Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Parempaa terveysviestintää etsimässä

Media pursuaa tietoa terveellisestä ruoasta ja tehokkaista liikuntamuodoista. Silti kansa lihoo ja tuki- ja liikuntasairaudet lisääntyvät. Pelkkä tieto ei siis auta. Millaisia muutostarpeita se asettaa medialle?

Terveyspuhe on ollut liian saarnaavaa, syyllistävää ja asiantuntijakeskeistä. Ylhäältä alas viestintä on ärsyttänyt ihmisiä.
– Ihmiset kaipaavat yksilöllisyyden huomioimista ja ohjeita kokonvaltaiseen hyvinvointiin. Terveys ei ole vain sairastumisriskejä, vaan koettua hyvinvointia. Tässä erilaiset gurut, joilla ei ole tieteellistä pätevyyttä aiheesta, ovat onnistuneet puhuttelemaan ihmisiä, julkisesta ravitsemusviestinnästä väitellyt tutkija ja viestintäkonsultti Janne Huovila sanoo.
Internet on täynnä tomikokkoja, juttagustafsbergeja ja muita guruja, joilla ei ole tieteellistä tutkintoa ravitsemuksesta. Heillä on kymmeniä tuhansia seuraajia ja lukijamäärät moninkertaistuvat, kun puheenvuoroja jaetaan facebookissa ja muissa internet-kanavissa.
Huovilan mukaan tutkijoiden pitäisi mennä sinne, missä keskustelua käydään.
– Akateemisten asiantuntijoiden tulisi osoittaa halunsa keskustella tavallisten ihmisten kanssa. Jos näin ei tehdä, asiantuntijapaikka menetetään, hän sanoo.

Itseoppineet terveysgurut ovat onnistuneet akateemisia asiantuntijoita paremmin puhuttelemaan ihmisiä, joille terveys ei ole vain sairauksia ja niiden ehkäisyä vaan itse tuotettua, koettua hyvinvointia.

Itseoppineet terveysgurut ovat onnistuneet akateemisia asiantuntijoita paremmin puhuttelemaan ihmisiä, joille terveys ei ole vain sairauksia ja niiden ehkäisyä vaan itse tuotettua, koettua hyvinvointia. (Kuvaleike)

Tarinoihin samaistutaan

Muutospaineita kohdistuu myös julkisen terveyspuheen sisältöön. Puhe on usein turhan sairauskeskeistä.
– Riskikeskeinen sairauspuhe on usein etäännyttävää, varsinkin silloin, jos ihmisellä ei ole mitään omakohtaista kosketusta puheena olevaan tautiin, Huovila sanoo.
Olemme hyvin mukavuudenhaluisia. Kun kerrotaan, että syömällä väärin tai liikkumalla liian vähän sairastuu tulevaisuudessa, ihminen ajattelee helposti, että tässähän on aikaa runsaasti elämänmuutokselle.
Media suosii emotionaalisia tarinoita sairauksista ja niistä selviämisestä. Omakohtaisiin kertomuksiin on helppo samaistua.
– Parhaimmillaan ne lisäävät lukijoiden myötätuntoa. Ongelmallisiksi ne muodostuvat silloin, jos tarinat sisältävät tieteellisen tiedon vastaisia argumentteja, Huovila sanoo.
Haastateltava saattaa antaa esimerkiksi lehtijutussa mitä uskomattomia selityksiä siitä, miksi hän parantui syövästä. Tai rokottamatta jättäminen voi näyttäytyä vanhemmille lapsen hyvän terveyden syynä.

Laihaksi kiireellä

Paradoksaalista kyllä, terveyspuhetta ei kannata tarjota myöskään liiaksi terveys edellä. Tiedon jakaminen vitamiineista, dieetti- ja jumppaohjeista auttaa vain johonkin asti.
Osa ihmisistä ajattelee, että jos en pääse ideaaliin lopputulokseen, turha yrittää ollenkaan.
– Armollisuus olisi kuitenkin hyvä muistaa. Parempi, että tekee edes jotain kuin jättää tekemättä, sosiaalipsykologian apulaisprofessori Nelli Hankonen Helsingin yliopistosta sanoo.
Kun tutkimuksessa vertailtiin erilaisia syitä, millä nuoret innostuivat parhaiten liikkumaan, vähäisin tekijä oli tieto liikuntasuosituksista. Enemmän nuorille merkitsee Hankosen mukaan se, mitä kaverit tekevät ja löytyykö itselle sopiva liikuntalaji.
Mediassa fokus on myös usein ulkonäössä sen sijaan, että se olisi elintavoissa. Pahinta on ollut lihavien syyllistäminen ja stigmatisointi.
– Erityisesti joissakin laihdutukseen liittyvissä tosi-tv-ohjelmissa korostuu kärsimys, kiire ja äärimmäinen kieltäytyminen, Hankonen sanoo.
Niillä ei tutkimusten mukaan saa kiloja pysyvästi pois.
– Kyseisten laihdutus- ja fitness -ohjelmien luoma väärä mielikuva elämäntapamuutoksesta on hirveä karhunpalvelus ihmisille, sillä sitä terveellinen ja kestävä elämäntapamuutos ei todellakaan ole, Hankonen sanoo.
Samaa sanoo Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinoja: ohjelmat toimivat tutkitun tiedon vastaisesti.
– Niissä on itseisarvona väheksyvä asenne lihavia kohtaan. Joissakin vieläpä rakkaus ja ihmisen koko liitetään yhteen. Onnellisuus esitetään mahdollisena vain laihtuneelle, hän ihmettelee.

Erilaisissa lihavuutta koskevissa valistuskampanjoissa ei ole aina onnistuttu välttämään lihavien ihmisten stigmasointia ja syyllistämistä.

Erilaisissa lihavuutta koskevissa valistuskampanjoissa ei ole aina onnistuttu välttämään lihavien ihmisten stigmasointia ja syyllistämistä. (Kuvaleike)

Motiivi kantaa pitkälle

Niin Jallinoja kuin Hankonen korostavat ihmisen omaa motiivia. Psykologiassa puhutaan autonomian tarpeesta ja sisäisestä motivaatiosta, jota tarvitaan isoihin muutoksiin.
– Jos ihminen ajattelee, että olen lihava ja muiden mielestä ruma, motivaatio muutokseen ei lähde hänestä itsestään. Lähtökohtana tulisi olla itsensä arvostaminen, Hankonen sanoo.
Ihmisille tulisi puhua jaksamisesta, piristymisestä ja hyvästä olosta. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, joka on saavutettavissa tässä ja nyt.
Erityisen tärkeää se on nuorten kohdalla. Harvaa kiinnostaa kuulla, että epäterveellinen ruoka aiheuttaa sydänkohtauksen keski-iässä tai viimeistään eläkkeellä. Jos päälle vielä muistutetaan, että niinhän kävi isällesikin, kukapa ei haluaisi unohtaa koko asian.
Sen sijaan edellistä enemmän voi kiinnostaa tietää, että säännölliset ateriat ja ulkoileminen auttavat pitämään mielialaa yllä, jopa ahdistusta loitolla. Sydän voi siinä samalla hyvin ihan itsekseen.
Jos ihmiselle on tärkeää esimerkiksi ekologisuus tai eläinten hyvinvointi, motivaatio syödä kasviksia moninkertaistuu verrattuna pelkkään terveyteen vetoamiseen.
Myös eläkeläisen aktivoiminen hänen omiensa kiinnostustensa kautta on tehokkaampaa kuin muistuttaa kotipalvelun kalleudesta yhteiskunnalle.
Elämäntapamuutoksen sivutuotteena saattaa kilojakin karista, vaikkei se ollut ensisijaisesti tähtäimessä. Jos tähtäimessä on kilojen tiputtaminen, pääasiallisena motiivina olisi hyvä olla hyvinvoinnin parantaminen, ei ulkonäköseikat.
 

Yhdessä yhteiskunnan kanssa

Suomessa yksittäiselle kansalaiselle on sälytetty suuri vastuu terveydestään. Tämän tästä uutisissa toistetaan, kuinka kalliiksi yhteiskunnalle lihavat ihmiset sairauksineen tulevat. Tosiasiassa terveys- ja hyvinvointi on monimutkainen yhtälö, johon vaikuttaa paljon ihmisen luokka- ja koulutustausta.
Hankosen mielestä nykyistä pontevammin voitaisiin keskustella myös yhteiskunnan roolista edistää yksilön terveyttä. Samaan malliin kuin on jo edistetty viranomaistaholta tupakoinnin kieltoa julkisilla paikoilla ja pyörätieverkoston laajentamista kaupungeissa.
Ajoittain keskustelun nousee myös ehdotus epäterveellisten tuotteiden terveellisiä rankemmasta verottamisesta. Ja muutoksia voi tehdä pienestikin: jospa valtion organisaatioissa kokouksiin ei ostetakaan pullaa vaan hedelmiä ja smootheja.
Myös Jallinoja pohtii yksilön vastuun ja yhteiskunnan roolin välistä jännitettä ja vapauttaisi kansalaiset syyllistävän taakan kantamisesta.
– Ymmärrän, että lihavuus aiheuttaa sairauksia ja sitä kautta kustannuksia julkiselle sektorille, mutta yksittäinen ihminen ei voi olla vastuussa kansantaloudesta, hän sanoo.
– Kaikki me aiheutamme joka tapauksessa kustannuksia jossakin vaiheessa.

Dialogissa ihmisten kanssa

Julkisen terveyspuheen muutostarve on tutkijoiden parissa tiedostettu. Paljon hyvää on jo tapahtunut.
– Viranomaisten suosituksiin on tullut myötätuntoa ja ymmärrystä ihmisten elämäntilanteita kohtaan, Piia Jallinoja sanoo.
Myös ruokavaliosuositukset joustavat; monenlaiset ruokatottumukset voivat olla terveellisiä.
– Toisaalta suosituksia ei ole koskaan edes tarkoitettu orjallisesti noudatettavaksi. Niitä on luettu turhan ortodoksisesti, tyyliin taas kaikki hyvä kielletään. Yksioikoisesta luennasta tulisi päästä eroon, Piia Jallinoja sanoo.
Huovilan mielestä elitistisen ylhäältä alas sanelemisen sijaan tutkijat ja maallikot pääsisivät paremmin yhteyteen jutustelevan ja dialogisen tyylin kautta.
– Pitäisi uskaltaa käydä keskustelua silloinkin, kun jotain sairautta tai oiretta ei ole tutkittu kovin paljoa. Muuten julkisuudessa lähtevät villit tulkinnat liikkeelle. Väärien tulkintojen oikomisessa tutkijoilla on usein kuitenkin riittävästi pätevyyttä, vaikkei aihe oman alan ydintä olisikaan, Janne Huovila sanoo.

Suosituimmat tubettajat puhuttelevat erityisesti sitä yleisöä, joka ei välttämättä seuraa perinteisiä tiedotusvälineitä. Paitsi yritykset, myös erilaiset valistusjärjestöt tekevät jo yhteistyötä jopa kymmeniä tuhansia seuraajia tavoittavien uuden ajan mediajulkkisten kanssa.

Suosituimmat tubettajat puhuttelevat erityisesti sitä yleisöä, joka ei välttämättä seuraa perinteisiä tiedotusvälineitä. Paitsi yritykset, myös erilaiset valistusjärjestöt tekevät jo yhteistyötä jopa kymmeniä tuhansia seuraajia tavoittavien uuden ajan mediajulkkisten kanssa. (Kuvaleikkeet)

Näin toimittajat vastaavat tutkijoiden kritiikkiin

Tiedetoimittaja-lehti kysyi kahdelta toimittajalta, miten he näkevät Piia Jallinojan ja Janne Huovilan esiin nostamat kysymykset jokapäiväisessä työssään.
Kysymykset:
1. Mitä ajatuksia tutkijoiden näkemykset sinussa herättivät?
2. Mistä lähtökohdista terveysaiheisia juttuja toimituksessanne tehdään?
3. Kuinka tärkeitä ovat tieteelliset faktat? Miten maallikkojen/potilaiden/kokemusasiantuntijoiden kokemukset jutussa rinnastetaan asiantuntijatiedon kanssa?
4. Mihin suuntaan median terveyspuhetta tulisi sinun mielestäsi viedä?
Päivi Virkkunen
PäätoimittajaHyvä terveys
1. Olen hyvin samoilla linjoilla tutkijoiden kanssa. Parhaiten tieto menee perille, kun puhuttelu kohdistuu yksilöön, ei asiakkaisiin tai kansalaisiin. Se tarkoittaa, että Hyvä terveys -lehdessä emme lähesty lukijaa yleisten riskien ja ohjeiden kautta, virkamieskielimäisesti, vaan lukijan on saatava samaistumispintaa, koettava teksti itselleen läheiseksi.
2. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on nyt pinnalla, erityisesti mielen hyvinvointi ja jaksaminen. Elämäntapojen muuttaminen edellyttää omaa oivallusta ja motivaatiota. Tarjoamme avaimia hyvinvoinnin tueksi muistaen, ettei ole yhtä oikeaa tapaa elää.
Tärkeää on erottaa trendikäs hyvinvointipuhe ja sairauspuhe, eli mitä lähemmäs mennään sairauksien hoitamista, sitä tutkitumpaa tiedon on oltava. Hankalista ja kiistanalaisista aiheista, kuten vaikka karppauksesta tai kovista rasvoista, pitää uskaltaa kuitenkin puhua, mutta vastakkainasetteluun en usko.
Hyvä terveys -lehden linjaan ei kuulu jättää lukijaa yksin päättämään, mihin hän uskoo. Esittelemme viimeisiä tieteessä vallalla olevia näkemyksiä.
Vaikka käsittelemme vaikeita asioita ja rankkoja elämäntarinoita, mukana on aina ajatus siitä, että elämässä on paljon hyvää. Emme kuitenkaan tee väkisin onnellisia loppuja tai etsi räväköitä tarinoita, sillä emme halua pelotella tai myydä valheellista toivoa. Aito missiomme on auttaa ihmisiä voimaan paremmin.
3. Hyvä terveys -lehdessä lähtökohtana on aina tutkittu tieto. Käytämme vain asiantuntijoita, jotka ovat opiskelleet ja tutkineet alaa, josta he puhuvat.
Julkaisijamme on Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, eli tieteellinen lääkäriseura. Kokemusasiantuntijat ja ihmisten tarinat tarjoavat vertaistukea haastaviin elämäntilanteisiin ja oivalluksia muutoksen tueksi. Asiantuntijoina emme heitä käytä.
4. Uskon ja toivon, että luotettavat toimijat pärjäävät pitkällä tähtäimellä parhaiten, sillä uskottavuus pitää ansaita. Julkisuudessa tulisi pohtia enemmän sitä, kuka on oikeasti asiantuntija ja millainen rooli ihmisille mediassa annetaan. Se mikä tuntuu hyvältä, ei aina ole terveellistä.
Yhden totuuden aika on ohi, joten moniäänisyys on terveysasioissakin hyvä. Mutta ei niin, että yhden ihmisen kokemus rinnastetaan tutkimustiedon kanssa samalle viivalle. Medialla on suuri vastuu, kun puhutaan sairauksista ja niiden ehkäisystä ja hoidosta.
Tarja Haapala-Easton
tuottaja, Yle Asia/Akuutti, Vaakakapina
Mitä ajatuksia tutkijoiden näkemykset sinussa herättivät?
1. Tutkijoiden huolta terveyden ja hyvinvoinnin paineista on helppo ymmärtää. Tieto on saatavilla, mutta se ei saavuta kaikkia tai se ei vaikuta käytännössä.
Hyvinvointiin ja terveyteen liittyy paljon muotivirtauksia, jotka nousevat esille jo pelkästään siksi, että ihmiset jakavat kokemuksiaan vilkkaasti eri alustoilla.
Janne Huovilan ajatus siitä, että tutkijat olisivat myös siellä, missä keskustelua käydään, kuulostaa hyvältä suunnalta jakaa tutkittua tietoa käytännönläheisesti.
Ylen Vaakakapina -projekti on hyvä esimerkki sisällöstä, jossa peräänkuulutetaan Piia Jallinojan kaipaamaa armollisuutta itseä kohtaan. Vaakakapina puhuu kehopositiivisuuden sekä hitaan ja pysyvän elämänmuutoksen puolesta.
Vaakakapinan viesti pohjautuu tutkittuun tietoon siitä, miten hidas muutos ja itsensä hyväksyminen edistävät pysyvää painonhallintaa.
Mistä lähtökohdista terveysaiheisia juttuja toimituksessanne tehdään?
2. Terveysaiheisia ohjelmia tehdään laajalla aiheiden kirjolla esimerkiksi Akuutissa. Puhtaita hyvinvointijuttuja, selviytymistarinoita sairauksista, asiantuntijahaastatteluja ja tutkimustietoa nostetaan esiin viikoittaisissa ohjelmissa. Pyrimme nostamaan esiin viimeistä tutkittua tietoa sairauksista. Myös sellaista, mikä on vasta kehitteillä, esimerkiksi rokotustutkimusta ykköstyypin diabetesiin. Se antaa katsojille toivoa.
Molempia tarvitaan sekä kokemuksellista vertaistukea että tutkittua tietoa.
Kuinka tärkeitä ovat tieteelliset faktat? Miten maallikkojen/potilaiden/kokemusasiantuntijoiden kokemukset jutussa rinnastetaan asiantuntijatiedon kanssa?
3. Kerromme tarinoiden kautta ihmisten kokemuksista, kun he sairastavat jotain sairautta ja miten he itseään hoitavat. Sairauden lääketieteellisinä asiantuntijoina he eivät kuitenkaan esiinny. Siinä roolissa meillä on aina koulutettu alansa ammattilainen.
4. Sisällöissä kuuluu ja näkyy tutkitun tiedon, mielipiteiden ja kokemusten moninaisuus.

Julkaistu

18 joulu, 2017

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)