Roomassa tehdään tiedeohjelmaa, joka on tehnyt tiedejournalismista yleisöystävällistä vuoropuhelua. Yleisradion Tiedeykkösen toimitus pääsi tutustumaan tähän kiinnostavaan ohjelmaan ja sen toimintatapoihin.

Italialainen media tuo mieleen viihdeshowt, jossa vähäpukeiset nuoret naiset ovat valmiina toteuttamaan kravattiasuisten vanhojen miesten toiveita. Berlusconin vaikutus Italian mediaan on ollut surullisen puristava, eikä RAI:kaan ole säästynyt sensurointi-, lahjonta- tai talousskandaaleilta. Lisäksi nykyinen oikeistohallitus on kohdistanut ankaraa kritiikkiä yleisradioyhtiö RAI:n julkista rahoitusta kohtaan.

Samaan aikaan ihmisiä pitäisi herätellä todellisuuteen. Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt ovat vaikuttaneet Italiassa erityisen kovin ottein: Kuivuus on tuhonnut oliivin- ja viinintuotannon, Alppien sulavat jäätiköt aiheuttavat tulvia, perinteinen maatalous on kriisissä ja ruokapula on ratkaistava.

Mitä haasteita tämä ristiriita tuo italialaisille kollegoillemme?

Suora lähetys radiossa joka arkipäivä

Italian yleisradioyhtiö RAI on valtava laitos, jossa pääroolia esittävät TV-kanavat. Myös radiokanavia on useita, ja niistä Radio3:n sisällöllinen painopiste on kulttuurissa, kirjallisuudessa, filosofiassa ja historiassa sekä klassisessa musiikissa. Sitä voisikin verrata Yleisradion Yle Radio1:een. Tällä kanavalla lähetetään joka arkipäivä puolilta päivin Radio3 Scienza-nimistä tiedeohjelmaa, jossa yhdistyy päivittäis- ja tiedejournalismi sekä yleisöä osallistava vuoropuhelu.

Toimitus on pieni, mutta tehokas. Juontajan lisäksi siihen kuuluu vain kaksi avustavaa toimittajaa. Ainoa vakituisesti palkattu toimittaja-tuottaja Marco Motta on yleensä shown juontajana, ja joukko vaihtuvia freelance-toimittajia avustavat häntä. Me pääsimme tutustumaan Marcon lisäksi Robertaan ja Francescaan. Kolmikko teki vaikutuksen avoimella, huumorintajuisella ja epämuodollisella otteellaan. He ovat kuin luotuja suoran lähetyksen tuomiin yllätyksiin ja käänteisiin.

Päivittäinen suora lähetys reagoi nopeasti päivänpolttaviin aiheisiin ja etsii tieteen avulla juurisyitä uutisotsikoissa esiintyville ilmiöille. Aiheet voivat muuttua vielä lähetyspäivän aamuna, ja asiantuntijat osallistuvat tavallisesti ohjelmaan puhelimitse.

RAI käy vuoropuhelua yleisön kanssa

RAI:n tiedetarjonnasta puhuttaessa tv-toimittaja Piero Angelan nimi nousee nopeasti esille. Häneen näyttää henkilöityneen yleisöä innostava ja opettava tiedejournalismi peräti neljän vuosikymmenen ajan, alkaen vuodesta 1981.

Myös Radio3 Scienzan toimintafilosofia on perustunut alun alkaen ajatukseen vuoropuhelusta yleisön kanssa. Yleisö osallistuu ohjelmaan lähettämällä viestejä, joihin tarkkaamon puolella istuva toimittaja reaaliaikaisesti vastaa. Osan hän välittää studion puolelle juontaja Marco Mottalle, jotta asiantuntijat voisivat vastata kysymykseen. Tämä luo dynaamisen vuorovaikutuksen tieteen ja yleisön välille. Suora radiolähetys vaikuttaisi täydelliseltä välineeltä tällaiseen journalismiin.

Ohjelman perusti Italiassa tiedejournalismin kehittäjänä tunnettu toimittaja, tutkija ja tietokirjailija, Rossella Panarese, joka on myös opettanut tiedejournalismia Triesten yliopistossa. Kaikki tapaamamme toimittajat ovat hänen opiskelijoitaan. Panarese näki tieteen tärkeänä osana kulttuuria, yhteiskuntaa ja politiikkaa. Hänen visioonsa kuului, että tiede auttaa kansalaisia ymmärtämään maailmaa paremmin. Tällainen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen painotus tekee ohjelmasta ainutlaatuisen.

Tiedejournalismiin kuuluu Italiassa meidän suomalaisten näkökulmasta erikoinen piirre: luonnontieteet jäävät helposti syrjään, kun arkeologia ja Antiikin tutkimus vievät ykköspaikan tieteen otsikon alla.

Italian kielessä scienza viittaa luonnontieteisiin, ja maan kulttuurisen perimän vuoksi Panarese halusi nimenomaan nostaa tieteen ja luonnontieteellisen tutkimuksen asemaa.

Panaresen ihanteen mukaan (luonnon-)tieteellisen näkökulman tulisi olla mukana mediassa kun käsitellään myös kulttuuriaiheita, yhteiskunnallisia ongelmia tai poliittisia päätöksiä. Tiedettä ei tulisi erotella omaan lokeroonsa, vaan tieteen avulla kansalaisia voidaan auttaa ymmärtämään ja jäsentämään nykytilaa.

Polemiikkia herättävien aiheiden käsittelyyn apua tieteestä

Radio 3 Scienzan aiheet tarttuvat rohkeasti myös politisoituneisiin kysymyksiin. Esimerkiksi keväällä Italian oikeistohallitus päätti antaa tukensa lakiesitykselle, joka kieltäisi laboratoriossa tuotetun proteiinin, niin sanotun keinolihan. Aihe luonnollisesti kuumensi Parman kinkun maassa tunteita, ja vastustajia löytyi etenkin maatalouden piiristä. Asiantuntijat selittivät, kuinka tällainen lainsäädäntö voi vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin ja ruokapulaan.

Covid-19 oli suuri haaste ohjelman tiimille. Pandemia alkoi rajulla tavalla juuri Italiassa, ja yleisö kaipasi nopeita vastauksia ja varmuutta kriisin keskellä. Tiedeyhteisö joutui taistelemaan rokotekriitikkoja ja disinformaatiota vastaan. Silti Radio3 Scienza teki parhaansa pitääkseen yleisön ja tieteen yhteistyön vahvana.

Yleisötyöhön panostamisen jonkinlainen haittapuoli saattaa olla se, että kun asiantuntijoiden aika menee yleisön joskus kenties epäolennaistenkin kysymysten vastaamiseen ja väärinkäsitysten oikomiseen, lopulta itse aiheita ehditään raapaisemaan vain pinnasta. Tämän seurauksena jää palvelematta sitä yleisöä, joka on jo sisäistänyt käsiteltävänä olevan asian, ja haluaisi ymmärtää sitä vielä syvällisemmin.

Suomalaisia toimittajia kiinnostava lisähuomio oli lisäksi se, että Radio3 Sciencan toimittajat eivät kirjoita tai toteuta nettijuttuja, vaan keskittyvät radio-ohjelmansa tekemiseen.

Yleisradioyhtiön julkinen rahoitus uhan alla

RAI:lla, kuten muillakin yleisradioyhtiöillä Euroopassa on julkinen rahoitus ollut jo vuosia uhattuna. Poliittiset voimat pyrkivät leikkaamaan budjettia, ja mediassa liikkuu populistisia RAI:n rahoitusta vastustavia viestejä. RAI:n toimittajia leimataan punavihreässä kuplassa eläviksi eivätkä kommari-pilkkanimityksetkään ole poikkeus. Tähän suomalaisetkin yleisradiotoimittajat voivat ikävä kyllä samaistua.

Tätä polarisoitumista ehkäisee kuitenkin RAI:n tietoinen yleisötyö. Kaiken kaikkiaan Radio3 Scienza on kiinnostava konsepti siitä, miten tieteen vuoropuhelu yleisön kanssa voivat olla suosittu ja voimakas yhdistelmä. Ohjelma innostaa tieteenvastaisten mielipiteiden ja tutkitun tiedon kohtaamiseen avoimissa keskusteluissa. Tiedevastaisten kommenttien esittäjiä ei mitätöidä, vaan heidän kanssaan vaivaudutaan käymään vuoropuhelua.

Tämä herättää ajatuksia siitä, miten merkittävä rooli tiedetoimituksilla ylipäätään voisi olla tämänkaltaisessa siltoja rakentavassa vuorovaikutuksessa.

Kenties suomalaistenkin tiedeohjelmat voisivat ottaa tästä oppia. Vuoropuhelua korostava ohjelmaformaatti kannustaisi pohtimaan, miten tiede voisi palvella suurta yleisöä erityisesti epävarmuuden ja kriisien aikoina. Tiede voi parhaimmillaan tarjota yleisölle parhaimmillaan rauhoittavaa tietoa siitä, että maailma on monimutkainen, eikä yksinkertaisia selityksiä ole. Ja että tiede ottaa jatkuvasti kehittyen haltuun tätä monimutkaisuutta.

Kiinnostavaa kyllä tällainen vuorovaikutuksellinen tiedejournalismi lähenee tiedekasvatusta, jossa korostetaan uteliaisuutta eri ilmiöitä kohtaan, sekä tieteen valjastamista yhteiskunnan käyttöön. Jää nähtäväksi, millainen rooli länsimaisessa sivistyksessä tiedetoimituksillamme tulevaisuudessa tulee olemaan.

Lue myös Teija Peltoniemen juttu Italian tiedepolitiikasta.