Vesa Niinikangas

Suomen tiedetoimittajain liitto järjestää Tiedeviestinnän innovaatiot sosiaalisessa mediassa -seminaarin Turun kirjamessuilla 3. lokakuuta tänä vuonna. Seminaarin nimi oli helppo keksiä, mutta millaisia innovaatioita pitäisi etsiä. Esitin väljästi muotoillun kysymyksen Googlelle, ja avasin 198 miljoonan vastauksen joukosta ensimmäiselle sivulle osuneen blogitekstin.
Paige Brown kertoo esimerkin Scilogs-blogissa (Re-inventing our use of social media… for science, 28.1.2014). Hän kysyy, voiko Twitteristä löytää nopeasti tietyn alan pätevän asiantuntijan, suosituksen sosiaalisen median oppikirjasta tai relevantin vastauksen tutkimustietoa koskevaan kysymykseen. Usein käy niin, että kysymykset kaikuvat kuuroille korville tai vastaukset ovat epäolennaisia. Kukaan ei kuuntele tai sopiva vastaaja ei ole ylipäätään samassa mikroblogissa.
Brown vastaa itse, ettei osuvien vastausten saaminen onnistu ilman pitkäjänteistä työtä samoista teemoista kiinnostuneen yhteisön luomiseksi, ja silläkin tiellä on monta mutkaa ja estettä.
Sitten Brown ideoi oikotietä Twitteriin kuulumattomien saamiseksi mukaan palveluun: entä jos luotaisiin Twitter-tili, esimerkiksi @CoCreateScience, joka liittäisi tutkijoita ja kansalaisia yhteen riippumatta heidän sosiaalisen median taidoistaan tai siitä, onko heillä ennestään Twitter-tiliä? Twitteristä löytyy muuten tuonniminen tili, jonka on perustanut joku hollantilainen maaliskuussa 2012. Tililtä on lähetetty vain yksi viesti, jossa pyydettiin neuvoja avoimen tutkimuksen aloittamiseen. Kukaan ei ole kuunnellut häntä.
Brown viittaa kuuntelemisen käsitteellä Otto Scharmerin ja Kathrin Kauferin kirjaan Leading from the Emerging Future from Ego-system to Eco-system economies (BK Current books, 2013). Tekijät painottavat kuuntelemisen roolia siirryttäessä egosysteemistä ekosysteemiin taloudessa, yritystoiminnassa tai koulutus-, tutkimus- ja terveysjärjestelmissä. He rohkaisevat johtajia ja innovoijia uskaltamaan olla erilaisia, uskomaan ihmisiin ja investoimaan yhteistyöhön.
Innovaatiot edellyttävät oivalluksia vaikkapa siitä, miten asioita voisi tehdä toisin kestävällä tavalla. Miten tiedeviestintää voitaisiin tehdä sosiaalisessa mediassa niin, että sitä kuunneltaisiin ja että se yhdistäisi kysyjiä, vastaajia ja välittäjiä hedelmälliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön? Siinäpä pulma, jota voi tulla yhdessä pohtimaan tiedetoimittajien seminaariin Turun kirjamessuilla lokakuun alussa.