Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Pitkien prosessien mies – Vesa Niinikankaan pitkä tarina liitossa

Vesa Niinikangas kehitti ja luotsasi Suomen tiedetoimittajain liittoa kauan. Hän liittyi jäseneksi perustamisvuonna 1985, meni hallitukseen vuonna 1991: sihteeriksi, varapuheenjohtajaksi ja puheenjohtajaksi. Pääsihteeri hänestä tuli vuonna 2007 ja eläkeläinen vuonna 2014.

– Työ on antanut paljon, mutta ei pidä jäädä notkumaan sen vallan liepeille, josta on itse kerran nauttinut, Vesa Niinikangas sanoo.

Haastattelupaikkamme on eläkkeelle jääneestä pääsihteeristä kuoriutuneelle kirjailijalle tismalleen sopiva: Eeva-Liisa Mannerin muistoa vaaliva kahvila Runo. Eläkevuosinaan useita kertoja muuttanut Niinikangas on asettunut puolisoineen Tampereelle. Hänellä on työn alla runo- ja kertomuskokoelmat sekä romaani.

– Isä antoi minulle 1970-luvulla tehtävän kirjoittaa romaanin lapsuudenperheestään. Olin tiedostava ja sanoin, etten nyt kerkiä, kun on tuo Vietnamin sota, Niinikangas naurahtaa.

Nyt hän taistelee kirjoitusnojatuolista rescue-koira Timjamin kanssa. Eläin harhautuu, kun kirjailija heittää namuja lattialle.

Niinikangas jäi eläkkeelle Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteerin toimesta kymmenen vuotta sitten toimittuaan pääsihteerinä seitsemän vuotta ja ennen sitä liiton osin palkallisissa luottamustoimissa kolme vuotta.

Kun Niinikangas valittiin liiton varapuheenjohtajaksi vuonna 1995, jäseniä oli 250. Hänen lähtiessään vuonna 2014 jäsenmäärä oli kasvanut yli tuhanteen. Ura yhdistyksessä kesti niin pitkään, että jäsenet jo puhuivat liiton olevan yhtä kuin Vesa. Toimistokin kulki ainoan palkatun työntekijänsä tietokoneessa.

– 1980-luvulla mukana oli paljon tieteellisten lehtien teknisiä toimittajia. Sitten journalistien määrä alkoi kasvaa. Liiton hallituksessakin oli aluksi mandaatit eri ryhmille, Niinikangas kertoo.

Mandaateista luovuttiin hänen ja kumppaneiden toimesta. Liiton jäsenet korostivat alusta saakka yhdistyksen merkitystä verkostona. Ensi alkuun myös tiedetoimittajan ja tiedeviestijän identiteettien vahvistaminen oli tärkeää. Kun kopiostovarat kasvoivat, koulutuksia ja opintomatkoja järjestettiin yhä enemmän. Ja alettiin jakaa apurahoja, jotka liimasivat jäsenet entistä tiiviimmin tiedetoimittajien yhteisöön.

– Se oli sellainen automaatti. Kun professori jäi eläkkeelle, sieltä saattoi tulla pian tietokoneapuraha-hakemus. Yleensä se myönnettiinkin, Niinikangas kuvaa.

Yhdistyksen mappeja säilytettiin ensi alkuun Helsingin Tieteiden talolla, missä eri järjestöillä oli omia looseja.

Kiista toimiston ostamisen puolesta ja sitä vastaan käytiin jo 1990-luvulla. Oman kiinteistön puolestapuhujat vertasivat liittoa Suomen tietokirjailijoihin, jonka Helsingin toimistoa pyörittää runsas henkilökunta. Niinikangas ei halunnut käyttää kopiostovaroja seiniin. Hänen kantansa voitti.

Toiminnasta tuli liikkuvaa. Niinikangas piti tukikohtanaan Enostone-kustantamonsa tilaa Turussa. Nyt toimistoa pyöritetään Salosta käsin. Koulutuksia ja muita tapaamisia järjestetään ympäri Suomea.

Vesa Niinikankaan reitti tiedetoimittajien johtoon kulki mutkien kautta. Ylioppilaaksi päästyään hän pyrki kahdesti Teatterikorkeakouluun mutta päätyi opiskelemaan kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon. Vuodet kuluivat ylioppilasteatterissa ja poliittisen teatterin viikkoa järjestäessä. Lopulta oli myös opiskeltava. Niinikangas valmistui ensin filosofian maisteriksi ja sitten informaatikoksi, meni töihin Jyväskylän yliopiston kirjastoon ja pääsi Kulttuurintutkimus-lehden päätoimittajaksi. Tärkeä oli myös puolen vuoden mittainen tietokirjoittajan kurssi 1980-luvun puolivälissä Lahdessa.

– Teknillisen korkeakoulun legendaarinen professori Pekka Rytilä veti sen, Niinikangas muistelee.

Pian hän koulutti jo itsekin kustannustoimittajia Turun ammattikorkeakoulussa, Petroskoissa ja Komin tasavallassa.

– Opiskelijani ovat nykyään aika tunnettuja, Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen ja Bookbeatin Sari Forström.

Tiedetoimittajat päättivät satsata seinien sijaan toimintaan. Liitosta tuli moneen suuntaan liikkuva, kuvailee Vesa Niinikangas.

Rooliaan tiedetoimittajain liitossa Niinikangas kuvailee sanalla ”prosessimies”.

– Ajatukseni oli määritellä lähtöpiste, päämäärä ja suorin reitti päämäärään.

Niinikangas kehitti liiton hallituksen kokouskäytäntöjä varmistaakseen, että koko hallitus tietää kaiken oleellisen. Hän teki pitkiä taustoittavia esityslistoja, joihin kirjasi myös päätösehdotukset.

Hänen ehdotuksestaan perustettiin tiedetoimittajapalkinto. Se syntyi liiton pitkäaikaisen sihteerin, tapaturmaisesti kuolleen Päivi Helmisen, muistoksi. Myöhemmin luotiin kaksi tiedeviestintäpalkintoa.

– Palkittiin näitä metusalemeita, Osmo A. Wiio ja Anto Leikola ja sitten yhä enemmän journalisteja. Palkinnon viestintäarvo on suuri. Lähetin tiedotteita, Niinikangas kertoo.

Hallitus alkoi pitää vuosittaisia strategiaseminaareja, joissa oli aikaa paitsi suunnitella toimintaa myös tutustua hallituksen kesken ja verkostoitua eurooppalaisten tiedetoimittajien kanssa. Jäsenmatkoja tehtiin toisillekin mantereille: Kuubaan, Australiaan, Japaniin ja Chileen.

– Välillä niitä kopiostokorvauksia tuli kuin kuorma-autolla, Niinikangas muistaa. Nythän ne laskevat.

– Liiton ihmiset olivat mukavia, vaikka muutama ”vastarannan kiiskikin” aina oli mukana. Sekin kuuluu yhteisöön.

Työ oli paitsi antoisaa myös raskasta. Kun Helsinki valittiin vuoden 2013 tiedetoimittajien maailmankonferenssin pitopaikaksi, Niinikankaasta tuli Tiedetoimittajain maailmanliiton WFSJ:n puheenjohtaja. Maailmanliiton klubiaskin kanteen raapustetut säännöt päätettiin saattaa Kanadan lainsäädännön tasolle, missä vierähti pitkä tovi. Viimeisessä säännöistä käydyssä kokouksessa eräs australialainen halusi avata prosessin vielä kertaalleen. Silloin Niinikangas kopautti nuijalla pöytään ja sanoi, että tämä on nyt tässä. Oli kiire sydänoperaatioon.

– Prosessuaaliseen ajatteluun kuuluu, että prosessit myös loppuvat. En ole jäänyt liittoon hengaamaan. Tulpaksi, Niinikangas sanoo ja kehuu seuraajaansa.

– Ulla Järvi on uuden ajan ihminen. Jos minulla oli hyvät verkostot, niin Ullan verkostot ovat erinomaiset. Hän on palkittu journalisti, väitellyt tiedejournalismista ja ollut monilla tähystyspaikoilla kuten Julkisen sanan neuvostossa. Ja Ullan temperamentti on nopeampi kuin omani.

Teksti ja kuvat: Annu Kekäläinen

Humanisti Vesa Niinikangas on kuulunut Tiedetoimittajain liittoon sen perustamisvuodesta saakka.

Julkaistu

27 tammi, 2025

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)