Yksinkertaisesti ja ytimekkäästi nimetty teos on juhlasellainen, kun tuo ylevä perinne täyttää keväällä sata vuotta Helsingin yliopistossa. Itse asiassa promootioperinne sai alkunsa Suomessa jo vuonna 1643, jolloin siihen sisältyi paitsi tiedettä ja akateemista arvon ylennystä myös runoutta ja riemua. Maamme suurimmassa alma materissa, Helsingin yliopistossa, nähdään keväällä filosofisen tiedekunnan sadas promootiokulkue.
Kirjan johdannossa valistetaan:
Promootioperinne on keksitty tai rakennettu traditio, jossa on kerrostumia eri aikakausilta. Promootio-oikeus on ollut keskiajalta lähtien yliopistojen tärkeimpiä oikeuksia. Promootio-sana tarkoittaa ylentämistä arvossa.
Kirjan lopussa on promootiosanastoa, ja lukija tulee tietämään mitä tarkoittavat esimerkiksi sanat airut, officiantti, gratisti tai gratista ja promovendi. Lisäksi lukijalle esitellään tanssiaiset, seppeleensitomiset, erilaiset kunniamerkit, juhlarunot ja -näytelmät ja tämän monimuotoisen juhlan kaikki muut tekijät.
Promootio heijastaa yliopiston oikeutta itsemääräämiseen, missä yliopisto itse päättää kuka on pätevä mihinkin oppiarvoon. Promootio on myös yhteisöllinen tapahtuma, missä omissa kammioissaan tutkivat oppineet kerääntyvät yhteen yhdeksi isoksi kulkueeksi. Myös ympäröivä yhteiskunta pääsee osalliseksi juhlasta seuratessaan kulkueen juhlallista etenemistä pääkaupunkimme merkittävimmällä alueella Senaatintorilla.
Tämä teos painottuu erityisesti Helsingin yliopiston promootioihin, mutta yleviä akateemisia promootiojuhlia järjestetään muissakin maamme yliopistoissa.
Promootiojuhliminen ei ole vain maisterien ja tohtoreiden henkilökohtaista riemua. Kirjassa todetaan promootion muista merkityksistä:
Tänä päivänä promootioilla on erityinen merkitys yliopiston näkyvyydelle ja tiedekuntien kansainvälisille suhteille ulkomaisten kunniatohtoreiden kautta.
Kokonaisuutena kirja on aika tiivistä ja yksityiskohtaista kuvausta, ja täytyy olla todella kiinnostunut aiheesta, tai olla aihetta tutkimassa, jotta jaksaa lukea jokaisen lauseen ja kappaleen. Kiintoisia ja mukaansatempaavia kohtia kuitenkin nousee silmien eteen, etenkin silloin kun muuallakin yhteiskunnassa tapahtuu mullistavia tai kumouksellisia asioita.
Kun Turku paloi vuonna 1827, uusi keisari Nikolai I määräsi yliopiston siirrettäväksi Helsinkiin, missä sitä oli helpompi valvoa. Promootio nousi kunniaansa Venäjän sortovallan aikana, koska tämä täydellisen yksityiskohtaisesti säädelty rituaali symboloi myös kuria ja järjestystä.
Toisaalta tuona aikana promootioista tuli uskonnollisten sijasta tieteen juhlia, ja pappien sijasta yliopistoissa alettiin – humboldtilaisen mallin mukaan – kouluttaa virkamiehiä. Tieteellisyyttä vahvisti myös se, että tohtorin arvon sai vain promootiossa. Väitöskirjoista tuli tutkijan omia saavutuksia, kun aiemmin ne oli laatinut ohjaaja.
Itsenäisyyden koittaessa ja sisällissodan päättyessä promootiot yhdistivät ja vahvistivat myös nuorta tietään tunnustelevaa kansallista identiteettiä. Toisen maailmansodan loputtua promootio toimi vastavoimana kommunismille.
Radikaalilla 1960-luvulla promootiota alettiin pitää melkein epätasa-arvoisuuden symbolina. Koko juhla haluttiin heittää historian romukoppaan muiden perinteiden mukana, mitä symboloi Vanhan valtaus vuonna 1968. Joskin jo vuonna 1969 promootio palasi rytinällä, tuloksena kaikkien aikojen suurin osanottajamäärä.
1980-luvulla epäpoliittisuuden myötä promootiot saivat kunnianpalautuksen ja naiset nousivat esiin. Myöskin 1980-luvun nousukauden tohtorien kasvava lukumäärä vahvisti promootioiden suosiota etenkin 2000-luvulla.
Promootio-kirja päättyy hieman yllättäen ikään kuin kesken:
Päärakennuksen ja juhlasalin peruskorjauksen jälkeen vuodelle 2021 suunnitellut filosofisen, valtiotieteellisen ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan promootiot siirtyivät koronaviruspandemian vuoksi vuoteen 2022.
Kuten on nähty, yhteiskunnan muutokset kulkevat käsi kädessä tuon instituutioista tärkeimmän, yliopiston, kanssa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sodan tuomat mullistukset mitä ilmeisimmin muokkaavat maailmaa, mutta myös promootiotraditiota – suuntaan tai toiseen.