Oikeudenmukaisuuden todellistaja ja lippulaiva, moderni oikeusvaltio, on joutunut niin meillä kuin muuallakin monesta suunnasta tulevien hyökkäysten kohteeksi. Yleinen eriarvoistuminen, polarisaatio, populismi, poliittinen passiivisuus, tietoon kytkeytyvä vallankäyttö sekä internetistä kerättävän datan käyttö vääriin tarkoituksiin horjuttavat oikeusvaltion asemaa ja perustaa. Yhä useammissa valtioissa, esimerkiksi Unkarissa ja Trumpin Yhdysvalloissa, etenkin vähemmistöt ovat ahtaalla, median toimintavapaus kaventunut ja tuomioistuinten riippumattomuus kyseenalaistunut.
Tieto, valta ja vaikuttaminen analysoi suomalaisen oikeusvaltion tilaa ja tulevaisuutta näiden voimien puristuksessa. Jotkut kirjan teemoista, etenkin tieteen- ja sananvapauteen liittyvät, ovat nyt oikeistolaisten päästyä valtaan vielä polttavampia ja ajankohtaisempia kuin tätä kirjaa tehdessä.
Nykyään korostetaan yhä enemmän, että päätöksenteon tulisi perustua tieteelliseen näyttöön. Tietoon perustuva päättäminen luo parempia päätöksiä. Ajatellaan, että tiede ilmaisee arvoista ja ideologioista vapaata puolueetonta tietoa.
Tiedon määrän lisääminen ei ratkaise poliittisia ongelmia. Kirjassa todetaan, että tutkimusta kyllä suositaan, mutta vallitsevien valtarakenteiden puitteissa, jotka otetaan selviöinä. Tulisi alusta lähtien huomioida erilaiset paradigmat ja lähtökohdat.
Kirjassa tuodaan esiin, että myös tiede perustuu jonkinlaisiin ennakko-oletuksiin ja paradigmoihin. Tieto itsessään on kamppailujen kohde. Tätä voisi vielä vahvistaa toteamalla, että näin on etenkin ihmistieteiden kanssa, vaikka ne mediassa ja muuallakin julkisuudessa usein samastetaan neutraalien luonnontieteiden kanssa.
Piiloon jäävät myös tiedonmuodostuksen yhteiskunnalliset valtarakenteet. Esimerkiksi taloustiede on nykyään korostuneessa asemassa ja sen lainalaisuudet esitetään luonnollisina, vaikka yhteiskunta lakeineen on ihmisen luomus. Taloustieteestäkin voi valita erilaisia arvoja ja mielipiteitä, kuten missä tahansa tieteestä.
Tieteen vapautta uhkaavat vihapuheen lisäksi valtio ja yritykset. Nyt suurimpia uhkia saattavat olla yritykset ja muut rahoittajat: sitä tutkitaan, mihin saadaan rahaa, ja etenkin yrityksille tieteen arvostuksen mitta on, miten pitkälle tieteen tuloksia voi soveltaa ja tuotteistaa. – Tämän takia pyyteetön ja uutta luova perustutkimus on vaarassa ajautua marginaaliin.
Kirjassa myönnetään, että akateeminen maailma ei ole niin vapaa pyyteistä kuin usein annetaan ymmärtää. Esimerkiksi vertaisarvioijat saattavat suosivat tutkimusta, joka tukee heidän omaa näkemystään. Tiedemaailman vanhat vakiintuneet toimijat saattavat estää uutta tutkimusta, jos kokevat sen uhkaksi omalle tutkimusuralleen ja maineelleen.
Tiedeneuvoja tieteen ja päätösten välillä
Yksittäisen tutkimuksen tai tutkijan painoarvo on pieni. Päätöksenteossa useiden tutkijoiden ja tutkimusten yhteinen näkemys kiteyttää käytettävän tiedon arvon.
Tietopohjainen päätöksenteko vaatii vuorovaikutusta, jossa päättäjät ja tutkijat tulkitsevat ja jäsentävät tietoa yhdessä. Tiedeneuvoja toimii saranana, viestinviejänä ja tulkkina tiedemaailman ja käytännön kehittämistyötä välillä. Tieto perustuu vuorovaikutukseen.