Kirsi Heikkinen
Mikä tiedetoimittaja on, kysyi tiedotusopin graduntekijä minulta.
Pisti miettimään.
Joidenkin mielestä tiedetoimittaja on – tai hänen pitäisi olla – tieteen vahtikoira, niin kuin normitoimittaja on vallan vahtikoira.
Minusta tiedetoimittaja on ensisijaisesti tiedon välittäjä. Ja koska hän välittää tietoa, hän välittää tiedosta. Hän on tiedon vahtikoira.
Siinä missä yleistoimittaja voi toistaa, mitä joku sanoo, tiedetoimittajan pitää ottaa selvää, ovatko sanat silkkoa sisältä. Se onnistuu vain pureutumalla terrierinä tutkimuksiin. Olemalla uskomatta mitään tai ketään ilman näyttöä. Olemalla lähdekriitikko.
Toden kaivelu on pirullista. Etenkin, jos ei ole itse koskaan työkseen hengittänyt tutkimuslaitoksen ilmaa. Millainen näyttö painaa tarpeeksi?
Puntarointi on hikistä, mutta pakollista. Palkitsevaakin, vaikka aivot ovatkin lähdemateriaalin kuokkimisesta rakoilla.
Tiedetoimittajalle ei riitä ”mitä”, vaan hän haluaa tietää ”miksi” – ja kertoa sen myös kanssapallontallaajilleen.
Joutuu hän tulkiksikin. Puhumaan kielellä, jota (lähes) jokainen voi ymmärtää. Ja jaksaa seurata. Tieto valuu viemäriin, jos lukija/kuulija/katsoja tylsistyy jo ensi lauseista.
”Vaikeinta tiedetoimittamisessa on onnistua yksinkertaistamaan niin paljon kuin mahdollista mutta ei enempää”, muotoili suomalainen kollegani.
Samat pulmat hiertävät täällä Maan toisella puolella. Mikä on haasteellista tiedetoimittajalle Uudessa-Seelannissa, Science Media Centre uteli taannoin kiwikollegoilta.
“Kertoa vetovoimaisia juttuja monimutkaisesta tieteestä”, vastasi Alison Ballance Radio New Zealandista.
”Mutkikkaan informaation tekeminen ymmärrettäväksi yleisölle ja silti pysyä uskollisena tieteelle”, sanoi One Newsin Will Hine.
”Yksinkertaistaa tieteellistä tutkimusta ja analyysiä helposti sulatettavaksi ja houkuttelevaksi jutuksi ja samalla säilyttää täsmällisyyden”, totesi Jamie Morton New Zealand Heraldista.
Tiedetoimittaja on puun ja kuoren välissä, koska hän ei saa oikoa faktoja vääriksi, mutta hänen pitää suoristaa niitä niin, että ne menevät perille tieteen termejä tuntemattomallekin.
Tiedetoimittaja on nila*, kiteytin lopulta graduntekijälle.
Mitä sinä olisit vastannut?
*Nila on johtosolukosta koostuva solukko, joka kuljettaa yhteyttämistuotteita lehdistä muualle kasviin. (Lähteet: Wikipedia ja Solunetti)
Pyydäpä asianomiasta kysymään urheilitutoimituksesta, mikä on urheilutoimittaja, ja sen jälkeen taloustoimitoimituksesta mikä on taloustoimittaja. Yksilö voisi hieman valaistua noin yleisemminkin.
Tieteen tiedottamisen ”public understanding of science” PUS-käsitteiden käyttö on niin 1970-lukua ja mennytä maailmaa. Toki se sopii nille, joiden ei tarvitse välittää lukijasta vaan jostain muusta.
Tiedon välittäminen kuuluu progagandaan ja vastaavaan tiedottamiseen.
Niin kenen ei tarvitse välittää lukijasta? Tiedetoimittajan ainakin pitää. Se kai on se koko homman juju. Vai?
Minusta tiedon/tiedosta välittäminen on ytimeltään niin kurantti käsite tiedetoimittamisen yhteydessä, että se ansaitsee noston. Siksipä juuri yritin puhallella sen yltä pölyä pois.