Rajat auki? on kattava tietopaketti maahanmuutosta ja sen globaaleista juurisyistä. Kirja keskittyy Suomen ja EU:n maahanmuuttopolitiikkaan ja lainsäädäntöön. Kirjassa tuodaan tapausesimerkkien kautta esille globaalin maahanmuuton ja maahanmuuttajien moninaisuutta, joka usein jää median kapeassa ja typistävässä uutisoinnissa paitsioon.

Maahanmuutto ja sen ongelmat ovat puhuttaneet Suomessa niin kansalaisia kuin poliitikkoja jo ainakin reilun kahden vuosikymmenen ajan. Kirjan viesti on, että maahanmuutosta näkee ja kuulee enemmän vihamielisiä kuin positiivisia kommentteja.

‒ Vihamielisyys kumpuaa ihmisten primitiivisistä defenssimekanismeista. Epävarmuus voi heijastua vihapuheena. Iltapäivälehtien uutisointi esimerkiksi tekoälystä työpaikkojen viejänä lisää turvattomuutta ja pelkoa sekä huolta omasta tilanteesta etenkin, kun uutisoinnissa pyritään herättämään tunteita. Toisaalta on myös ansiokasta tutkivaa journalismia, jossa ilmiötä valotetaan yksilötarinoiden kautta, mutta samalla rakenteellisesti, Rita Gustava Pulli (entinen Dahl) sanoo.

Hän muistuttaa, että sekä meillä Suomessa että Euroopassa maahanmuuttajat ovat kirjava joukko, jossa on niin korkeasti koulutettuja akateemisia kuin humanitaarisista syistä liikkeelle lähteneitä maahanmuuttajia.

Pulli kritisoi mediaa yksisilmäisestä uutisoinnista, jossa ei analysoida eikä kritisoida. Hän on pettynyt osaan valtamediasta ja liian pinnallisiin juttuihin.

‒ Suomesta puuttuu lähes täysin syvälle menevä analyyttinen journalismi. Retoriikka on mustavalkoista, eivätkä toimittajat aina tunne terminologiaa.

Pulli muistuttaa sanavalintojen merkityksestä.

‒ Sanoilla luodaan maailmankuvaa. Melkein jokainen sana on tärkeä: kieli on politikkaa, kielellä tehdään asioita.

Erityisesti Pulli kritisoi sitä, että maahanmuuttajia käsitellään mediassa yhtenä isona kokonaisuutena, josta tehdään yleistyksiä.

‒ Maahanmuuttajista puhuvat mediassa virkamiehet ja tutkijat. Maahanmuuttaja, etenkään naiset ja lapset, eivät pääse ääneen. Retoriikka on usein myös halventavaa ja luodaan narratiiveja, joiden mukaan kaikki tulijat uhkaavat Suomen sosiaaliturvajärjestelmää.

Ihmisoikeuskysymys

Pullin teoksen läpileikkaava teema on ihmisoikeuksien universaalius ja jakamattomuus.

‒ Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja ne kuuluvat yhtä hyvin humanitäärisistä syistä pakeneville kuin parempaa elämää etsiville. Jokaisella on perusoikeus hakea turvapaikkaa.

Pulli nostaa esille etenkin Suomen itärajan sulkemisen sekä raja- ja käännytyslain.

‒ Nyt yksittäinen tullivirkailija päättää, kenellä on turvapaikan hakemisoikeus. Suomella on kuitenkin velvollisuus ottaa vastaan pakolaisia, jotka kärsivät omassa maassaan vainoa, ja Suomen pitää hoitaa velvollisuutensa. Samalla täytyy kuitenkin säilyttää kansainvälisen oikeuden mukainen perusoikeus hakea turvapaikkaa.

Pulli toteaa Euroopan Unionin yhteisen maahanmuuttopolitiikan ytimessä olevan ajatuksen näyttää vihreää valoa ja houkutella korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia ja pyrkiä torjumaan epäsäännöllistä maahanmuuttoa.

‒ EU:n toukokuussa 2024 hyväksytyssä maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa torjunnan välineitä ovat muun muassa EU:n ulkorajoilla toteutettavan rajavalvonnan osaamiskeskus Frontex, Eurodac-sormenjälkitietokanta ja taakanjako kriisitilanteissa.

Kotoutumisen ongelmat

Osa Euroopassa asumisesta haaveilevista afrikkalaisista kuvittelee kaiken muuttuvan paremmaksi kuin taikaiskusta, jos vain pääsee saapumaan Schengen-alueelle. Todellisuus esimerkiksi kielitaitovaatimuksineen iskee lujasti vasten kasvoja.

Pulli tuo esille myös kotoutumisen haasteita, joita hän on havainnoinut myös suomi toisena kielenä -opettajana ja työelämävalmentajana maahanmuuttajien parissa.

‒ Moni oppii suomen kielen varsin hyvin, se ei ole suinkaan isoin ongelma vaan työllistyminen. Monen korkeakoulutetun suomea hyvin osaavan maahanmuuttajan on vaikea työllistyä Suomessa.

Pullin mukaan maahanmuuttajatyöhön tarvitaan lisää osaavia työelämävalmentajia sekä myös yhteistyötä rekrytoivien yritysten kanssa ja toisaalta myös yritysten vastaantuloa esimerkiksi kielivaatimuksia höllentämällä sellaisilla aloilla, joilla se on mahdollista.

‒ Mitkä ovat yritysten valmiudet tai halukkuus rekrytoida hyvin suomea osaavia korkeasti koulutettuja ja kielitaitoisia maahanmuuttajia, Pulli kysyy.

Hän viittaa tutkija Akhlaq Ahmadiin, joka on todennut työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa tuoreessa tutkimuksessa, että esimerkiksi somalialaiset tai irakilaiset joutuvat hakemaan yli kaksi kertaa useampaa työpaikkaa päästäkseen haastatteluun kuin suomalaistaustaisen yhtä pätevän hakijan.

‒ Ahmad lähetti 10 000 työhakemusta yhtä pätevien suomalais-, englantilais-, venäläis-, irakilais- tai somalialaistaustaisten henkilöiden nimissä. Tutkimuksessa verrattiin vuosia 2016 ja 2024. Vaikka yritysten rekrytointikäytännöt ovat parantuneet, silti on edelleen tekemistä, Pulli sanoo.

Hän näkee myös kotoutumisessa medialla olevan ison roolin.

‒ Tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä vieraista kulttuureista sekä työnsaannissa onnistuneita muuntaustaisia kertomaan kokemuksistaan. Toisaalta kannatan myös realismia: työsyrjintää on myös suomalaisten keskuudessa. Jatkuva teknologinen kehittyminen edellyttää työntekijöiltäkin alituista täydennyskouluttautumista.

Pitkäaikainen tutkimustyö ja omat kokemukset

Heinäkuussa 2025 ilmestynyt Rajat Auki? (Basam Books) on Pullin 13. tietokirja. Maahanmuuttoaiheesta hän kirjoitti jo lähes 20 vuotta sitten, vuonna 2006 Tiedepolitiikka- lehteen esseen, jossa keskeisenä teemana oli Suomen ja Euroopan unionin moraalinen vastuu maahanmuuttajista.

Rajat Auki? -teoksen kirjoittamisen Pulli aloitti vuonna 2017, mutta maahanmuuttopolitiikkaan perehtymisen hän aloitti jo vuonna 2012 tutustumalla satoihin raportteihin, tutkimuksiin ja selvityksiin. Kirjan tutkimus- ja päivitystyö päätyi tammikuussa 2025.

Kirjan aihepiiri luonnollisesti muuttuu jonkin verran koko ajan, mutta kirja on monipuolinen ja informatiivinen tutkittuun tietoon perustuva katsaus ajankohtaiseen maahanmuuttoteemaan ongelmineen ja positiivisine vaikutuksineen.

Pullilla on omakohtaista kokemusta maahanmuuttajatyöstä niin suomen kielen opettajana kuin monialaisena kirjallisuuden ja viestinnän ammattilaisena sekä yhteiskuntatieteilijä-humanistina ja maahan- ja maastamuuttajana.

Hän on asunut ja työskennellyt lukuisissa Euroopan maissa sekä muun muassa myös Brasiliassa ja Etelä-Meksikossa.

‒ Kokemukseni ovat rikastuttaneet minua kielellisesti ja kulttuurisesti ja olen samalla oppinut entistä enemmän jokaisen uuden maan yhteiskunnasta valo- ja varjopuolineen. Toisaalta olen toiminut samalla myös oman kieleni ja kulttuurini lähettiläänä. Tätä kutsutaan kulttuuriseksi mediaatioksi.

Pulli näkee maasta- ja maahanmuuton dialogisena, vastavuoroisena ja molemminpuolisena prosessina, joka on kautta historian kehittänyt ihmisten elämää ja kulttuureja.

‒ Maahanmuuton paras puoli on dialogisuudessa; uudet tulijat rikastuttavat kulttuurisesti tulokulttuureja, mutta hekin voivat saada hyviä vaikutteita uudesta asuinmaasta.

Tuloksena on parhaimmillaan tilanne, jossa kaikki osapuolet voittavat – kunhan tulomaa on sitoutunut kotoutumisen aitoon edistämiseen.