Miten Suomi matkasi läpi kylmän sodan Nato-maaksi? Kertojana ja silminnäkijänä on toimittaja ja diplomatian käytännön toteuttaja Petri Tuomi-Nikula.
Diplomaattia on tavattu luonnehtia korvaksi, jolla on kynä. Petri Tuomi-Nikulaan tämä sopii hyvin. Muistelmien henkilöluettelo on laaja. Kirjoittaja käy läpi historiaa, kulttuuria ja tapaamiaan ihmisiä myönteisen linssin läpi. Pienet piikit on nekin höystetty kohteliaisuuksin. Diplomaatti osaa asettaa sanansa taiten.
Pitkän uran tehnyt Tuomi-Nikula käy läpi muutosten vuosia. Toimittajan ammatti vei maailmalle lehdistö- ja kulttuuritehtäviin ulkoministeriöön. 1980-luvulla hän siirtyi MTV:n uutisten tekijäksi. Paluu diplomaatiksi ja suurlähettilääksi oli luonteva jatko. Entä mikä on erilaista diplomatiaa? Sitä mietittiin ulkoministeriön viestinnässä ja Suomen EU-puheenjohtajuusvuotena.
Journalistin ammattitaidolla
Bonnissa Tuomi-Nikula oli uran alkuvaiheilla. Silloin Saksassa käyty keskustelu suomettumisesta oli arkipäivää toimittajia tavatessa. Joskus oli hankalaa. Esimieheltä oli saatu neuvo lukea Jaakko Iloniemen ja Max Jakobsonin kirjoituksia ja toimia sitten parhain päin.
Lehdistöattasean työ perinteisen diplomatian ja journalismin välimaastossa perustuu luottamukseen, joten hankalia asioita ei voinut loputtomasti kuitata viittaamalla viralliseen ulkopolitiikan linjaan. Tuomi-Nikula kirjoittaa: ”Suurlähettiläs voi sen taakse tarvittaessa mennä, lehdistövirkamies ei.”
Muutoksen uraan toi MTV:n uutisten alku 1980. Ylen televisiouutiset sai oikean kilpailijan. Moni toimittaja siirtyi Tuomi-Nikulan tavoin MTV:lle. Uutiset ovat ammattitaitoisesti tehtyinä tarjonneet hyvää kilpailua nykypäivään asti.
Tuomi-Nikula kuitenkin palasi ulkoministeriöön, kun itänaapurissa alkoivat puhaltaa uudet tuulet ja Suomi-kuva kaipasi tuunausta. Lehdistövirkamiesten järjestelmä pistettiin määräaikaiseksi ja avoimeen hakuun. Bonnin valittiin Ilta-Sanomista Kari Valtonen, jonka tytär aloitti Saksassa koulunsa. Nykyään Elina Valtonen on Suomen ulkoministeri.
Viestintä, kulttuuri ja pehmeä vaikuttaminen
Pitkin kirjaa toistuu viesti kulttuurin tärkeästä asemasta Suomi-kuvan vahvistajana. Näitä tarinoita lukiessa ei voi olla murehtimatta viime aikoina julki tulleita ajatuksia kulttuurista luksustuotteena.
Petri Tuomi-Nikula muistelee, kuinka yhdessä Timo Heinon kanssa he hahmottelivat ulkoministeriössä julkisuusdiplomatian konseptia. Se sisältää viestinnän ja kulttuurin keinot, minkä tahansa pehmeän vaikuttamisen keinot Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden edistämiseksi. Tässä miehet olivat edellä aikaansa. Hybridivaikuttamisen takia tarvitaan nykyään monia välineitä maakuvan rakennusaineiksi.
Unkari, EU:n päänsärky
Kiinnostava on ollut Unkarin kehitys. Maan EU:n puheenjohtajuus on aiheuttanut Brysselissä päänsärkyä. Tuomi-Nikula oli Unkarissa suurlähettiläänä. Hän taustoittaa vaaran merkit kirjan kappaleessa Demokratian kuolema äänestyskopissa.
Valtio hamuaa komentoonsa radio- ja televisiokanavat, suurin itsenäinen lehti lopetetaan. Keski-Euroopan yliopisto lakkautetaan. Yksi puolue hallitsee, se on Viktor Orbanin johtama Fidesz.
Unkari pelkää islamisaation invaasiota, Ukrainan sotaa ja EU-komission juonia.
EU-tukien tiukkeneminen voisi olla yksi ratkaisu saada oikukas jäsenmaa ruotuun.
Suurlähettiläs on kuitenkin toiveikas. Aikanaan Unkari palaa harharetkiltään ja yhteislaulu raikaa taas viinikellareissa, hän kirjoittaa. Toivotaan parasta.
Muistelmia voi suositella niille, joita ura journalismin ja diplomatian välimaastossa kiinnostaa. Kirjan henkilöluettelo on vaikuttava. Ajoittain nimiä tulee niin tiuhaan, että lukukokemus kärsii, mutta lähdeviitteet olisivat olleet liian raskaita myös. Ulkopolitiikasta ja poliittisesta historiasta kiinnostuneelle kirjaluettelo lopussa on hyvä pohja. Tuomi-Nikula on kirjoittajana selkeä ja sujuva. Välillä päivitetään muistoja nykyaikaan. Ne on onneksi tehty omiksi luvuiksi. Muistelmakirja on rikas kuvakudos julkisuudesta, mediasta, poliitikoista ja perinteisestä diplomatiasta.
