissa, ilmastokriisi kun on vielä vakavampi asia kuin korona, Salonen toteaa.
Sofia Virtanen: Ilmastonmuutos tulee mukaan tekniikan alan juttuihin
– Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, ja se tulee joskus myös ihan yllättäen ja hakematta tekniikan alan juttuihin mukaan, kertoo toimittaja Sofia Virtanen Tekniikka&Talous lehdestä.
– En yleensä kysy ilmastonmuutoksen vaikutuksesta joka jutun yhteydessä, mutta vaikka juttu teemaltaan olisikin terveyttä tai tekniikkaa aihe voi silti sivuta yllättäen mutta luontevasti ilmastoaihetta.
.
– Kun tein juttua alkoholin poistotekniikoista selvisi, että ilmaston lämpiäminen saattaa tuottaa viinejä joissa sokeria tulee lämmön takia nopeammin ja enemmän, ja näin viineistä tuleekin aiempaa alkoholipitoisempia.
– Lämpö siis tuottaa jännittäviä muutoksia, mikä ei välttämättä ole katastrofi, mutta laajasti ottaen tarkoittaa kuitenkin, että ilmaston muutos muuttaa nyt jo tuntemiamme maataloustuotteita, Virtanen kertoo.
– Lentäminen on edelleen ilmastopahis. Muun muassa ilmailun ympäristöystävälliset tekniset innovaatiot, joista tekniikan alan lehdissä usein kirjoitetaan, tulevat kuitenkin käyttöön hyvin hitaasti, hän toteaa.
– Kestävästä toiminnasta kirjoitetaan kyllä jo. Moni on esimerkiksi matkailun suhteen jo tiedostanut, että kaikki kulkeminen ei ole ympäristöystävällistä. Osa ihmisistä on myös varmaankin jo ruvennut miettimään mihin lähteä.
Virtanen kirjoittaa artikkeleita tekniikasta, tieteestä, innovaatioista sekä tekniikan historiasta. Kestävästä maata pitkin matkustamisesta hän kirjoitti reissatessaan valokuvaajan kanssa Keski-Euroopassa juttumatkalla
– Hitaampaa elämänmuotoa on ehkä tulossa tulevaisuudessa. Voitaisiin tehdä vähemmän mutta pidempiä matkoja kerralla, sen sijaan että lennetään lomakohteeseen usean kerran vuodessa.
Nykyjournalismissa Virtasen mielestä on huolestuttavaa se, että lehdissä usein annetaan liikaa painoarvoa itseään ruokkivalle suosiolle, että pidetään liian näkyvästi esillä eniten klikkauksia saaneita juttuja.
– Pitäisi pitää tiukemmin kiinni siitä että mennään ohi niistä, ja sen sijaan julkaistaan juttuja tärkeämmistä ja keskeisemmistä aiheista.
Virtasen mielestä tärkeää olisikin, että artikkeleissa asioiden mittakaavat säilyvät. Että ei annettaisi tilaa kohuille pikkuasioissa, ja niiden varjolla näkyvyyttä sitä hamuaville asioille tai ihmisille.
Giorgios Lialios: Ihmisille pitää kertoa mitä tapahtuu paikoille, joita he rakastavat

Kreikan matkailuala on Giorgios Lialioksen mukaan erittäin hidas huolehtimaan mistään kestävyydestä, tai omasta vastuustaan tässä kaikessa.
I Kathimeriní:n toimittaja Giorgios Lialios kirjoittaa kreikkalaisia ympäristöuutisia Euroopan ja kansallisesta politiikasta, ympäristökysymyksistä sekä kaupunki- ja aluesuunnittelusta, kaupunkikehityksestä ja -strategioista, rakennuslainsäädännöstä ja julkisista töistä.
– Kreikassa kesä on aina kuuma, mutta tänä kesänä 2024 meillä oli ennätyskuuma. Se esimerkiksi kuivatti oliivipuita tietyillä Kreetan alueilla, mitä paikallisten mukaan ei ole koskaan ennen tapahtunut.
– Kirjoittaessa on pidettävä yhteyttä ongelmiin ja maan todellisuuteen, pelkästään tieteestä kirjoittaminen ei ole kiinnostavaa. Ihmiset eivät niinkään lue tieteellisiä raportteja, vaan haluavat nähdä, mitä heidän omassa ympäristössään tapahtuu.
– Pyrin tekemään tarinoista mahdollisimman lähestyttäviä ihmisille, joita se koskee, hän kertoo.
– Yritän tehdä samaistuttavia tarinoita, jotta he tietävät mitä tapahtuu paikoille, joita he rakastavat. Käytän usein aika kovaa kieltä, sillä turismi on täällä todella pyhä lehmä.
Esimerkkinä ruohonjuuritason tarinasta Lialios kertoo, miten Kreikassa asuvien ihmisten säännöllinen veden tulo saatetaan vesipulan vuoksi katkaista noin vain.
– Pienellä Kean saarella lähellä Ateenaa sattui viime kesänä, että suuri hotellilaitos oli valmistellut suolanpoistolaitteet osan käyttämänsä veden puhdistamiseksi, mutta ilman varasuunnitelmaa. Kun suolanpoistolaite meni rikki kesän aikana, hotelli vieraili nopeasti kaikilla alueen vesimyyjillä, teki hyviä tarjouksia ja osti kaiken saatavilla olevan veden, jolloin asukkaat ja kesämökin omistajat jäivät ilman.
Kreikan matkailuala on Lialioksen mukaan erittäin hidas huolehtimaan mistään kestävyydestä, tai omasta vastuustaan tässä kaikessa, oli sitten kyse vedestä tai jätteestä.
– Ikään kuin he eivät välittäisi siitä. Kreikassa on myös hyvin vähän vastuullisen hotellijohtamisen osaamista.
– Ja vesi on vain yksi osa tätä keskustelua. Täällä käydään melkoisesti keskustelua saarten liikakäytöstä, siitä miten se vaikuttaa yhteisöihin ja luontoon, mutta hallitus ei välitä. Turismi menee kaiken edelle.
Kreikan saarilla ylimatkailu tarkoittaa myös uusien talojen rakentamisen hallinnan puutetta.
Lialios kertoo tehneensä kaksi vuotta sitten kyselyn rakennusluvista Cuclades-saarella. Kävi ilmi, että pienellä Santorinin saarella (joka kärsii yliturismista) oli myönnetty rakennuslupia 500 000 m2 uusille taloille.
– Ja sitten on airbnb, joka on suosiossa jo ohittanut perinteiseen turismiin perustuvan hotellimatkailun. Se on hyvin järjestäytymätön kenttä. Airbnb:n tultua ikävät vaikutukset näyttivät moninkertaistuivan, sillä nämä vapaat toimijat eivät noudata edes hotelleille tarkoitettua lainsäädäntöä
– Meidän ei todellakaan pitäisi tuhota niitä luonnonkauniita saaria, joita varten ihmiset tulevat tänne.
Voidaan vain kysyä, mihin tämä kaikki johtaa.
I Kathimeriní on kreikkalainen päivittäin ilmestyvä sanomalehti, jota julkaistaan Ateenassa. Se on ilmestynyt vuodesta 1919. Lehdestä julkaistaan myös englanninkielistä
versiota Ekathimerini eli Kathimerini English Edition.
Lehden päivittäinen levikki on 46 000 ja sunnuntainumerolla 132 000. Lehden ympäristöuutiset löytyvät omana osionaan pääuutisten yhteydestä.
Kirsti Sergejeff: Pitää kirjoittaa siitä mikä vie asioita eteenpäin
Kirsti Sergejeff on kirjoittanut matkailuaiheisia ja muitakin lehtijuttuja jo reilut 20 vuotta.
– Kirjoittamiseni alkuaikoina eivät matkailujutuissa ympäristöasiat olleet mitenkään näkyvillä. Matkajuttujen kun oli tarkoitus vain kuvailla houkuttelevia kohteita. Jos jotain kriittistä yritti, aika usein palstamillimetrejä laskettaessa ne ns. sopimattomat maininnat hävisivät pois, Kirsti Sergejeff muistelee.
– Kriittiset huomiot ovat ennen olleet erillään matkailujournalismin maailmasta. Matkailu on valtava bisnesalue, ja vaikea on yksittäisen kirjoittajan tuoda esimerkiksi ympäristönäkökulmaa esille juttua matkalehteen myydessä.
Varsinaisia matkailulehtiä ei Suomessa enää olekaan kuin muutama.
– Someviestinnän vallattua alaa matkajutut lehdissä vähenivät. Juttuja ei ostettu enää, eikä lehtiä joihin kirjoittelin enää ole. Jossain aikakausilehdessä saattaa toki vielä olla satunnaisia matkakuvauksia, mutta muuten matkoista kirjoittaminen siirtyi ensin bloggareiden ja sittemmin vaikuttajien haltuun. Hän kirjoittaa Mummo matkabloggaa -blogia.
Vuonna 2003 perustettiin Reilun matkailun yhdistys, joka levittää tietoa vastuullisuudesta. Viime aikoina myös blogeissa on ruvennut näkymään kirjoituksia kestävästä matkailusta.
– Lähestyn yleensä asiaa siten että valitsen vain itselleni sopivia asioita,
eli jos olen reissussa ja jokin asia tai kohde ei sovi arvoihini, niin en anna sille palstatilaa. Siitä syystä en myöskään kirjoita ns. täyden palvelun all inclusive -hotelliympäristöistä, joissa rahat valuvat isoille ulkomaisille yrittäjille.
Lapsiperheille palvelut ovat toki kovin helppoja valintoja, kun lapsi saa nakertaa ruokia mistä pitää, Sergejeff miettii.
Hänen mukaansa olisi hyvä, että palveluista saatava raha jäisi paikallisten käyttöön. Myös matkakohteesta tulisi saada tietoa kestävistä toiminnoista, esimerkiksi kestävästä veden käytöstä.
– Kun olen joskus juttuja tehdessä kysynyt mistä uima-altaiden vesi tulee, ei ole henkilökuntakaan tiennyt asiaa.
– Ajattelen, että kukaan halua pahaa tahallaan. Ihmiset ovat usein vain hyvin tietämättömiä.
– Meidän toimittajien ei pitäisi kirjoittaa saarnaten vaan vaikkapa huumorin kautta. Ihmisten ärtymyksen herättäminen on niin helppoa. Pitää kirjoittaa siitä mikä vie asioita eteenpäin, hän sanoo.
Mitä tutkija toivoo toimittajilta? Suvi Sojoma: Lukijan vastuulle ei saa jättää pisteiden yhdistämistä toisiinsa
Suvi Sojamo työskentelee Suomen ympäristökeskus Sykessä johtavana tutkijana. Sojamo vetää parhaillaan sekä EU:n Horisontti Eurooppa -ohjelman että Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamia hankkeita, joissa keskitytään kestävän veden käytön ja vesiturvallisuuden ratkaisuihin ja kansainvälisiin kytköksiin
Syken tutkijat ovat ajankohtaisine tutkimusaiheineen hyvinkin tuttuja asiantuntijalausuntojen antajia mediassa. Kysyin miten hän itse kokee ja näkee ympäristökirjoittamisen eri lehdissä.
– Vesitematiikkaa nostetaan esiin aika ajoin joko yksittäisten tapahtumien ja ilmiöiden tai henkilöjuttujen muodossa – vesi puhuttelee meitä kaikkia myös henkilökohtaisella tasolla, mikä näkyy myös saadussa lukijapalautteessa. Vesikysymykset eivät ole vielä yhtä politisoituneita Suomessa kuin esimerkiksi metsäkysymykset, mikä toisaalta mahdollistaa laajojen näkökulmien esiintuonnin yksittäisissä jutuissa, mutta toisaalta johtaa siihen, etteivät ne pysy kovin kauaa median mielenkiinnon kohteena, Sojamo toteaa.
– Ympäristönäkökulmasta kokonaislinja toimitustyön suunnittelussa näyttäytyy minusta sirpaleisena, Sojamo jatkaa.
Ajankohtaisia aiheita poimitaan vähän sieltä ja täältä ja jätetään kertomatta ilmiöiden kerrannais- ja sivuvaikutukset.
– Helsingin Sanomissa on laajasti esitelty Helsinki–Vantaan lentokentän uudistuksia ja Finnair Loungea, matkailua ihannoivaan sävyyn, ja toisaalla samassa lehdessä uutisoidaan, että suomalaisten suosimilla Kreikan saarilla palaa ja maapallon keskilämpötila on juuri ylittänyt kriittiset 1,5 astetta.
Suomen ympäristökeskuksella on Sojamon mukaan erittäin hyvät valmiudet paketoida tietoa ja tuoda näkökulmia julkiseen keskusteluun.
– Toimituksissa pitäisi minusta miettiä, miten paremmin kontekstoida uutiset. Pitäisi huomioida, että ympäristöasiat ovat yleensä tosi vahvasti myös talousasioita, ja että ne koskevat myös ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta. Toimituksissa pitäisi poikkileikkaavasti huomioida erilaisia teemoja, etteivät ne jää pelkästään ympäristönimikkeellä tehtyjen uutisten piiriin.
Asioita pitäisi prosessoida yksittäisen lukijan näkökulmasta, niin, ettei jää lukijan vastuulle yhdistää pisteitä toisiinsa. Tarvitaan laajaa yleistajuista uutisointia, mutta myös tiettyyn suuntaan kohdentamista.
– Olen esimerkiksi omassa työssäni keskittynyt yrityksiin ja eri elinkeinoelämän sektoreihin, ne kun ovat suurimpia veden käyttäjiä meillä. Jos elinkeinoelämän puolella saadaan veden käytön kurssia käännettyä, on sillä suuri systeeminen vaikuttavuus. Medialla on tärkeä rooli sen viestin vahvistamisessa, Suvi Sojamo sanoo.