”Ortodoksit ajattelevat, ettei ihminen ole joko paha tai hyvä, vaan myös pahuutta tehnyt heijastaa aina jotain hyvää. Siksi myös rikoksiin syyllistyneisiin on pyritty suhtautumaan ymmärtävästi, sillä jokainen ihminen on Jumalan kuva, eikä siten kauttaaltaan paha.” Näin kuvasti ortodoksien käsitystä hyvyydestä ja pahuudesta Valamon varajohtaja, munkki Mikael puhuessaan tiedetoimittajille ja journalisteille Valamon seminaarissa helatorstain jälkeisenä perjantaina.
Valamon veljeskunnan raskaisiin vaiheisiin, mutta myös värikkäisiin sattumuksiin seminaarilaiset johdatti opaskierroksellaan munkki Simeon.
Tiedetoimittajain liiton ja Journalistiliiton yhteinen, kaksipäiväinen ”Hyvän vai pahan jäljillä” -seminaari oli laatuaan ensimmäinen mediaeettinen seminaari. Yhteistyökumppanimme oli tällä kertaa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Vastuullinen tiedeviestintä ja tekijyys -hanke. Puheissa ja työpajoissa liikuttiin laajalla skaalalla niin rikos-, uutis- ja luontojournalismin kuin tiedejulkaisemisen eettisissä haasteissa.
Vaikka kysymykset olivat valtavan suuria, puheenaiheet olivat hyvin käytännöllisiä. Niin toimittajat, tutkijat kuin kaikki viestijät joutuvat arjessaan käyttämään jatkuvasti eettistä harkintaa. Uutistoimittaja joutuu sananvalintoja tehdessään miettimään, miten kuvailla ja nimetä rikoksesta epäillyn pahoja tekoja leimaamatta häntä pahaksi ihmiseksi. Lapsiin kohdistuvia rikoksia tutkiva ja mm. poliiseja kouluttava psykologi Hanna Lahtinen muistutti omassa työpajassaan, miten rikosnimikkeiden sisällä on valtavia aste-eroja; tukistamisesta tapon yritykseen, seksuaalisesta ehdottelusta raiskaukseen. Hän kaipaisia median uutisointiinkin näkyviin näitä eroja, samoin kuin sen näkemistä, että uhreilla on mahdollisuus toipua, jos he saavat apua. Ihminen ei ole tuomittu olemaan uhri koko elämäänsä. Mediajulkisuuden hyvänä puolena hän näki sen, että lainsäädäntöä on saatu liikahtamaan edes silloin kun julkisuuteen on noussut pahoja ja raakoja väkivallantekoja.
Seminaarin avannut toimittaja, kirjailija Markus Leikola puuttui yksittäistapausten suureen painoarvoon mediassa. Vaikka mediakohut saattavatkin vauhdittaa lainsäädäntöä, joutuvat toimittajat ja viestijät parhaillaan miettimään vakavasti suhdettaan itse nostattamiinsa satunnaisiin kohuihin. Ovatko ne osaltaan murentamassa tiedotusvälineiden arvovaltaa ja kansalaisten median kaltaisiin instituutioihin tuntemaa luottamusta? Luottamuspula näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa ja denialismissa. ”Miksi me luotamme näkymättömien virusten ja bakteerien olemassaoloon, mutta kiistämme rokotukset?” kysyi Leikola.
Toimittaja, kirjailija Markus Leikola muistutti, ettei meillä länsimaalaisilla ihmisillä ole jaettavaksi yhteistä käsitystä siitä, mikä on hyvää. Sen sijaan pahuuden ja kuolemansyntien olemuksesta olemme huomattavasti yksimielisempiä.
Perustavaalaatua on myös kysymys: Sallimmeko pahuuden, jos suljemme siltä silmämme? Jos emme mene auttamaan rikoksen uhria, jos jätämme uutisoimatta kaukaisen pommi-iskun tai väistämme epämiellyttäviä uutisia?
Valamon monien mieleenpainuvien kohtaamisten ja viisaiden sanojen keskellä mieleen jäi myös Isä Mikaelin toteama: ”Te toimittajat olette siinä hyvässä asemassa, että voitte vaikuttaa hyvien asioiden edistämiseen maailmassa. Pahasta ei tarvitse vaieta, mutta katseen suunnan voi kääntää aina myös hyvään.”
P.S. Suosittelen myös lukemaan Valamossa puhuneen sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan tuoreen blogin: Vihapuhe on vääristynyttä dialogia.
