Psykedeelisten huumeiden eli psykedeelien tieteellinen tutkimus on laajentunut viime vuosien aikana. Stanfordin yliopiston tutkijatohtori Tuuli Hietamiehen mukaan psykedeelien tutkimuksessa on edistytty ja tutkimustulokset ovat lupaavia, mutta kaikille nekään eivät sovi.
Lysergihapon dietyyliamidi eli LSD määriteltiin laittomaksi huumeeksi vuonna 1971 YK:n psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen pohjalta. Tämä lopetti ja esti psykedeelien tutkimuksen vuosikymmeniksi kaikissa YK:n jäsenmaissa.
Vielä 1960-luvulla LSD:tä käytettiin ja tutkittiin Yhdysvalloissa psyykkisten sairauksien ja riippuvuuksien hoidossa. 1960-luvulla hipit ja muut alakulttuurit alkoivat käyttää LSD:tä ja muita psykedeelejä viihdekäytössä. Harvardin ylipiston psykologian professori Timothy Leary julistautui hippiliikkeen happo-osaston johtohahmoksi. Learyn iskulause kuuului: ”Turn on, tune in, drop out!”. Learylle psykedeeleistä tuli lähes uskonto. Päivätyössään Leary tutki psilosybiinejä. Myöhemmin hänet erotettiin tutkijan tehtävästä.
Tämän jälkeen LSD:n ja muiden psykedeelien väärinkäyttö johti vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. LSD:n ja muiden psykedeelien käyttö ylti hallitsemattomaksi. Sen jälkeen psykedeelien tutkimus pysähtyi kokonaan 35 vuodeksi.
Tutkimus elpyi 1990-luvulla
Psykedeelien tutkimus alkoi uudelleen Yhdysvalloissa 1990-luvun puolivälissä. Viime vuosien aikana psykedeelejä on alettu tutkia jälleen myös Euroopassa. Useat tunnetut yliopistot ovat perustaneet psykedeelien tutkimukseen erikoistuneita laitoksia. Tutkimus on hidas prosessi, tarkoituksena hallittu paluu.
”Psykedeelien tutkimustyön salliminen on suuri kulttuurillinen muutos. Tämä on ymmärrettävää, sillä aikaisemmin törmättiin siihen, kuinka suuriin vaikeuksiin voi joutua, ellei tutkimus ole tarkasti valvottua”, toteaa psykedeelien uutta käyttöä tutkinut Tuuli Hietamies.
Psykedeelit kuuluvat hallusinogeeneihin eli psykoaktiivisiin aineisiin, jotka muuttavat tunteita, ajatuksia ja aisteja eli muuttavat ihmisen tajuntaa. Psykedeeliset aineet koostuvat monista eri ryhmistä. Eri aineet toimivat eri tavalla. Tunnetuimpia psykedeelejä ovat LSD eli happo, psilosybiini eli taikasieni ja MDMA eli ekstaasi.
”Yhdysvaltojen lisäksi psykedeelien kliinisiä tutkimuksia tehdään ainakin Britanniassa, Hollannissa ja Saksassa. Kanadan hallitus päätti jo pari vuotta sitten laajentaa hoitoja, joissa tietyille potilaille annetaan lupa käyttää terapian yhteydessä psilosybiiniä ja MDMA:ta. Australiassa MDMA-avusteinen hoitomuoto on laillinen, mutta asiakas joutuu maksamaan hoidon itse.”
”Puhumme laajasta aineryhmästä. Ketamiini on laillinen lääke, jota käytetään Suomessa lääkeaineena sairaaloiden leikkaussaleissa.”
Hoitokeinoja masennukseen, ahdistukseen ja pakko-oireisiin
Euroopassa on käynnissä monikansallinen hanke, jossa tutkitaan psykedeeliavusteista terapiaa. Suomi ei ole mukana hankkeessa. Suomessa käynnistyi kuitenkin tänä vuonna kliininen koe, jossa testataan psilosybiiniä alkoholioireyhtymän hoidossa.
Psykedeelien kliinisissä tutkimuksissa yritetään löytää hoitokeinoja esimerkiksi vakavaan masennukseen, ahdistukseen, pakko-oireisiin ja erilaisiin riippuvuuksiin. Monet tulokset ovat alustavasti lupaavia. Tutkimus voisi olla yhteiskunnallisesti erittäin merkityksellistä, koska masennus ja muut psyykkiset sairaudet aiheuttavat syrjäytymistä, inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutumista. Toki näistä kertyy myös suuria kuluja yhteiskunnalle.
”Serotoniini on välittäjäaine, joka toimii ihmisen aivoissa. Lääketieteessä on pitkään teorisoitu, että serotoniinilla on keskeinen rooli masennuksessa. Moni käytössä olevista masennuslääkkeistäkin toimii serotoniinin välityksellä. Saman reseptorin välityksellä toimii myös moni psykedeeli, kuten LSD ja psilosybiini. Nykyinen esikliininen tutkimustyö viittaa siihen, että serotoniinin reseptoreiden aktivointi aiheuttaa neuroplastisuutta, joka saattaa edesauttaa muuttamaan pinttyneitä ajatustapoja. Tämä puolestaan saattaa vähentää masennuksen ja ahdistuksen aiheuttamia oireita”, Hietamies sanoo.
Psykedeelien tutkimus on edelleen tutkimusvaiheessa
”Koko psykedeelien tutkimus psykiatriassa on tällä hetkellä kuitenkin edelleen tutkimusvaiheessa, yhtään ainetta ketamiinia lukuun ottamatta ei ole hyväksytty lailliseen hoitoon. Iso haaste psykedeelitutkimuksessa on plasebon eli lumelääkkeen käyttö, sillä psykedeelit aiheuttavat hyvin voimakkaita sivuvaikutuksia. Koehenkilöt tietävät aina, mihin ryhmään he kuuluvat, joten tämä vaikeuttaa tutkimustulosten analysointia realistisella tavalla ja saattaa vaikuttaa siihen, miten iso vaikutus psykedeeleillä on.”
Psykedeeliavusteisessa terapiassa käyvälle henkilölle annetaan annos psykedeeliä. Terapiassa on mukana terapeutti tai psykiatri. Terapia toistetaan monta kertaa. Psykedeeliavusteinen terapia yhdistetään psykoterapiaan, joka kestää useita tunteja kerrallaan.
”Potilaalle annetaan terapiassa psykedeelisiä kokemuksia tuottava annos. annosmäärä on suuri, ei siis mikään mikroannos. Samalla terapeutti tai psykiatri auttaa käymään kokemuksen läpi.”
Psykedeeliavusteista terapiaa pohjustetaan tavallisilla terapiakäynneillä, joissa käydään läpi se, mitä kokemuksesta yritetään saada irti ja miksi se toteutetaan. Terapiasessiossa psykedeelilääke otetaan terapeutin tai psykiatrin sekä terveydenhoitajien valvonnassa ja sessio kestää 8–12 tuntia. Sessio toteutetaan klinikalla. Itse hoidon jälkeen seuraa vielä useamman tunnin integraatioterapia, jolla varmistetaan, että sessio on toteutunut toivotulla tavalla.
Hietamiehen mukaan psykedeeliavusteisen terapian suurin vahvuus on se, että kliinisissä kokeissa 2–3 kuukauden hoidon vaikutus kestää pitkään osalla koehenkilöitä. Kyseessä voi siis olla parhaimmillaan joillekin henkilöille oireita merkittävästi vähentävä hoito.
MDMA ei saanut lupaa lääkekäyttöön
”Alustavien kliinisten tutkimusten perusteella psykedeliaterapia voi tarjota osalle potilaista merkittävän hoitomuodon. Kaikille tämä ei kuitenkaan toimi eikä sovi hoitomuodoksi.”
EU:ssa psykedeeliavusteisia terapioita ei toistaiseksi tehdä.
Hietamies sanoo, että suuri kysymys Yhdysvalloissa on nyt, onko psykedeeliavusteinen terapia työkalu vai lääkinnällinen hoito itsessään ja miten kliiniset kokeet voidaan toteuttaa oikein.
MDMA tunnetaan katukielessä nimellä ekstaasi. MDMA on käytössä myös lääkehoidossa. MDMA soveltuu traumaperäisen stressihäiriön eli PTSD:n hoitoon. MDMA on tällä hetkellä Yhdysvalloissa viimeisen asteen tutkimuksissa. Se tarkoittaa sitä, että MDMA haluttaisiin laillistaa reseptilääkkeeksi.
Psilosybiiniä käytetään vaikean masennuksen hoitoon. Myös psilosybiini on pitkällä Yhdysvaltain lääkeviranomaisten tutkimuksissa.
MDMA:n lupa lääkekäyttöön kumottiin Yhdysvalloissa USA:ssa kesäkuussa.
”Parin seuraavan vuoden aikana tiedämme todennäköisesti paljon enemmän siitä, kuinka moni näistä aineista toimii kliinisessä kontekstissa ja päätyy aikanaan reseptilääkkeeksi yhdysvaltalaisiin apteekkeihin.”
Psykedeelit eivät ole riskittömiä lääkkeitä
Vaikka kliinisten kokeiden tulokset ovat hyviä, psykedeelit eivät sovi hoitokeinoksi kaikille. Psykedeeleillä on riskejä ja haittavaikutuksia.
”Psykedeelit eivät ole riskittömiä. Käyttö voi esimerkiksi johtaa psykoosiin. Tämä on riskinä kadulta ostettujen huumeiden suhteen erityisesti, jos on geneettistä riskiä tähän. Myös pitkittyneet tripit tai hallusinaatiot ovat riski, eikä meillä ole käytössä kunnon tutkimustyötä näiden sivuvaikutusten osalta.
Kliinisissä kokeissa on havaittu, että joillakin ihmisillä vaikutus saattaa olla kielteinen eli masennus lisääntyy. Tämä sama vaikutus on havaittu myös klassisissa masennuslääkkeissä. Tämä on mahdollisesti erittäin huolestuttava sivuvaikutus, jonka ylisyyttä pitää tutkia.”
”Mielestäni epäluuloisuus ja kriittisyys ovat hyvä asia. Todellisuus on kuitenkin paljon tylsempää kuin se, miten psykedeeleistä usein mediassa puhutaan. Mielestäni kyseessä on uusi mahdollinen lääkeryhmä, joka saattaa tarjota apua vanhaan ongelmaan. Tutkijana faktat ovat faktoja kliiniset kokeet osoittavat tulokset, jotka lopulta päätyvät lääkefirmojen arvioitavaksi. Jos nämä lääkeaineet auttavat potilaita se on hyvä tulos”, Hietamies sanoo.
Mitä ovat psykedeelit?
Psykedeeleiksi kutsutaan keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka saavat aikaa merkittäviä vaikutuksia tajunnantilassa, ajattelussa ja tunteissa. Psykedeelejä ovat esimerkiksi psilosybiini, lysergihapon dietyyliamidi eli LSD, dimetyylitryptamiini eli DMT ja meskaliini.
Tieteellisissä tutkimuksissa psilosybiinin on havaittu saavan aikaan positiivisia vaikutuksia alkoholisteilla ja alkoholin suurkuluttajilla. Psilosybiinin on osoitettu tuovan apua myös vaikeasta masennuksesta kärsiville ihmisille. Tutkimukset ovat osoittaneet lisäksi, että psykedeelit auttavat menneisyyden traumojen käsittelyä.
Psykedeelien tieteellinen tutkimus sai alkunsa jo 1960-luvulla. Tutkimus oli kuitenkin jäissä 50 vuotta. Nyt tutkimus on elpynyt.
Alustavien kliinisten kokeet Yhdysvalloissa antavat viitteitä, että psykedeeliavusteinen psykoterapia saattaa olla tehokas hoitomuodoksi joidenkin ihmisten vakaviin psykiatrisiin ongelmiin, kuten depressioon, traumaperäiseen stressihäiriöön ja ahdistukseen.
Psykedeelien kansainvälistä huippututkimusta tehdään Stanfordin yliopiston lisäksi esimerkiksi Kalifornian yliopistossa Berkleyssä, John Hopkinsin yliopistossa, Yalen yliopistossa ja Imperial College Londonissa.
Tuuli Hietamies
Tuuli Hietamies on suomalainen tutkijatohtori, joka on erikoistunut psykedeelien ja niiden vaikutusten tutkimiseen erityisesti psykiatriassa. Hietamiehen tutkimus keskittyi psykedeelien terapeuttisiin mahdollisuuksiin, kuten masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Hietamies tutki myös psykedeelien vaikutuksia aivojen toimintaan ja niiden mahdollisia mekanismeja. Hänen työnsä sisältää sekä kliinisiä kokeita että perustutkimusta.
Hietamies työskenteli Stanfordin yliopiston tutkijatohtorina viime kesään saakka. Päivätyössään Hietamies toimii yksityisellä puolella lääketieteellisessä tutkimuksessa.
Hietamies muutti Suomesta ulkomaille lukion jälkeen. Hietamies teki neurotieteitä käsittelevän väitöskirjansa Skotlannissa Glasgow’n yliopistossa. Väitöskirja käsittelee aivohalvausta. Hän on opiskellut lisäksi Tukholman Karoliinisessa instituutissa. Hietamies aloitti Stanfordin yliopiston anestesiologian laitoksella vuonna 2020. Laitos on osa Stanfordin lääketieteellistä tiedekuntaa.
”Näin psykedeelien tutkimuksen nousun sinä aikana, kun opiskelin. Tutkimus aiheen parissa alkoi olla huomattavan perusteellista ja tieteeseen pohjautuvaa. Kiinnostuin aiheesta tästä syystä.”
”Mielenterveys on kiinnostanut minua koko elämäni, myös äitini työskentelee mielenterveysalalla. Minua on vaivannut se, miten vähän lääketiede kykenee auttamaan psykiatrian puolella. Psykedeeliset aineet antavat tähän täysin uuden mahdollisuuden. Meillä on käytössä joukko uusia lääkeaineita, joilla voisimme mahdollisesti antaa apua suurelle joukolle ihmisiä.”
”Palkitsevinta tässä työssä on nähdä muutos psykiatrian tutkimuksessa, joka on tapahtunut 10 viime vuoden aikana. Psykedeelit eivät ole ainoa innovaatio, joka tapahtuu psykiatriassa. Hienointa olisi, jos neurotieteet ja psykiatria ottaisi innovaatioissa nousukiidon samalla tavalla kuin esimerkiksi syöpähoidoissa on nähty viime vuosikymmenellä.”