Kuka ihmeen Tekla Hultin?
Tekla Hultin (1864–1943) valmistui tohtoriksi vuonna 1896, koska koulutus on paras tie miesten hallitsemaan maailmaan. Toimi Päivälehden toimittajana vuonna 1893, koska kynällä saattoi rakentaa yhteiskuntaa. Oli säätyvaltiopäivillä eri valiokuntien sihteerinä, koska se tarjosi parhaan näkymän politiikkaan. Toimi tilastollisen päätoimiston toisena aktuaarina, koska valtion virka takasi säännölliset tulot. Pyrki eduskuntaan vuonna 1907, koska halusi taistella Suomen valtiollisten oikeuksien puolesta. — Ja kaikissa mainituissa toimissa hän toimi sukupuolensa ensimmäisenä edustajana.
Työssään Tekla Hultin puolusti naisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta, lakia aviopuolisoiden yhdenvertaisuudesta, venäläistämistoimien ja helmikuun manifestin kumoamista ja Suomen itsenäisyyttä. Tekla Hultin siis ansaitsee elämäkertansa.
Kirja on kirjoitettu minämuodossa, ja tämä tekee siitä seikkailunomaisen ja vetävän. Varsinkin, kun kirjassa eletään vaarallisen jännittävää aikaa Venäjän vallan alla. Monet kohdat tuovatkin mieleen nyky-Venäjän. Venäjä oli tuolloinkin pelätty mahtivaltio, jonka lehdet syöttivät propagandaa, että Suomi suunnittelee hyökkäystä Venäjälle, ja on siksi pidettävä sensuurilla ja muilla kurikeinoilla aisoissa.
Valtiollisissa kannanotoissaan Kansallisen Kokoomuksen edustaja Hultin kääntyi aina sille puolelle, jota piti mahdollisimman venäläisvastaisena.
Hultin joutui Suomen itsenäisyyden lisäksi taistelemaan sukupuolensa itsenäisyyden puolesta. Häntä ärsytti se, että hän joutui anomaan sukupuolensa takia erivapautta niin yliopistoon kuin valtion virkoihin pääsemiseen. Äänioikeuden saaminen naisille oli yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka tuottikin tulosta vuonna 1906.
Poliitikoksi ryhdyttyään Hultin jatkoi lehtiin kirjoittamista, jota hän piti tehokkaampana vaikutuskeinona kuin politiikkaa. Lehtiä lakkautettiinkin samassa tahdissa kuin niitä perustettiin.
Hultin osasi yhdistää moninaiset toimintatapansa ja -kanavansa. Esimerkiksi kolutessaan arkistoja väitöskirjaansa varten Pietarissa ja Tukholmassa hän samalla toimi Päivälehden ulkomaan kirjeenvaihtajana.
Kirjan alaotsikko, Tahtonaisen elämä, kuvaa Hultinia hyvin. Jo pikkutyttönä hän leikki poikien leikkejä, kiipeili puissa ja piharakennusten katoilla ja veisteli keppihevosia. Myöhemmin hän esimerkiksi hyppäsi ratapenkereelle liikkuvasta junasta ja piti palopuheita pöydällä — nämä tempaukset kohottivat Hultinin aikansa julkkikseksi.
