”Jos historiantutkija nimittelee tutkimiaan naisia portoiksi ja huoriksi, niin tekee myös media”, totesi Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen.
Hän on itse yrittänyt varoa ilmaisemasta käsitystä seksityöntekijöistä ”huonoina naisina” tai ajatusta seksityöstä aina tekijäänsä vaurioittavana asiana. Hän onkin puhunut entisajan silpputyöläisistä, joille seksin myyminen oli yksi ansaitsemistapa vaikkapa pyykkäämisen ja kievarin piian työn rinnalla.
Kirsi Vainio-Korhonen kertoi tutkijan ja mediajulkisuuden suhteesta Tiedetoimittajain liiton Tieteen päivien seminaarissa tämän vuoden tammikuussa. Hänen viisaan puheenvuoronsa jälkeen olen itsekin jäänyt entistä herkemmällä korvalla kuuntelemaan tutkijoiden sanavalintoja. Puhutaanko rokotuskriittisyydestä vai rokotusvastaisuudesta. Puhutaanko vihapuheesta vai häiritsevästä palautteesta. Viljelläänkö populistien suosimaa vastakkainasettelua käyttäen termejä valtamedia ja vastamedia.
Meillä on verbaalisesti hyvin taitavia poliitikkoja, joiden jytkyt ja vatuloinnit jäävät elämään. Mutta eivät tässä sanapelissä häviä tieteentekijätkään. Myös huolimaton ilmaisu voi herättää turhaa pelkoa tai turhaa toivoa. Lääketieteilijän on esimerkiksi ilmaistava tarkasti, onko tulosten välinen ero merkittävä vai merkitsevä. Ilmastonmuutoskeskustelussa ero pelottelun ja aiheellisen huolen herättämisen välillä voi olla hiuksenhieno.
”Tutkimus pitää kirjoittaa MYÖS mediajulkisuus mielessä”, neuvoi Kirsi Vainio-Korhonen. Hän painotti, että jos historiantutkija kielenkäytössään ns. roiskii ja maalailee kuvatessaan menneisyydessä eläneiden ihmisten kurjia kohtaloita, samoin tekee myös media.
Tutkija ikään kuin antaa luvan liian suoriin ja räikeisiin tulkintoihin. Vaikka ihminen olisi elänyt kauan sitten, hän on silti ollut oikea elävä ihminen, joka ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioittavasti.
Kun Vainio-Korhosen kirja Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa (SKS 2018) ilmestyi, tutkija oli miettinyt sanavalintojaan ja laati huolellisesti lehdistötiedotteen. Kirjan julkistamistilaisuus järjestettiin Turun Luostarinmäen Käsityöläismuseolla, ja toimittajille tarjottiin värikkäitä tarinoita, mutta muistutettiin tutkimuksen kohteiden inhimillisyydestä.
Jutuista tulikin maltillisia – otsikoista myöten:
YLE Uutiset 22.8.2018: Seksityö ei ollut pahasti leimaavaa 1800-luvun Suomessa – uutuuskirja kertoo tarinoita turkulaisista prostituoiduista, joille seksityö oli ”yksi elinkeino silpputöiden joukossa”.
Ilta-Sanomat 25.8.2018: Kirsi Vainio-Korhonen sanoo, että seksityöläisten arjesta saadut tiedot opettavat, että naiset olivat paljon muutakin kuin seksin myyjiä. He ovat äitejä, tyttäriä ja elättäjiä.
On tärkeää saada tiedotusvälineet kiinnostumaan tutkimuksesta, jossa ei luvata uusia paljastuksia historian suurmiehistä tai Suomen ”kohtalonhetkistä”. Tutkijan onkin hyvä miettiä etukäteen aiheelleen viestintästrategia, ja vaikeista asioista puhumista kannattaa harjoitella. Julkisuus ei etsi viimeisen päälle sliipattuja mediapersoonia, vaan asiantuntijoita, joilla on syvää tietoa, vakaumusta ja eettisesti harkittua sanottavaa.
Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa-kirjan julkistamistilaisuus järjestettiin Turun Luostarinmäen Käsityöläismuseolla kesällä 2018. (Kuva: Mikael Korhonen)
