Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Sota seurauksineen asettaa tutkijoita puun ja kuoren väliin

Liviu Matei on Wieniin pakotetun CEU-yliopiston entinen rehtori, joka on nyt siirtynyt King’s Collegeen Lontooseen. (Kuva: Courtesy of EUA)

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut tieteen politisoituneen roolin esiin aiempaa selvemmin. Tässä artikkelissa luodaan laaja katsaus yliopistojen, tutkimuslaitosten ja tavallisten tutkijoiden arkeen, jossa tieteen ihanteet ovat törmänneet ulko- ja sisäpolitiikkaan.  Haastattelut on tehty heinä-elokuussa.

Tieteestä, tutkimuksesta ja maineikkaista yliopistoista on tullut yhä jännitteisempi osa kansainvälistä politiikkaa. Yhtäältä kansainvälisestä maineesta ja kunniasta kilpaillaan muiden maiden kanssa, toisaalta tutkimuksen vaatima yhteistyö edellyttää valtioiden rajojen ylitystä.

Myös maanosat pyrkivät yhteistyöhön. Eurooppalainen tiedepolitiikka pyrkii yhdistämään alueen voimat ratkaistakseen ilmastoon, digitalisoitumiseen ja talouteen liittyviä tulevaisuuden ongelmia – myös kilpaillakseen Yhdysvaltojen ja Aasian kanssa. Avainsanoja kehityksessä ovat innovaatiot, monitieteisyys ja kansainvälinen yhteistyö, joissa kumppaneina on usein myös Euroopan ulkopuolisia maita. Maailmanpolitiikka saattaa jäädyttää yhteistyöhankkeet pikaisestikin, kuten nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Tiede on perusluonteeltaan transnationaalista; tutkimustuloksia ei saisi pantata, vaan ne julkaistaan muiden arvioitavaksi ja muiden käyttöön. Tosiasiassa tekemiseen vaikuttavat monet kansalliset ja paikalliset tekijät, päivänpolitiikasta tottumuksiin, sosiaalisista normeista kannustimiin ja suoranaisista esteistä sensuuriin asti. Rahoituksen poliittinen ohjaaminen, tutkimustulosten huomiotta jättäminen päätöksenteossa ja somessa öyhöttävä tiedevastaisuus ovat tavallisia vastuksia monessa maassa.

Eri tieteenalat ovat politisoituneet eri tavoin. Siinä missä maan menestys esimerkiksi lääketieteessä, teknologiassa tai arkkitehtuurin alalla voi kasvattaa sen kansainvälistä mainetta, voidaan etenkin historiaa, yhteiskuntatieteitä ja ympäristötutkimusta pitää jossain jopa sisäpoliittisena uhkana.

Tieteen eurooppalaiset arvot – onko niitä?

Euroopan yhtenäinen tutkimus- ja koulutuspolitiikka rakoilee, kun etenkin Unkari ja Puola rajoittavat yliopistojensa toimintaa kansallisella poliittisella ohjailulla. Koulutusohjelmia on lakkautettu, professoreja jätetty nimittämättä ja yliopistojen johtoon valittu kulloisellekin hallinnolle sopivia toimijoita. Myös yliopistoja koskevia lakeja ja säädöksiä saatetaan muuttaa tarpeen mukaan, minkä seurauksena Euroopan yhteiset tavoitteet ja kansallisvaltioiden tiedepolitiikka ovat keskenään ristiriitaisia.

Kuuluisin esimerkki Unkarin nykyisestä tiukasta sisäpoliittisesta ohjauksesta lienee Budapestista Wieniin vuonna 2018 karkoitettu CEU-yliopisto.

Tästä huolimatta European University Associationin (EUA) eurooppalaisten yliopistojen arvoja käsittelevä konferenssi järjestettiin huhtikuussa 2022 Budapestissa. – Olemme täällä Budapestissa tukemassa unkarilaisia tutkijoita, jotka elävät poliittisen paineen alla, sanoi järjestön irlantilainen presidentti Michael Murphy.

Murphyn lausumassa tiivistyi yksi mahdollinen vastaus akateemisille toimijoille vaikeisiin kysymyksiin: miten suhtautua yhteistyöhön epädemokraattisten maiden kanssa? Pitäisikö pitkäaikainenkin yhteistyö katkaista päivänpolitiikan heilahtelujen mukaan?

– Unkarissa poljetaan kaikkia mahdollisia vapauksia, totesi varsovalaisen SWPS-yliopiston lakitieteellisen tiedekunnan dekaani ja ihmisoikeusaktivisti Adam Bodnar Budapestissa. – On kuitenkin tärkeää, että unkarilaiset pysyvät mukana yhteisissä eurooppalaisissa hankkeissa. Se pitää yllä tiettyjä tekemisen standardeja, hän sanoi konferenssin avanneessa paneelikeskustelussa.

– Pitää kuitenkin miettiä, onko Eurooppa ylipäätään järkevä akateeminen yhteisö, arvioi Liviu Matei, Wieniin pakotetun CEU-yliopiston entinen rehtori, joka on nyt siirtynyt King’s Collegeen Lontooseen.

– Euroopan maat ovat keskenään niin erilaisia, että on vaikea hahmottaa yhteisiä eurooppalaisia akateemisia arvoja. Kriisissä akateeminen ja intellektuaalinen vapaus joka tapauksessa ovat. Ulospääsyn tästä kriisistä takaa vain näiden asioiden tutkimus, hän pohti omassa puheenvuorossaan.

Matei onkin hiljattain aloittanut akateemista vapautta ja tieteen toimintaedellytyksiä tutkivan projektin.

”Ammatilliset arvot ovat myös henkilökohtaisia arvoja”

Kansainvälinen yhteistyö on pohdituttanut toki jo ennen Unkarin, Puolan ja Venäjän aiheuttamia ongelmia. Yleensä päänvaivaa on tuottanut Kiina, johon usealla eurooppalaisyliopistolla on kiinteät suhteet: on kokonaisia kampuksia Kiinassa, jatkuvaa opettaja- ja opiskelijavaihtoa ja erillistä rahoitusta esimerkiksi tohtoriopintoihin.

Kiinassa myös työskentelee huomattava määrä eurooppalaistaustaisia tutkijoita ja opettajia.

– Ammatilliset arvot ovat myös henkilökohtaisia arvoja. Näitä ovat esimerkiksi toiminnan läpinäkyvyys ja autonomia. Jos nämä toteutuvat varsinaisessa työssä, on sama, millaisia arvoja yliopisto tai Kiinan valtio julistavat jossain, sanoi Carsten A. Holz, pitkään Hong Kongissa työskennellyt ekonomisti.

– Joitain kompromisseja täytyy tehdä maailman parantamiseksi, sanoi Kiinan taloutta ja tilastoja tutkiva Holz.

Alankomaalainen emeritusprofessori Sijbolt Noorda ei Venäjän hyökkäyksen jälkeen ole luopunut paikastaan pietarilaisyliopiston johtokunnassa.

– Tilanne on tietenkin vähän harmaalla alueella, hän sanoi ja muistutti, että kyse ei ole Venäjän hallituksen tukemisesta eikä liiketoiminnasta.

– On myös ammatillisia arvoja, jotka pysyvät samoina, vaikka poliittinen tilanne muuttuu. Toisen maan yliopistossa toimiminen edellyttää myös kielen ja kulttuurin tuntemusta, jota ei hetkessä hankita uudelleen, sanoi yhteistyöhön kytkeytyviä pitkäaikaisia arvoja pohtinut Noorda.

– Balkanin lähihistoriasta voisi ottaa oppia. Keskenään sotivien naapurimaiden tutkijat pitivät yhteyttä sodan aikana ja sen jälkeen, muistutti Ivanka Popovic, EUA:n johtoryhmässä vaikuttava serbi.

EUA pohtii parhaillaan, jatkaako yhteistyötä Venäjän kanssa

Venäjän hyökättyä Ukrainaan tutkimusyhteistyötä Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa on säädelty usealta suunnalta. Esimerkiksi Euroopan komissio jäädytti Horisontti Eurooppa -ohjelmien toiminnat venäläisten ja valkovenäläisten kanssa: käynnissä olevien hankkeiden maksatuksia ei toimiteta eikä uusista projekteista saa neuvotella venäläisten ja valkovenäläisten kanssa.

Vaikka eurooppalaisen tiedeyhteistyön nopea jäädyttäminen on ollut mittakaavaltaan valtava, se ei tullut aivan yllätyksenä. Krimin valtauksesta seuranneet talouspakotteet ja pandemian aiheuttama eristys olivat jo osaltaan muokanneet toimintatapoja toisenlaisiksi.

European University Association (EUA) peruutti keväällä 2022 lähes kaikkien sen venäläisyliopistojen jäsenyyden; jäsenyytensä säilytti vain Moscow State University of Civil Engineering. Uusia jäseniä on tullut muun muassa Ukrainasta, Ukrainan yliopistorehtoreiden järjestön sekä Luhanskissa sijaitsevan Taras Shevchenkon kansallisen yliopiston liityttyä järjestöön.

Tosin EUA:n jäsenenä olikin vain murto-osa kaikista Venäjällä toimivista hieman yli seitsemästäsadasta yliopistosta. Järjestön jäsenyys on tiettyihin kriteereihin perustuvaa, vapaaehtoista ja jäsenmaksuihin perustuvaa.

EUA suosittelee jäsenyliopistojaan harkitsemaan tapauskohtaisesti, voiko yhteistyötä venäläisyliopistojen kanssa jatkaa.

”Akateeminen katastrofi”

Jos ukrainalaisilta kysytään, täydellinen Venäjä-boikotti on paikallaan. War and Academic co-operation with Russia -webinaarissa toukokuussa puhuneen ukrainalaisprofessori Oksana Zabolotnan mukaan ukrainalaisista tutkijoista 97 prosentti kannattaa muiden maiden täydellistä kieltäytymistä yhteistyöstä Venäjän kanssa. Pedagogiikan professori Zabolotnan tutkimuksen otos oli varsin pieni, mutta suunta lienee oikea.

– Akateeminen katastrofi, arvioi yliopistojen yhteistyökieltoa puolestaan historioitsija Kari Aga Myklebost Norjan arktisesta yliopistosta Tromssasta. Hänellä on 20 vuoden kokemus yhteistyöstä Russian Studies -ohjelmassa.

– On ristiriitaista, että yliopistoja kannustetaan kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin, mutta sitten niiden toiminta kielletään. Tällä tulee olemaan todella kauaskantoiset seuraukset, vaikka suhteita Venäjään yritetäänkin pitää yllä. Esimerkiksi Venäjälle palanneet opettajat ovat jatkaneet opetustaan etänä, hän kertoi.

Myös Tampereen yliopiston Venäjän kielen ja kulttuurin professori Sanna Turoma kertoi yllättyneensä yhteistyökiellon laajuudesta ja pakottavuudesta.

– Jotkut silti vielä haluavat opiskella vieraita kieliä ja kulttuureita. Uskoisin, että slaavilaisten kielten ja Venäjän kulttuurin tuntemusta tarvitaan jatkossakin.

– Boikotti ei tehoa, vaan moni yhteistyöhanke jatkuu esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, arvioi Svetlana Shenderova. Korkeakoulututkimukseen erikoistunut Shenderova työskentelee tutkijana Koneen Säätiön rahoittamassa EDUneighbours-hankkeessa, jossa tarkastellaan Suomen ja Venäjän välisiä korkeakoulusuhteita/.

OKM:n ohjeistus antaa vähän liikkumavaraa

Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjeisti yliopistoja, ammattikorkeakouluja, Suomen Akatemiaa, Kansallisarkistoa, Varastokirjastoa, Kotimaisten kielten keskusta ja Tieteen tietotekniikan keskusta CSC:tä jäädyttämään käynnissä olevien ja uusien hankkeiden suunnittelun venäläisten ja valkovenäläisten kumppaniorganisaatioiden kanssa. Ohjeen mukaan ilman rahaa tai hankkeita toimiva tutkijoiden keskinäinen yhteydenpito voi kuitenkin jatkua.

Yliopistolehtori Saara Ratilaisen venäläistä nykyfeminismiä tutkivaan hankkeeseen yhteistyön jäädyttäminen on vaikuttanut merkittävästi.

– Pakotteiden myötä yhteistyö esimerkiksi Etelä-Venäjän valtionyliopiston sukupuolentutkimuksen kanssa loppui. Matkustuskiellon ja maksuliikenteen lopettamisen takia hankkeen kenttätyöosuutta piti sopeuttaa tämänhetkisiin realiteetteihin, hän kertoo Suomen Akatemian rahoittamasta hankkeestaan.

– Nämä muutokset ovat kuitenkin hallittavissa. Olimme jo hakuvaiheessa miettineet vaihtoehtoisia tapoja kerätä tutkimusaineistoa ja tehdä kansainvälistä yhteistyötä, jos poliittinen tilanne Venäjällä muuttuu. Tosin emme osanneet ennakoida täysmittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, hän kertoo.

Kuten moni muukin tutkija, Ratilainen suhtautuu pakotteisiin ristiriitaisesti.

– Ymmärrän, että niiden tarkoitus on painostaa Venäjää lopettamaan sota ja lamauttaa yhteiskunnan kehittymistä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on täysin tuomittava ja muun maailman on tehtävä kaikkensa auttaakseen Ukrainaa. Olen silti myös sitä mieltä, että sanktioita säädettäessä pitäisi luottaa tutkimusalojen kriittiseen itsereflektioon. Esimerkiksi yhteiskuntakriittistä tutkimusta pitäisi voida jatkaa tieteen yleisten eettisten periaatteiden mukaisesti. Myös tutkimusaineistojen ja -kirjallisuuden saatavuus ja säilyttäminen tulisi taata, muuten tehdään karhunpalvelus tulevaisuuden tiedolle, hän summaa.

Tampereen yliopistolta tiukka ohjeistus yhteistyöstä

Myös yliopistot antoivat omia ohjeitaan. Tiukimpia niistä lienee Tampereen yliopiston ohjeistus, jonka mukaan esimerkiksi julkaisut venäläisten tai valkovenäläisten akateemisten organisaatioiden affiliaatioita käyttävien tai niiden hyväksi toimivien kanssa on kielletty.

Tampereen yliopiston tiukkaa linjaa on näkyvästi kritisoinut muun muassa professori Sanna Turoma, joka varoittaa demonisoimasta sodanvastustuksen nimissä koko kieltä ja kulttuuria.

Esimerkiksi yhteisjulkaisujen kieltäminen kriittisillä yhteiskuntatieteellisilllä aloilla onkin aivan eri asia kuin yhteistyön jäädyttäminen kallista infrastruktuuria vaativilla aloilla, jotka tähtäävät elinkeinoelämää edistäviin uusiin innovaatioihin.

– Ohjeistus kieltää julkaisemisen venäläisten tutkijoiden kanssa, mutta meneillään olevia julkaisuprosesseja on kuitenkin tapauskohtaisesti jatkettu, kertoo yliopistonlehtori Katja Lehtisaari, joka vetää Venäjän ja Kiinan median tutkimukseen keskittyvää tutkimuskeskus Tarcia Tampereella.

– Tutkijavierailuja on peruuntunut ja suunnitelmia jäädytetty. Kansainvälisissä tiedejärjestöissä kontaktit eivät ole täysin loppuneet, mutta suora tiedonsaanti ja vuorovaikutus ovat vähentyneet, hän arvioi.

Ilman toimivia yhteistyösuhteita on vaikeaa tutkia muutakin kuin Venäjän kieltä ja kulttuuria. Etenkin arktisen alueen ympäristö- ja ilmastotutkimus vaarantuu, kun tutkimusyhteistyö Venäjälle katkeaa.

– Pakotteista on ollut suoria seurauksia kahdelle hankkeelleni, kertoo professori Kari Saikkonen Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.

– Atlantin lohen säilyttämistä tutkivassa hankkeessa ei voida enää rahoittaa venäläisten tutkijakumppaneiden työtä. Norjan ja Ruotsin kanssa yhteistyö jatkuu, mutta venäläisten poisjääminen on tietenkin valitettavaa. Poliittinen tilanne esti myös tutkimusryhmämme vierailun INTERACT-verkostoon kuuluvalla venäläisellä tutkimusasemalla, hän kertoo.

– Ukrainassa tapahtuvan inhimillisen kärsimyksen sekä maailmanrahan horjuttamisen rinnalla seuraukset tutkimukselle tuntuvat kuitenkin marginaalisilta, hän pohtii.

Entä sitten Venäjällä?

Eurooppalaisen tutkimusyhteistyön jäädytys kohdistuu Venäjän korkeakoulujärjestelmään, joka koostuu sadoista erityyppisistä yliopistoista. Tilastojen mukaan vuonna 2021 Venäjällä oli yhteensä 717 yliopistoa, joista 501 oli valtiollisia ja 216 yksityisiä. Valtiollisissa yliopistoissa opiskelee yli 90 prosenttia opiskelijoista, ja sama luku kuvaa myös valtiollisten yliopistojen budjettia yksityisiin verrattuna.

Eurooppalaisiin yliopistoihin verrattuna venäläiset yliopistot ovat aina olleet varsin riippuvaisia valtiosta. Ymmärrys yliopistojen autonomiasta ja tieteen vapaudesta on vaihdellut: laajempaa autonomiaa on yleensä seurannut valtion tiukemman valvonnan kausi. Viimeisin ja villein vapauden aika koettiin 1990-luvulla, jolloin maahan perustettiin satoja uusia yliopistoja, muun muassa erilaisia yksityisiä instituutteja ja yliopistoja.

Neuvostoliiton kaatuminen vapautti tutkijoita ideologisesta painolastista ja usia yhteyksiä Eurooppaan rakennettiin innolla. Eurooppalaisia yliopistotutkintoja uudistaneeseen Bolognan prosessiin liityttiin vuonna 2003. Muun muassa opiskelijakeskeisyyttä, jatkuvaa laadunvarmistusta, läpinäkyvyyttä sekä kansainvälistä liikkuvuutta painottavaan malliin sitouduttiin Venäjällä vaihtelevasti.

Sitten 1990-luvun Venäjän yliopistoja on uudelleenorganisoitu useaan kertaan: aiempia instituutteja on muutettu yliopistoiksi, perustettu alueellisia federaatioyliopistoja ja pienempiä yliopistokeskuksia, on arvioitu, evaluoitu ja pyritty saamaan vähintään viisi yliopistoa maailman huippuyliopistojen joukkoon.

Rehtorit rikostutkinnan uhreina

Yliopistojen autonomia vaihtelee riippuen siitä, minkä tyyppinen yliopisto on kyseessä. Esimerkiksi federaatioyliopistot ovat muodollisesti varsin autonomisia ja niillä on omat johtoryhmänsä. Vaikutusvaltaisen rehtorin nimittää kuitenkin maan presidentti.

Rehtoreita valvoo, paitsi opetusministeriö, myös poliisiviranomainen. Viimeisen 10 vuoden aikana rehtoreita vastaan on nostettu ainakin seitsemän syytettä. Perusteet ovat vähintääkin mielenkiintoisia.

    • Kansantalouden ja hallinnon akatemian rehtori Vladimir Mau pidätettiin vuoden 2022 kesäkuussa. Häntä epäillään akatemian varojen anastamisesta. Mau on tunnettu ekonomisti, joka on osallistunut aktiivisesti Venäjän talouden reformien suunnitteluun. Moskovan yhteiskuntatieteiden ja taloustieteiden korkeakoulun rehtori Sergey Zujevin on ollut vuoden tutkintavankeudessa samaan rikosepäilyyn liittyen.
    • Kazanin federaatioyliopiston rehtori Ilshat Gafurov pidätettiin vuonna 2021. Häntä epäillään kannustamisesta 23 vuotta sitten tapahtuneeseen palkkamurhaan.
    • Kazanin kansallisen teknillisen tutkimusyliopiston rehtori Sergey Jushko pidätettiin vuonna 2020 epäiltynä huijauksesta ja asiakirjojen väärentämisestä. Vuoden kestäneen tutkinnan jälkeen syyttäjä päätti, että asiaa ei voi käsitellä tuomioistuimessa ja palautti sen takaisin rikostutkijoille.
    • Kaukoidän yliopiston rehtori Sergey Ivanets pidätettiin vuonna 2016. Hän sai 7 vuoden vankeustuomion, koska 650 miljoonaa ruplaa maksanutta yliopiston uutta tietotekniikkajärjestelmää ei ollut koskaan otettu käyttöön. Asia käsiteltiin Tyynen Valtameren sotalaivaston tuomioistuimessa, koska asiakirjat sisälsivät salassa pidettäviä valtiollisia tietoja.
    • Arktisen federaatioyliopiston rehtori Jelena Kudrjashovan rikostutkinta vuonna 2015. Kudrjashovaa epäiltiin virka-aseman väärinkäytöksestä. Syytteen mukaan yliopistokirjaston rakentamishanke oli sovittu väärän rakennuttajan kanssa. Saatuaan vapauttavan tuomion Kudrjashova sai virkansa takaisin noin vuoden kuluttua.
    • Hallinnon valtionyliopiston rehtori Viktor Kozbanenko pidätettiin vuonna 2013 epäiltynä lahjoituksen ottamisesta. Kozbanenko on tunnettu juristi, oppikirjojen ja laintulkintojen kirjoittaja. Neljän vuoden vankeuden jälkeen hän sai vapauttavan tuomion todisteiden puutteellisuuden perusteella.
    • Irkutskin teknillisen valtionyliopiston rehtori Ivan Golovnih pidätettiin vuonna 2013 epäiltynä talousasioiden huonosta hoitamisesta. Kaupunginosatuomioistuin antoi vapauttavan tuomion kahden vuoden päästä, mutta alueellinen tuomioistuin jatkoi tutkintaa. Venäjän Tiedeakatemian akateemikot tukivat Golovnihia, mutta vasta toinen tuomioistuin lopetti asian käsittelyn.

Korkeakouluyhteisön virallinen linja on yksimielisesti sodan puolella

Maaliskuun alussa Venäjän yliopistojen kärkikymmenikköön kuuluvat Moskovan ja Pietarin valtionyliopistot julkaisivat Putinin sotilaallista erikoisoperaatiota tukevat adressit.

Moskovalaisen yliopiston puolesta puhui sen tiedeneuvosto, joka totesi Putinin selittäneen “tyhjentävästi syyt, joiden pohjalta tehtiin vaikea päätös erikoisoperaation suorittamisesta” ja että ”tärkeintä on nyt mennä tämän vaiheen läpi kunniallisesti, muistaen akateemisen kulttuurin, etiikan ja humanististen ihanteiden tärkeys”.

Myös Pietarin valtionyliopiston journalistiikan historian laitoksen johtaja Ljudmila Gromovan julkaisemassa tekstissä tuettiin samaisesta yliopistosta valmistunutta Putinia. Tekstissä osoitettiin yliopistoväen hyväksyntä “vaikealle ja kohtalokkaalle päätökselle, joka tehtiin, koska muita vaihtoehtoja ei ollut” ja korostettiin yksimielisyyden merkitystä vedoten vuosina 1854 ja 1905 hävittyihin sotiin. Allekirjoittaneiden mukaan “Venäjän hallitus ja armeija eivät toimi Ukrainan veljeskansaa vastaan, vaan puolustavat Venäjän ja koko maailmaan turvallisuutta”.

Myös venäläisyliopistojen rehtorit ilmaisivat omassa addressinsaan tukensa erikoisoperaatiolle. Sen 262 allekirjoittajan mukaan “näinä päivinä on hyvin tärkeä tukea maamme turvallisuutta puolustavaa armeijaamme, presidenttiämme, joka teki ehkä elämänsä vaikeimman ja vaivalloisen, mutta välttämättömän päätöksen”.

Venäjän Tiedeakatemia avoimessa kirjeessä sävy on toinen. Siinä kehotetaan “sotilaallisen konfliktin mahdollisimman nopeaan lopettamiseen diplomaattisin keinoin”, ilmaistaan “vakavaa huolta ihmisten elämän ja terveyden puolesta, mukaan lukiensotatoimialueilla olevat kollegamme” ja vaaditaan “humanitaaristen kysymysten välitöntä ratkaisua niin, että siviiliväestön turvallisuus ja normaalit olosuhteet säilyisivät”.

Venäläiset tutkijat ovat puun ja kuoren välissä

Virallisesti korkeakouluyhteisö siis joko kannattaa erikoisoperaatiota tai pysyttelee enimmäkseen hiljaa. Tätä selittää maaliskuun alussa voimaan astunut laki, jonka mukaan Ukrainan erikoisoperaation vastustajia sakotetaan ja tuomitaan vankeuteen puolustusvoimien häpäisemisestä. OVD-info-sivuston mukaan heinäkuun loppuun mennessä sodanvastaisuudesta on pidätetty yli 16 000 henkilöä, sakotettu noin kolmeatuhatta ja syyte nostettu pariasataa henkilöä vastaan.

Avoin sodanvastainen asenne on ollut suuri henkilökohtainen riski jo ennen nykyisen lain voimaantuloa. Sakkojen tai vankeuden lisäksi sodanvastaisuus on voinut tarkoittaa myös tutkimusrahoituksen ja alaisten aseman vaarantumista. Toisaalta varovaisuus ja kommentoinnista pidättäytyminen tarkoittavat riskiä jäädä kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle. Yleisintä on, että tutkijat yrittävät noudattaa Venäjän lakia ja samalla ylläpitää yhteyksiä länsimaisiin kollegoihin.

Carsten A. Holz, pitkään Hong Kongissa työskennellyt ekonomisti, oli EUA:n kongressissa puhuessaan sitä mieltä, että tutkijoiden henkilökohtainen arvomaailma on ratkaisevampaa yhteistyössä kuin valtioiden tai yliopistojen arvot. (Kuva: Courtesy of EUA)

Hydrologian instituutin ilmastonmuutoksen osaston johtaja Oleg Anisimov otti tietoisen riskin helmikuun lopulla. Anisimov pyysi YK:n konferenssissa kaikkien venäläisten puolesta anteeksi sitä, että he eivät pystyneet ehkäisemään hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Suuren riskin ovat ottaneet myös kaikki ne opiskelijat, tutkijat ja korkeakoulujen opettajat, jotka ovat allekirjoittaneet avoimia kirjeitä ja adresseja sodan lopettamiseksi. Allekirjoittaneita Moskovan ja Pietarin yliopistoista on suurin piirtein yhtä paljon kuin erikoisoperaation kannattajia, mutta heidän nimiä ei enää julkaisteta mahdollisten sakkojen takia.

Osa tiedeyhteisöstä ja tiedetoimittajista julkaisi Troitsky variant -verkkolehdessä oman sodan vastaisen vetoomuksensa, jossa vaadittiin “sotatoimien välitöntä lopettamista, Ukrainan itsenäisyyden arvostusta ja rauhaa molemmille maille” sekä todettiin katkerana, että “maamme, joka muiden Neuvostotasavaltojen kanssa antoi suuren panoksen natsismin voittamiseksi, sytytti nyt uuden sodan Euroopassa”.

Vetoomuksen allekirjoitti maaliskuussa yli 8000 ihmistä, joiden joukossa oli muun muassa Venäjän tiedeakatemian akateemikkoja ja kirjeenvaihtajajäsentä, Nobel-palkittu fyysikko Konstantin Novosjolov sekä kansainvälisesti tunnettu geneetikko ja tietokirjailija Evgenij Kunin.

Transnationaalisen tiedeyhteistyön ja Venäjän tieteen tulevaisuus

Sekä ulkomailla toimivat että Venäjällä työskentelevät tutkijat ovat melko yksimielisiä siitä, että yhteistyösuhteiden katkaiseminen aiheuttaa venäläiselle tieteelle vuosikausia kestäviä vaikeuksia.

Tiedeakateemikko Konstantin Severinovin mukaan osa sodan aiheuttamista vaikeuksista on teknisesti ratkaistavissa; tällaisia ovat esimerkiksi tutkimuslaitteistojen hankkimiseen ja tieteelliseen julkaisemiseen liittyvät ongelmat.

Pahinta Severinovin mukaan on se, että 30 vuodessa luotu Venäjän uusi yliopistojärjestelmä ja sen kansainväliset yhteydet ovat vaarassa hävitä. Seurauksena voi olla aivovuoto: tutkijat menettävät uskonsa tieteen mahdollisuuksiin Venäjällä ja hakeutuvat länteen. Tutkijoiden uskon palauttaminen ja uusien kansainvälisten yhteistyökuvioiden rakentaminen kestää vuosia. Todennäköistä on myös, että valtaa venäläisyliopistoissa käyttävät riittävän isänmaalliset tutkijat, meriiteistä riippumatta. Yhteistyön ja kilpailun puute laskee todennäköisesti paitsi tutkimuksen, myös opetuksen laatua.

Myös venäläisyliopistojen kehityskulkuja tutkineet Anne Crowley-Vigneau, Yelena Kalyuzhnova ja Andrey Baykov arvioivat sanktioiden vaarantavan maan pyrkimyksiä kehittää maan tutkimusta ja koulutusta. Venäläistutkijoiden sulkeminen ulos eurooppalaisesta yhteistyöstä, opiskelijavaihdon ja stipendien keskeyttäminen ja ulkomaalaistaustaisten tutkijoiden lähtö Venäjältä vakuuttavat tästä kehityssuunnasta.

Vastakkainasettelu länsimaiden kanssa voi tarkoittaa venäläisten yliopistojen kääntymistä Aasian, etenkin Kiinan ja Intian suuntaan – kansainvälisyyshän ei tarkoita yhteistyötä vain länsimaiden kanssa. Tutkijat arvelevatkin, että edessä voi Venäjän uudenlainen halu näyttää, että tutkimuksen kansainvälistyminen on mahdollista ilman länttä.

Näin rajoitukset näkyvät tutkijan arjessa

– Työmatkani Ranskaan peruuntui ja yhteistyö ulkomaalaisten kollegojen kanssa on supistunut viestittelyyn sähköpostitse, kertoo venäläinen genetiikan laboratorion johtaja, joka kommentoi anonyymisti pakotteiden vaikutuksia tutkimusarkeensa.

– Tilanne ei ole periaatteessa huonontunut kovin paljon, koska pandemian aikana emme muutenkaan aloittaneet uusia kansainvälisiä projekteja. Teemme yhteistyötä eri tieteellisten yhteisöjen kanssa Venäjällä.

– Kansainvälisen yhteistyön pysähtyminen näkyy siinä, että uusia projekteja ei voi suunnitella ulkomaalaisten kollegojen kanssa. Jo aloitetut hankkeet jatkuvat tavalla tai toisella. Korostan kuitenkin, että ulkomaiset kollegani eivät vastusta yhteistyötä henkilökohtaisesti minun kanssani.

– Eniten kärsivät ehkä tutkimusalat, jotka edellyttävät nuorten tutkijoiden vaihto-opiskelua Euroopassa tai Yhdysvalloissa, etenkin hankkeissa, joissa tarvitaan jotain erikoislaitteistoa. Joitakin tutkimuksia ei Venäjällä voi tehdä ilman kansainvälistä yhteistyötä.

– Tilanteesta kärsivät tietenkin sekä venäläiset tutkijat että ulkomaalaiset kollegat, koska yhteistyöstä hyötyvät yleensä kaikki, hän arvioi.

– Yhteistyön rakentaminen uudelleen sodan jälkeen vaatii ainakin sitä, että tutkijoita kannustetaan siihen ja venäläisiin kohdistuvasta yleisestä negatiivisesta suhtautumisesta päästää eroon. Tätä voidaan edistää nopeasti esimerkiksi yhteistyöapurahoilla; tutkijathan eivät ole lakanneet pitämästä yhteyttä toisiinsa. Yhteiset seminaarit, kurssit ja kesäkoulut sekä vaihto-opiskelumahdollisuudet edistävät tiedettä ja tutkimusta. Vuorovaikutuksen puutteesta kärsivät kaikki, laboratorionjohtaja arvioi.

Tutkijoita haastateltiin heinä-elokuussa 2022 ennen Venäjän osittaisen liikekannallepanon julistamista.

Lähteenä käytetty mm.:

Esa Väliverronen & Kai Ekholm (2020) Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus.
Marquand, Judith 2018 Democrats, Authoritarians and the Bologna Process : Universities in Germany, Russia, England and Wales.
Anne Crowley-Vigneau, Yelena Kalyuzhnova & and Andrey Baykov: World-class Universities
in Russia: A Contested Norm and its Implementation. Journal of Studies in International Education 1–18, 2022. © 2022 European Association for International Education
Mazur L.N., Karmanova E.D., Autonomy of Russian Universities: Historical Documentation Research of 19th – 21st Century University Charters

 

Lue myös Tiedetoimittaja 2/2022: Sota ja mielipuolisuus – Kuinka venäläiset yliopistot reagoivat hyökkäykseen Ukrainaan 

 

Sanna Kivimäki & Kirill Nikolaev

(YTT) Sanna Kivimäki seurasi yhteistyökiellosta käytäviä keskusteluja muun muassa EUA:n yleiskokouksessa huhtikuussa Budapestissa https://eua.eu/events/207-2022-eua-annual-conference.html
sekä War and academic cooperation with Russia -webinaarissa toukokuussa 2022 https://research.tuni.fi/eduneighbours/events/eduneighbours-seminar-240522/ ja Tampereen yliopistossa.

(FM) Kirill Nikolaev on suomenvenäläinen tulkki ja tiedetoimittaja, joka seurasi yhteistyökiellosta Venäjällä käytävää keskustelua.

Julkaistu

18 syys, 2022

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)