Somepaasto. X-tilistä luopuminen. Facebook- ja Instagram-tilien sulkeminen. Pidättäytyminen mikroviestipalveluissa. Somen ulkopuolelle jättäytyminen yleistyy yksilön valintana. Jyväskylän yliopiston Mediakieltäytyjät-hanke tutkii somettomuutta yhteiskunnallisena ilmiönä.

– Nousussa on vastustamisnäkökulma, että on oikeus irrottautua somesta, apulaisprofessori Karoliina Talvitie-Lamberg Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Hänen vetämänsä Mediakieltäytyjät-hanke katsoo somen ulkopuolelle jättäytymistä laajoihin rakenteellisiin kysymyksiin kytkeytyvänä ilmiönä. Talvitie-Lamberg huomauttaa, että aiemmassa tutkimuksessa on korostunut digitaalisen hyvinvoinnin tai yksilön digitaalisen epätasa-arvon kuten puuttuvien kognitiivisten kykyjen ja laitteiden näkökulma, mutta ymmärrys somesta irrottautumisen kytköksistä yksilön yhteiskunnalliseen asemaan on uupunut.

Huhtikuisessa Median museon seminaarissa avattiin Mediakieltäytyjät-hankkeen tuloksia akateemisten yliopistojohtajien ja maahanmuuttajien parissa tehdyistä kyselyistä. Hanke tutkii myös somen ulkopuolelle jättäytyviä toimittajia ja nuoria aikuisia. Ohjaava kysymys on: mitä poissaolo somesta merkitsee osallisuudelle laajemmassa julkisessa maailmassa?

Talvitie-Lamberg korostaa, kuinka hanke lähestyy asiaa yhteiskunnallisena ilmiönä kysymällä esimerkiksi: onko kaikilla samanlainen mahdollisuus irrottautua somesta tai millaisia voisivat olla vallitsevalle somelle vaihtoehtoiset julkisuudet?

Akateemiselle johtajalle paineita tuottaa ennakoimaton some

– He välttelevät somea, mutta seuraavat mediaa tarkkaan ja säännöllisesti useilla eri kielillä, Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Leena Ripatti-Torniainen kuvailee somen ulkopuolella pysyttelevien akateemisten yliopistojohtajien mediakäyttäytymistä.

Mediakieltäytyjät-tutkimukseen osallistuneiden akateemisen yliopistojohtajan työpäivät ovat täynnä kohtaamisia ja heidän sähköpostitaakkansa on suuri. He samastuvat voimakkaasti tiedeyhteisöön ja sen vakiintuneisiin vuorovaikutus- ja julkisuuskäsityksiin. Siinä tutkijan kuuluu astua julkisuuteen, kun hänellä on tutkimusperusteista sanottavaa. Omista asioista somettaminen ei kuulu asiaan.

Hankkeen menetelmästä vastaava Ripatti-Torniainen haastatteli kaikki tutkitut yhdeksäntoista akateemista johtajaa. Hyvä viestintä tarkoittaa heille vertaisten välistä vuorovaikutusta, jossa sanottava on evidenssiperusteista ja paras argumentti voittaa. Akateemiset yliopistojohtajat tulkitsevat herkästi työpaikkansa vuorovaikutusta ja ennakoivat sekä pyrkivät välttämään väärinkäsityksiä. Somen ennakoimattomuus kavahduttaa heitä. Heillä on henkilökohtaiset suhteet avainhenkilöihin, joten julkisuutta ei tarvita siihenkään; vaikuttamistyö tapahtuu ja päätökset valmistellaan julkisuuden ulkopuolella.

Ripatti-Torniainen huomauttaa, että yliopistojohtajien julkisuuden ulkopuolelle jättäytyminen tarkoittaa, että julkisesta keskustelusta puuttuu syvällistä tietopääomaa. Pyrkimys välttää julkista keskustelua saattaa myös pitemmän päälle haurastuttaa yliopiston asemaa yhteiskunnassa.

Maahanmuuttajilla voi olla somepelkoa ja ohut käsitys julkisuudesta

Mediakieltäytyjät-hankkeen maahanmuuttaja-osuudesta vastaa Tampereen yliopiston tutkija Sanna Valtonen.

Neljätoista somen ulkopuolella pysyttelevää maahanmuuttajaa Afganistanista, Irakista, Iranista, Somaliasta ja neljästä muusta maasta piti tutkimusta varten päiväkirjaa. Kukaan heistä ei ole hylännyt somea täysin vaan välttelee sitä eri tavoin. Osalla tutkituista on yliopistotutkinto, joku ei osaa lukea.

Valtonen kertoo maahanmuuttajien kokevan, että etenkin ulkomailla asuvien sukulaisten takia jonkinlainen somenäkyvyys on välttämätöntä; on todistettava olevansa hengissä ja terveenä.

Mikroviestipalvelut kuten WhatsApp, Signal ja IMO ovat kaikilla ahkerassa käytössä. Omasta turvallisuudesta huolehtiminen, psyykkisen hyvinvoinnin säätely ja yleinen kuulumattomuuden tunne sen sijaan saavat osan tutkimukseen osallistuneista välttelemään esimerkiksi Facebookia ja Instagramia. Osa taas seuraa Facebookia ja Tiktokia pelkästään uutismediana ilman omaa tiliä.

Jos on hakenut suojelua ja saanut sen, voi pelätä lähtömaasta tulevaa uhkaa. Turvapaikanhakijaa taas huolettaa, mihin Maahanmuuttoviraston tapa kysyä sometilit saattaa johtaa. Osalla huono kielitaito tekee somen käyttämisestä työlästä ja herättää alemmuudentunteita. Osa taas seuraa vain äidinkielistään somea.

Sanna Valtonen kertoo kohdanneensa joillakin tutkimukseen osallistujista huolestuttavia ulkopuolisuuden kokemuksia ja hyvin ohuen käsityksen julkisuudesta. Sen mukaan julkisuutta ovat vain keskustelut läheisten kanssa. Aineistosta nousee hänen mukaansa esiin paljon älylaitteita laajempi kuulumattomuuden tunne, käsitys somesta vain mikroviesteinä ja anonyymina uutisseurantana sekä tasapainottelu totaalisen ulkopuolisuuden ja sisäpuolisen näkymättömyyden välillä.

Valtosen mukaan voikin kysyä: onko aktiivinen somen ulkopuolisuus hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja vapauden kokemusta lisäävä teko, johon ei kuitenkaan Suomessa ole mahdollisuutta muilla kuin akateemisilla johtajilla tai vastaavassa asemassa olevilla?

Poliitikko täyttää sometilejään, mutta karttelee toimittajien haastatteluita

Seminaarin päättävässä paneelikeskustelussa nostettiin esiin mielenkiintoisia näkökohtia data-aktivismista tapana vastustaa valvontaa ja digitaalisessa yhteiskunnassa olemisen tapaa.

Huomautettiin myös, kuinka julkkisten sometileistä on tullut lehdistön aineistoa samaan aikaan, kun julkkikset saattavat poliittisia päättäjiä myöten kieltäytyä vastaamasta toimittajien kysymyksiin kuten teki rasismikohunsa aikaan ahkerasti twiittaava valtiovarainministeri Riikka Purra ja kuten tekee Donald Trump tuon tuosta.