Sosiaalista mediaa välttelevät kokeneet journalistit nimeävät omaan persoonaansa liittyviä syitä päätökselleen, vaikka somen välttelylle ilmenee myös ammatillisia perusteita. On tärkeää tunnistaa somevälttelyn taustalla olevia journalistisen työn laatua edistäviä tekijöitä sen sijaan, että somea karttavat toimittajat syyllistävät ja ulkopuolistavat itseään, kirjoittaa Leena Ripatti-Torniainen.

“… töissä … mulla on semmone olo, että ajatellaan, että mä en olis jotenkin täysillä kiinnostunu asioista ja en haluais kuulua niiden ihmisten joukkoon.” (Toimittaja 4)

Sosiaalisen median ulkopuolelle jättäytyminen heijastuu kokeneiden journalistien ammatilliseen itsekäsitykseen ja tulevaisuudennäkymiin. Samaan aikaan journalistit ovat vakuuttuneita, että päätös vältellä somea heijastaa heidän minuuttaan, edistää heidän yksilöllistä hyvinvointiaan ja elämänlaatuaan ja johtaa heidän kohdallaan laadukkaampaan journalistiseen työskentelyyn.

Ristiriita ilmenee 11 journalistin yksilöhaastatteluista ja heidän kirjoittamistaan päiväkirjoista. Noin 30–60-vuotiaat haastatellut ovat asemansa vakiinnuttaneita, kokeneita journalisteja ja työskentelevät tyypillisesti suurissa mediataloissa Suomessa.

Journalistin työssä somen välttely ilmenee ennen kaikkea yksityiselämän ja vapaa-ajan irrottamisena sosiaalisesta mediasta. Monet haastatellut käyttivät somea kohdennetusti ja suppeasti työtehtävien yhteydessä ainakin ajoittain ja joko postasivat merkittävistä jutuistaan tai olivat mukana jutuistaan laadittavien somejulkaisujen tekemisessä työnantajan somekanaville. Haastateltujen joukossa on kuitenkin myös journalisteja, joiden käytössä ei ole lainkaan sosiaalisen median tilejä. Haastateltavaksi valikoituminen perustui kaikkien journalistien kohdalla heidän omaan tulkintaansa siitä, että sosiaalisen median käyttämättömyys pikemmin kuin sosiaalisen median käyttö luonnehti heidän toimintaansa.

Haastatteluissa journalistit esittivät somen karttamiselle minuudestaan kumpuavia syitä, joiden vuoksi some näyttäytyi heille kuormittavana. ”Mä oon luonteeltani semmonen”, sanoi Toimittaja 3 kiteyttäen aineistossa usein toistuvan lausahduksen. Syitä etsittiin esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa ilmenevistä yksilöllisistä ominaisuuksista. Haastateltu toimittaja saattoi esimerkiksi kokea some-keskustelun vaativan voimakkaita mielipiteitä, joita hänellä ei ollut. Somekeskustelut saattoivat toisaalta herättää voimakasta ärsyyntymistä tai provosoitumista.

”Mulla on kärkäs luonne”, havainnollisti Toimittaja 2. Somesta poissaolo oli hänen kaltaisilleen haastatelluille keino estää ennalta epäsuotuisiin tilanteisiin ajautuminen ja yökausien kuluminen väittelyissä.  Some näyttäytyi sosiaalisesti vieraana lisäksi yksityiselämään tunkeutuvan luonteensa vuoksi.

”Mä oon ollu aina semmonen [..] Mä oon hirveen tarkka siitä, että kuka tulee mun kynnyksen yli ja kotiini. Mä oon mun yksityisyydestäni hyvin tarkka”, korosti Toimittaja 6. Osa haastatelluista perusteli somevälttelyä rauhallisen palautumisen vaalimisena vastapainona vilkkaalle ajatusmaailmalle, josta pulppusi ideoita niin journalistisen työn kuin tavoitteellisen harrastamisenkin tarpeisiin.

”Introverteilla on runsaasti [..] sisäisiä ärsykkeitä, jonka vastapainoksi he haluavat ympäristöltään tietynlaist semmost rauhallisuutta. Mä samastun siihen ihan hirveesti”, kertoi Toimittaja 8. Kasvokkainen vuorovaikutus mielekkään aiheen yhteydessä tuntui ylivertaiselta digitaaliseen viestittelyyn nähden.

Käsitys minuuden ja ammatillisen odotuksen ristiriidasta

Journalistien erittelemät yksilölliset syyt somen välttelylle viittaavat itsetuntemukseen ja toimintakyvyn vaalimisen taitoon. Haastatellut kuvaavat työhyvinvoinnin ja asiantuntijatyön kannalta arvokasta itsesäätelyä. Heidän puheensa tunnusomainen piirre on kuitenkin samanaikainen oletus siitä, että heidän toimintatapansa on ammatillisten odotusten vastainen.

Useat haastatellut ennakoivat somen käyttämättömyyden estävän uusiin työtehtäviin siirtymisen journalismissa. Erityisesti uudet työpaikat uutisjournalismissa ja politiikantoimituksissa miellettiin saavuttamattomiksi ilman aktiivista someprofiilia.

“Ihan selkeesti tiedän, että jos mun työprofiili olisi erilainen, niin mun pitäs olla somessa,” vakuutti Toimittaja 4. “Mä en tiedä, et voinko tehdä työuraani loppuun tällä tavalla, että en ikään ku asetu toimijaksi [somen aiheuttamassa isossa muutoksessa]”, pohti Toimittaja 5.

Kun journalistisen työn somen käyttöä koskeva oletus ja käsitys omasta persoonasta asettuivat haastateltujen ajattelussa vastakkain, he tyypillisesti ilmaisivat valitsevansa omaa minäkäsitystään toteuttavan ratkaisun.

“Jotenkin tuntuu, että ei kukaan järkevä työnantaja ota ihmistä uutistyöhön, kellä ei ole sosiaalista mediaa. Sitä miettiessäni olen tullut siihen tulokseen, että mieluummin olen sosiaalista mediaa käyttämätön ihminen ja vaihdan alaa, kuin sitten että alkaisin […] jollakin lailla aktiiviseksi somessa”, pohti Toimittaja 9.

Samanlaista vakuuttumista somevälttelyn henkilökohtaisesta merkityksestä ilmaisi Toimittaja 10. Vahvasta urakehityksestä huolimatta hän ennakoi ajautuvansa yhteiskunnassa osittain marginaaliin: “Todennäköisesti tulen liikkumaan yhä kauemmas [sosiaalisen median muuttuvasta] ytimestä ja poistumaan siitä. Varmaan mun niinku yhteisöt tulee olemaan siellä oudoissa, oudoissa jotenkin nurkkauksissa. [..] En mä niinku näe semmosena osallisuuden ja toiminnallisuuden näkökulmasta hirveän ruususena omaa tulevaisuuttani, mutta toisaalta se toiminnallisuus ja osallisuus kohdistuu sellasiin alueisiin, joilla mä haluan toimia. Jotka mua itseäni kiinnostaa.”

Vaikka oman yksilöllisyyden tarkastelu on aineistossa selvää, se ei ole ainoa tekijä, josta haastatellut journalistit puhuvat somevälttelynsä taustalla. He puhuvat myös journalismin arvoista, periaatteista ja yhteiskunnallisesta tehtävästä, joka heidän mukaansa ei ole ongelmitta yhdistettävissä toimittajan someaktiivisuuteen. Kertoessaan työtään ohjaavista arvoista journalistit mainitsivat muun muassa pyrkimyksen tietoon, totuuteen, huolellisuuteen, tarkkuuteen, vahingoittamisen välttämiseen, moniarvoisuuteen, maailmankuvien avartumiseen ja historiattomuuden estämiseen.

“Työssä mua oikeesti ajaa aika niinkun ylevätkin periaatteet, jotka liittyy ihan tämmöseen ajattelun- ja ilmaisunvapauteen ja jotenki yhteiskunnan moninaisuuden esiintuomiseen, tärkeiden asioiden kiinnostavaksi tekemiseen, lehdistönvapauteen ja tällaseen asioihin”, kertoi Toimittaja 10.

Haastateltujen työotteestaan kertomiaan tekijöitä olivat esimerkiksi aikaa vievä taustatyö ja lähteiden etsiminen ja arvioiminen, oma sisältöosaaminen, erilaisten näkökulmien kunnioittaminen, oman mielipiteen ilmaisemisesta pidättäytyminen, esteettisesti taidokkaan journalismin tavoitteleminen, luova työprosessi ja journalistinen vertaisarviointi.

Monet haastatelluista mainitsivat, että tietoisesti tavoiteltu somejulkisuus murentaisi heidän journalistisen työnsä luotettavuuden. “Enhän mä vois niinku tehä tätä työtä ollenkaan, se muuttuis täysin mahdottomaks”, totesi Toimittaja 7.

Toimittaja 8 huomautti, että oli “tietynlainen etu” olla toimittajana somen ulkopuolella: ”se some on jollain tavalla uskoakseni ainakin kuplautunut ja tavallaan et se niinku katvealueisiin varmaan jää kaikenlaista [..] mieluummin niin kun teen juttuni jostain ihan muualta, etsin aiheet, kuin sieltä … mä uskon et se on silleen erottautumistekijä ja … yhteiskunnallisesti myös tärkeää.” Toimittaja 5 jatkoi: ”Mä teen sisältöjä, jotka on tavallaan paljon hitaampia, jotka hahmottaa ikään ku paljo isompia muutoksia ja kokonaisuuksia kuin sitä päiväkohtasta agendaa.”

Tällaiset ammatin luonteesta kumpuavat ja journalistisen työn laatuun liittyvät perustelut somen käytön rajoittamiselle tuntuivat jäävän journalistien puheessa yksilöpsykologisten syiden erittelemisen varjoon. Vakuuttuminen somevälttelyn yksilöllisistä hyödyistä yhdistyi haastateltujen puheessa ammatillisten tulevaisuudennäkymien kaventumiseen. Pelko ammatillisesti sopimattomaksi leimautumisesta saattoi estää monia somea vältteleviä journalisteja osallistumasta tutkimushaastatteluihin.

Lähestyessämme journalisteja oli monessa toimituksessa taloudellisesti haastava tilanne. Haastattelukutsuja jäi vaille vastausta ja aineisto toteutui pienehkönä.

Somen välttelystä tarvitaan avointa ja suvaitsevaa ammatillista keskustelua

Toteutin tätä tekstiä varten journalistien aineiston analysoivan erittelyn, mutta en tieteellisen artikkelin kaltaista tutkimusotetta. Vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus on sen sijaan jo julkaistu journalistien aineiston kanssa rinnakkain kokoamastamme, somea käyttämättömien suomalaisten yliopistojohtajien aineistosta (ks. Lue lisää). Journalistien ja akateemisten johtajien aineistoja yhdistäviä piirteitä ovat somen välttelyn syiden paikallistaminen omaan persoonaan ja samalla ilmenevä sitoutuminen journalismiin ja tieteeseen instituutioina. Sekä journalistit että akateemiset johtajat tekevät tietointensiivistä työtä, jossa ammattiyhteisön käsitys tiedonrakentamisen prosessista ja etiikasta on keskeinen tekijä. Haastatellut journalistit ja johtajat kritisoivat somea usein juuri tästä näkökulmasta.

Kuva: Tanja Skitovich
” On tärkeää tutkia laajemmin sosiaalisen median käyttöä koskevia julkilausumattomia oletuksia journalismissa”, sanoo yliopistonlehtori Leena Ripatti-Torniainen.

Aineistojen välillä on eräs merkittävä ero. Huoli ammatissa syrjäytymisestä oli selvästi läsnä somea välttelevien journalistien aineistossa. Somea käyttämättömien akateemisten johtajien aineistosta se puuttui kokonaan. Somen käytöstä ja käyttämättömyydestä journalistin työssä kannattaakin käydä mediataloissa ja journalistikunnassa avointa keskustelua, joka suvaitsee yksilöllisyyttä ja tarkastelee somen käyttöä ja käyttämättömyyttä työtehtävien ja hyvin tehtyä journalistista työtä koskevien näkökulmien kautta.

Journalistin päätös rajoittaa somen käyttöä tuo haastattelujen perusteella myötään työhyvinvointia ja kyseisen yksilön kohdalla korkeatasoista journalistista työskentelyä edistäviä tekijöitä. Vastaavasti voi journalistin innokkaan somettamisen taustalla olla muitakin kuin työtehtäviin liittyviä syitä, kuten aiemmassa tutkimuksessa on tuotu esiin.

Toimittaja 9 arvioi: “Jotkut varmasti nauttii siitä kovasti, että saa olla semmosessa debatissa mukana, joka on julkisesti nähtävillä ja tavallaan tuoda omaa työtä esille, ja että se on hieno väylä itsensä ja työnsä esille tuomiseen.”

On erittäin tärkeää tutkia laajemmin sosiaalisen median käyttöä koskevia julkilausumattomia oletuksia journalismissa ja keskustella niiden suhteesta erilaisten työtehtävien vaatimuksiin ja tarpeisiin.