Hiilimarkkinoilla tapahtuu tällä hetkellä paljon kansallisella, EU-tasolla kuin globaalistikin, joten toimittajille riittää jutunaiheita.

Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä valmistui vuoden alussa Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin -julkaisu, joka toimii johdatuksena aiheeseen. Englanniksi käännetystä oppaasta on tullut laajalti hyvää palautetta, sillä vastaavaa opasta ei muissa maissa vielä ole.

”Tarkoitus oli koota hajallaan oleva ohjeistus yhdeksi, ymmärrettäväksi paketiksi”, sanoo opasta kirjoittamassa ollut vanhempi johtava asiantuntija Anna Laine Gaia Consulting Oy:stä. Hän on työskennellyt 17 vuotta hiilimarkkinoihin liittyvien asioiden parissa.

Laine muistuttaa, että hiilimarkkinat jakautuvat kahteen erityyppiseen lohkoon, eli säädeltyihin ja vapaaehtoisiin toimiin.

Yrityksillä ja organisaatioilla on nykyään velvoitteita vähentää toiminnastaan aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Mikäli kaikkia päästöjä ei saada vähennettyä, on mahdollista ostaa ns. vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta ilmastoyksiköitä. Tähän on kuitenkin liittynyt ns. kaksoislaskennan riski.

”Kaksoislaskennalla tarkoitetaan sitä, että valtio on laskenut hillintätulokset omiin päästötavoitteisiinsa ja niin on tehnyt myös ei-valtiollinen toimija. Jotta toimijan päästöt aidosti kumoutuvat, tulee hillintätulos olla laskettu vain yhteen kertaan kyseisen toimijan hyväksi. Mikäli hillintätulokset lasketaan valtion tavoitteiden saavuttamiseen, tulisi käyttää kansallista ilmastotukiväittämää, esimerkiksi ”tuemme Suomen hiilineutraalisuustavoitetta”. Näillä molemmilla keinoilla voidaan välttää kaksoislaskenta.”

Opasta oli kirjoittamassa myös Laineen kollega, vanhempi asiantuntija Anna Pakkala, joka on tarkastellut urallaan hiilimarkkinoita yritysnäkökulmasta. Hän toivoo, että opas auttaisi toimittajia ymmärtämään hiilimarkkinoita laajemmin.

”Opas ei sinänsä anna mitään ohjeita, miten toimia, vaan kuvailee, mitä vaihtoehtoja on hyödyntää vapaaehtoisia hiilimarkkinoita osana yrityksen ilmastostrategiaa.”

Parhaillaan menossa oleva iso murros näkyy myös niin, että säädellyt ja vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat kietoutumassa yhteen. Esimerkiksi ilmailualan hiilipäästöjen kompensointi on pakollista eli säädeltyä. Sitä varten on olemassa kansainvälinen lentoliikenteen päästöjärjestelmä, CORSIA, jonka tavoitteena on kansainvälisen lentoliikenteen hiilineutraali kasvu vuodesta 2020 alkaen. CORSIAssa voidaan hyödyntää myös joitakin vapaaehtoisen hiilimarkkinan ilmastoyksiköitä.

Vuonna 2021 voimaan tullut Pariisin sopimuksen artikla 6 edellyttää kaksoislaskennan välttämistä.

Ennen Pariisin sopimusta Kioton pöytäkirjan kaudella kehitysmailla ei ollut sitovia päästövähennystavoitteita, joten kehittyvissä maissa tehtyjen päästövähennysten käyttämiseen ei liittynyt kaksoislaskennan riskiä.

Kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, tehtyjen päästövähennysten käyttämiseen on liittynyt kaksoislaskennan riski jo Kioto-kaudella. Nyt Pariisin sopimuksen kaudella kaksoislaskennan riski laajentuu lähes kaikkiin maihin.

”Nyt myös maasta toiseen myytävät yksiköt pystytään erottelemaan ja kaksoislaskenta välttämään ns. vastaavien mukautusten avulla. Käytännöt ovat periaatteessa samat kuin ennenkin kehittyneiden maiden osalta, ne ovat vain kehittyneempiä”, Laine selventää.

Älä vedä mutkia suoraksi

Anna Laine arvioi, että hiilimarkkinoista juttuja tehtäessä suurin sudenkuoppa on, että asioita yksinkertaistetaan liikaa ja iso kuva pääsee hämärtymään.

”Ei voi valita vain yhtä ilmastohanketta huonoimmasta päästä ja monistaa tuloksia koskemaan koko markkinaa. Hyviäkin hankkeita on, ja alalla tapahtuu tänä vuonna paljon.”

Käytännössä yritykset vähentävät joka tapauksessa omia päästöjään. Lisäksi voidaan tehdä vapaaehtoisia ilmastotoimia, joista yksi on ilmastoyksiköiden osto.

”Yrityksissä vaikuttavat myös taloudelliset motiivit. Yksiköitä ostavat yritykset pyrkivät vähentämään päästöjä niin paljon kuin voivat, koska sitten jää vähemmän ostettavaa vapaaehtoisilta markkinoilta eli lisäkulut halutaan minimoida.”

Aiheesta juttuja kirjoittavien toimittajienkin kannattaisi muistaa, että vapaaehtoisia ilmastotoimia tekevät yritykset tekevät enemmän kuin mitä niiltä edellytetään.

”Ne tekevät tavallaan jo ylimääräisiä asioita ilmaston eteen, mikäli perusteet ja edellytykset yksiköiden käytölle ovat kunnossa. Jos käytetään hyvälaatuisia yksiköitä, jotka täyttävät niille asetetut minimikriteerit, vältetään viherpesua. Toisaalta vaikka yritys ostaisi hyviä yksiköitä, mutta ei samalla tee mitään yrityksen omien päästöjen vähentämiseksi, se on selvää viherpesua, Opas tehtiin erityisestä tätä varten, jotta lukijat ymmärtäisivät, miten viherpesua voi välttää”, Laine ja Pakkala muistuttavat.

He toivovat, että toimittajat tunnistaisivat myös tämäntyyppisen edelläkävijyyden eli kunnianhimoisia ilmastotekoja tekevät yritykset.

”Sen sijaan, että nostettaisiin tikun nokkaan juuri vapaaehtoisia toimia tekeviä yrityksiä, kannattaisi muistaa, että kansainvälisten selvitysten mukaan ne yritykset, jotka käyttävät ilmastoyksiköitä, vähentävät myös omia päästöjään keskimäärin enemmän kuin muut yritykset.”

Alalla tapahtuu paljon

Yrityksiä auttaa vapaaehtoisissa hiilitalkoissa kaksi suurta kansainvälistä prosessia, ICVCM ja VCMI. Ne luovat hyviä käytänteitä erilaisille investoinneille sekä ilmastoyksiköiden käytölle.

”Tämän vuoden maaliskuussa luotiin ja heinäkuussa täydennettiin minimikriteeristö ICVCM:lle eli kaikkien maiden vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Loppuvuonna syntyvät ilmastoyksiköiden ranking-leimat hankkeille tai hanketyypeille”, Laine selventää.

VCMI (Voluntary Carbon Markets Integrity Initiative) puolestaan tuotti kesäkuussa yrityksille vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin liittyvän ohjeistuksen sille, miten luotettavia ympäristöväittämiä voi tehdä matkalla nollapäästöihin.

”Uusiin ohjeistuksiin kannattaa myös toimittajien perehtyä. Maailma muuttuu nyt nopeasti.”

Faktojen tarkistus kannattaa

Yhtenä ilmastonmuutoksen hillintätoimena mainitaan usein puiden istutus. Se voi sellaisena toimiakin, kunhan muistetaan, että puiden istutuksesta menee noin 20 vuotta ennen kuin istutettu puusto alkaa tuottaa ilmastoyksiköitä.

”Hillintätulosten pitää olla aitoja ja jo toteutuneita. Pitäisi pystyä varmistamaan, että istutusmetsä on pystyssä kymmenien vuosien kuluttua, ja prosessi on todennettu eli riippumaton todentaja on käynyt paikan päällä, eikä toimi vain joidenkin laskelmien perusteella.”

Lainsäädäntöneuvos Karoliina Anttonen ympäristöministeriöstä seuraa tiiviisti hiilimarkkinoiden kehittymistä. Kun toimittajat kirjoittavat hiilensidonnasta, joka perustuu esimerkiksi puiden istutukseen, hän muistuttaa, että toiminnan tulosten pitää olla lisäisiä ja pysyviä eli sellaisia, joita ei tapahtuisi ilman erillistoimia, eikä niiden teko perustu lain vaatimuksiin.

”Hankkeilla voi olla myös muita vaikutuksia vaikka työllisyyteen, tasa-arvoon yhteisössä tai alueen virkistyskäyttöön. Kaikki nämä voivat nostaa hankkeen arvoa. Puun istutuksille on myös vaihtoehtoja, kuten turvealan uudelleen vettäminen, jolla on paljon hiilensidontavaikutuksia.”

Anttonen muistuttaa, että yrityksillä on kaksi mahdollisuutta viestiä ilmastoteoistaan. Voidaan käyttää geneerisiä väittämiä, jotka kuulostavat kuluttajista iskeviltä eli väittää, että toiminta on hiilineutraalia tai hiilipäästöt on kompensoitu.

”Parempi tapa on kuitenkin puhua ilmastomyönteisistä teoista ja antaa esimerkkejä. Esimerkiksi Flow 2032 -festivaalin viestinnässä näkyi tämä evoluutio. Kun aiemmin puhuttiin hiilikompensaatiosta, nyt puhuttiin ympäristökuorman vähentämisestä ja kerrottiin läpinäkyvästi, mihin väittämät perustuivat. Käytännössä väittämät ovat nyt pehmeämpiä ja asioista kerrotaan läpinäkyvämmin.”

Flow 2022 -festivaalin hiilijalanjäljestä julkaistiin myös raportti nimeltä Flow Impacts.

Meneillään olevaa tutkimusta kokoaa yhteen muun muassa maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma. Siihen kuuluu 15 monitieteistä ja tieteidenvälistä tutkimushanketta, jotka tuottavat tietoa ja tukevan maankäytön hiilipäästöjen vähenemisestä sekä hiilinielujen ja -varastojen ylläpidosta.

Viherpesusta vaikenemiseen

Karoliina Anttonen arvioi, että toimittajat suhtautuminen vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin näyttää tällä hetkellä kaksijakoiselta.

”Voidaan suhtautua, että wau, tämähän on mieletön ansaintamahdollisuus Suomelle, uusi Nokia. Tai sitten arvioidaan, että kaikki ilmastoteot ovat viherpesua ja tehdään juttuja pettyneistä yhteisöistä. Asia on kuitenkin monisyisempi ja -tasoisempi, vaikkei nyansseihin lähtisikään. Nyt moni toimija miettii, että jos lähdetään käyttämään vapaaehtoisia ilmastoyksiköitä, niin voidaan päätyä esimerkiksi MOT-ohjelmaan. Kustannuksetkin nousevat suuriksi, jos yrityksen pitäisi pystyä jäljittämään vastuullisia ilmastoyksiköitä ympäri maailmaa.”

Tutkijat kohtaavat nykyään ns. green hushing -ilmiötä eli yritykset tekevät ilmastotekoja, mutta eivät kerro niistä.

”Monilla aloilla voi olla, että ei uskalleta puhua tehdyistä toimista, ei ehkä tiedetä, miten kertoa niistä tai ei mielletä mistä voisi olla ylpeä ja missä on petraamisen varaa”, Anna Pakkala on huomannut.

EU-tasolla on pyritty yhtenäistämään keinoja viherpesua vastaan. Marraskuussa 2022 julkistettiin ehdotus, että hiilenpoisto sertifioitaisiin. Suomessa erityisesti maa- ja metsätalousministeriö on ollut neuvottelemassa Carbon Removal Certification -kriteeristöä. Aiheesta on aikanaan tulossa EU-tasoinen asetus.

”Jos ehdotus menee aikanaan läpi, niin EU:n alueen toimijat voivat tuottaa yksiköitä muille maille. Kyse on muun muassa hiiliviljelystä sekä erilaisista teknisistä hiilenpoistomenetelmistä”, Anna Laine kuvaa.

Puhunta hiilineutraaliudesta on muuttunut. Enää ei puhuta päästökompensaatioista, vaan kerrotaan tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin, mistä on kyse. Esimerkiksi VCMI-väittämiä tehdään ns. platina-, kulta- ja hopeatasoilla ja lisätään samalla ilmastotekojen lähinäkyvyyttä.

”Sen sijaan, että sanottaisiin, että yritys on hiilineutraali, voi sanoa, että olemme tehneet vapaaehtoisia ilmastotekoja oman arvoketjumme ulkopuolella. Voidaan myös kertoa, paljonko päästöjä noilla yksiköillä on katettu ja miten yrityksen liiketoiminta voi mennä kohti kestävämpiä toimintatapoja. Päästötavoitteet kannattaa asettaa tieteen pohjalta ja kertoa, että pitkän aikavälin tavoite on olla vähäpäästöinen tai nettonollapäästöinen -yritys. Suomalaisissa yrityksissä on paljon halua tehdä enemmän kuin välttämätön, mutta tämä on kompleksinen kenttä, joten valppaana on oltava”, Pakkala sanoo.

Valtioneuvosto arvioi huhtikuussa, että Suomi näyttää tietä maaperän ja hiilensidonnan tutkimuksessa. Edellisellä hallituskaudella rahoitettiin yli 100 hanketta, jotka tuottavat tutkittua tietoa ilmastokestävistä ratkaisuista maankäyttösektorilla päätöksenteon pohjaksi. Valtioneuvosto rahoittaa parhaillaan poliittisen päätöksenteon tueksi selvitystä hiilimarkkinoiden kansainvälisestä murroksesta. Raportti julkistetaan syksyllä 2024.