Kaisa Tammi eteni vankilanjohtajaksi vähättelystä ja seksuaalisesta häirinnästä huolimatta. Hän on nykyisin Hämeenlinnan Rikosseuraamuskeskuksen johtaja vastuullaan Hämeenlinnan vankila ja kaikki Suomen naisvangit.

Sujuvasti kirjoitetuissa muistelmissaan Tammi kuvaa avoimesti lapsuuttaan, jota varjosti isän alkoholismi. Selviytyjän mallia antoi äiti, joka erosi holtittomasta miehestään Tammen ollessa ala-asteella. Tyttö oppi jo lapsena tarkkailemaan ihmisten käytöstä, oli ”ilmapuntari”.

Huumekauppias naapurina

Äidistä ja tyttäristä kasvaa tiivis kolmikko Espoon Matinkylässä. Ala-asteella opettaja suhtautuu tunnolliseen tyttöön asenteellisesti, koska tämä tulee eroperheestä ja asuu surkeamaineisessa vuokralähiössä. Kaisa Tammen koulunkäynti sujuu kuitenkin hyvin, ja hän harrastaa taitoluistelua, tanssia ja näyttelemistä.

Kirja on täynnä kiinnostavaa Suomen lähihistoriaa sekä naisvankien olojen kehittämistä paremmaksi, joka on Tammen hyvin onnistunut missio.

1990-luvulla huumeiden laajamittainen tulo Suomeen näkyi myös Matinkylässä päihdeongelmina, perheväkivaltana ja itsemurhina. Asuipa yhteen aikaan Tammien seinänaapurina kovien huumeiden käyttäjä ja kauppias.

Suomen luokkaerot käydään kirjassa läpi: Kaisa Tammen luokkakavereista harva jatkaa lukioon, mutta hän käy Kallion ilmaisutaidon lukion Helsingissä.

Nuoren naisen maailmankuva laajenee entisestään vaihto-oppilaana Floridassa. Perhe on rikas ja kustantaa tytölle matkoja eri puolelle maata. Tärkeintä on kuitenkin perheen kustantamat puhelut äidille Suomeen.

Lausuntoautomaatista johtajaksi

Lukiossa Kaisa Tammi hylkää näyttelijän haaveet, koska löytää psykologian ja pääsee opiskelemaan ainetta yliopistoon.

20-vuotias opiskelija aloittaa työt vankilassa kesällä 1991. Hän toimi psykologin opintojen aikaan kesävartijana Helsingin lääninvankilassa Katajanokalla. Kesätöihin haetaan ”reippaita nuoria miehiä”, mutta Tammi on sinnikäs ja saa kesätyön.

Jos joku on kokenut vähättelyä ja seksuaalista häirintää töissään, niin Kaisa Tammi. Etenkin vankilatyössä 1990-luvun Suomessa. Naisvartijoita oli silloin muutama prosentti, ja ensimmäinen naispuolinen vankilanjohtaja oli aloittanut vasta vuonna 1986 Keravalla. Myös vartijat olivat silloin, ja ovat edelleen, yli 90-prosenttisesti miehiä.

Tammi valmistui psykologiksi 1995 Helsingin yliopistosta. Lama-Suomessa töitä ei löydy etelästä, joten hän lähtee Pelson vankilaan pohjoiseen.

Pelsossa, kuten Katajanokallakin, vankien elämään liittyvät huumeet. Huumeongelmien lisääntyminen laitoksissa on yksi merkittävimmistä syistä, miksi Tammi hakeutuu johtotehtäviin.

Toinen syy on, että hän kokee roolinsa vankilapsykologina lausuntoautomaatiksi, jonka lausunnolla tuntuu olevan painoarvoa ainoastaan, jos se tukee vankilanjohtajan mielipidettä.

Satutettuja vaimoja ja äitejä

Työ on opettanut Tammelle, että monet rikokseen syyllistyneet naiset ovat itsekin perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreja: hurt people hurt people.

Hän aloittaa vuonna 1998 Pelson vankilan apulaisjohtajana ja pääsee suunnittelemaan naisvankiosaston avaamista samana vuonna. Naisvankeihin suhtautuminen on asiatonta. Esimerkiksi seksistisiin puheisiin ei puututa ja miesvartijat kommentoivat monitoreista ja kasvokkain naisvankien ulkonäköä. Myös Tammi kokee työssään seksuaalista häirintää.

Pelson sairaalassa on paljon sisäistä huumerikollisuuta. Lisäksi Kaisa Tammella oli avomiehestään huolimatta ikävä etelään, lähemmäs äitiään ja siskoaan. Sitten Hämeenlinnan vankila etsii Vanajan avovankilaosastolle osastonjohtajaa.

Vankilaäitien ja lasten puolestapuhuja

Tammi on nyt johtanut Vanajaa yli 20 vuotta. Alussa hän kohtasi siellä monia seka-avovankilan ongelmia. Toiminnan jämäköittäminen teki paikasta vankilamaisemman.

Kirjassa käsitellään myös äitiensä mukana olevien lasten asemaa vankilassa, rasismin kitkemistä sekä ihmiskaupan uhrien auttamista.

Medialle Tammi jakaa kirjassaan ruusuja ja risuja. Hän on aina pitänyt tärkeänä yhteiskunnan laitosten läpinäkyvyyttä: haastattelujen antamista lehdille ja osallistumista vankilasta tehtyihin televisio-ohjelmiin.