Osmo Pekosen ennenaikainen kuolema 2022 oli suuri järkytys hänen perheelleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. Osmon monivaiheinen elämä päättyi yhtäkkisesti yöllä 12.10.2022 pyöräretkellä Ranskassa Avignonin länsipuolen pikkukaupungissa. Muistopuheenvuoroja kokoava kirja on kaunis ja koruton kunnianosoitus Osmolle sellaisena kuin hän eli: tunteikas, rosoinen ja moniulotteisen yllättävä järjestötoverimme.
Osmoa muistellaan monipuolisesti noin 30 läheisen muistokirjoituksilla. Kyyneleet silmiin nostavalla tavalla häntä ja perhettä kuvailee pikkuveli Petri Pekonen muistuttaen myös monista tummemmista väreistä ja hetkistä. Pikkuveljen koskettavan muistokirjoituksen mukaan Osmo kärsi identiteettikriiseistä ja arvostuksen puutteesta Suomessa, mutta myös yksinäisyydestä, syrjivistä kokemuksista sekä vaikeudesta käsitellä läheisten sairautta ja kuolemaa. Maailmantuskaa, elämisen tuskaa, luomisen tuskaa.
Sellaisena muistan myös Osmon itse. Synkkänä hetkenään hän esitti esimerkiksi kovin kriittisiä näkemyksiä valtakunnan ykköslehdestä muutoin täysin tasapainoisessa esitelmässään Mikkelissä vuosikymmen sitten. Taustalla oli yksi hänen pettymyksistään, kun Helsingin Sanomien esseepalstat oli varattu pelkästään lehden toimittajille.
Olennaisinta Osmon elämässä olivat hämmentävän laaja-alainen luovuus ja tavattoman ahkera työskentely. Tuloksina ovat kaksi väitöstyötä (filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden tohtori) sekä dosentin tehtävät neljässä yliopistossa: matematiikan dosentti Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa sekä sivistyshistorian dosentti Lapin yliopistossa ja tieteenhistorian dosentti Oulun yliopistossa.
Osmo Pekosen ansioluettelossa on yli 60 teosta. Viimeisin on postuumisti 2023 julkaistu Nibelungeinlaulu — Saksan kansalliseepos, joka ilmestyi Osmon mestarillisena mitallisena suomennoksena ja WSOY:n kustantamana.
Ranskan ja sivistyksen tähden
Toinen todella olennainen tekijä oli Osmon syvä rakkaus Ranskaan sekä hänen siellä nauttimansa laaja arvostus. Osmo oli kutsuttu peräti neljän ranskalaisen tiede-, taide- ja kirjallisuusakatemian jäseneksi. Lisäksi hänet oli palkittu Ranskassa monesti, muun muassa Chevalier des Palmes académiques -kunniamerkillä, jonka nauhaa Osmo kantoi pukunsa napinlävessä usein.
Osmon rakkaussuhdetta Ranskaan ja ranskalaisuuteen sekä ranskan kieltä ja kulttuuria kohtaan kuvataan monipuolisesti muistokirjan artikkeleissa. Viimeisellä kohtalokkaalla Ranskan pyöräretkellä mukana ollut professori Tarmo Kunnas kertoo Osmon osallistuneen pyöräilyihin vuodesta 2002 alkaen. Osmo piti niitä elämänsä tärkeinä tapahtumina.
Osmon roolia omassa tiedetoimittajayhteisössämme valottaa värikkäästi Suomen tiedetoimittajain liiton aiempi puheenjohtaja Jussi Nuorteva. Osmo osallistui 1990-luvun puolivälistä lähtien tiedetoimittajien tilaisuuksiin ja monille opintomatkoille. Nuortevan laaja Muodonmuutoksia-artikkeli, joka on muistokirjan perusteellisimpia, kertoo kahden tieteeseen sekä tiedeviestintään intohimoisesti suhtautuneen miehen tapaamisista vuoden 1990 ensikohtaamisesta alkaen Jyväskylässä.
Pariisi yhdisti Nuortevaa ja Pekosta monin tavoin. Nuorteva tutki väitöstyössään keskiajan suomalaisia opiskelijoita Pariisissa, joka oli 1400-luvun lopulle saakka maamme nuorelle älymystölle tärkein opiskelupaikka. Osmo puolestaan avusti Nuortevaa ranskankielisissä esiintymisissä ja puheissa pyyteettömästi.
Porrassalmelta professoriksi
Osmo oli kotoisin Mikkelin Porrassalmelta vuonna 1785 valmistuneesta Pekosten sukukartanosta. Kotitalo toimi Kustaa III:n sodan aikaan Porrassalmen taistelussa (13.6.1789) venäläisten joukkojen päämajana.
Kun muutin Mikkeliin jouduttuani irtisanotuksi aiemmista työpaikoistani Kuntalehden toimitustyön ulkoistamisen sekä sitten Keski-Suomen Viikko -lehden lopettamisen vuoksi, ensimmäisiä suurtapahtumia kotipaikallani oli Osmon osaltaan organisoima Porrassalmen taistelun 225-vuotisjuhla historiallisine näytöksineen 2014 kesällä. Kirjassa Jussi Nuorteva selostaa juhlallisuuksia tarkoin, kuvituksen kera.
Osmon Mikkelin yhteiskoulun aikainen koulutoveri Olli Rehn luonnehtii kirjassa Pekosta sanoilla ”eteläsavolainen renessanssi-ihminen ja ekumeeninen pohdiskelija”.
Ystäväni Olli oli keskeisesti mukana, kun joukko Osmon tuntevia eri elämänalueilta päätti hakea tieteen moniottelijalle ja laaja-alaista sivistysajattelua edustavalle, mutta Suomessa aliarvostetulle Pekoselle professorin arvonimeä.
Asia eteni myönteisesti ja 2021 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Osmo Pekoselle professorin arvonimen. Aikatauluja yhteen sovittamalla professuuria juhlistava tilaisuus saatiin sovittua Suomen pankkiin lokakuun 2022 lopulle. Silloin Osmo oli jo poistunut keskuudestamme.
Osmoamme kaivaten.
