Sellu on Uruguayn merkittävin vientituote. Tehtaat ovat saaneet niin hyvät ehdot, että Suomea voi pitää uuskolonialistina. Vai voiko?
Paso de los Torosiin on vielä parikymmentä kilometriä matkaa, mutta kaupungin reunamilla sijaitsevan sellutehtaan piippu nousee jo näkyviin keskeltä tasaista pampaa. Uruguayssa on kolme sellutehdasta. Kaksi niistä omistaa UPM ja yhden Stora Enso puoliksi chileläisen Araucon kanssa.
Kun ensimmäiset sellupaalit Paso de los Torosin tehtaalta Keski-Uruguayssa lähtivät toukokuun lopulla maailmalle, selluloosasta tuli maan suurin vientituote. UPM:n tehdas ja siihen liittyvät infrahankkeet ovat 3,5 miljoonan asukkaan Uruguayn historian suurin investointi.
Kuva: UPM
Paso de los Torosin sellutehdas, oma satamaterminaali ja muut infratyöt ovat UPM:n historian ja myös Uruguayn historian suurin investointi.
Yhteensä suomalaisten sijoitukset ovat nostaneet Uruguayn bruttokansantuotetta noin viisi prosenttia. Suomi todellakin on Uruguayssa suurvalta.
UPM sai uusimmalle tehtaalleen poikkeuksellisen edulliset ehdot, ja arvostelijat ovat syyttäneet Suomea uuskolonialismista. Suomalaiset sanelivat säännöt ja niihin oli suostuttava, muuten investointi olisi mennyt muualle.
Kritiikkiä ovat esittäneet erityisesti suomalaiset aktivistit, Uruguayssa on ollut hiljaisempaa.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen teki yhdessä ohjaaja Jaakko Jaskarin kanssa dokumenttielokuvan Kestävää kehitystä vai yrityskolonialismia? Suomalainen sellutehdas Uruguayssa.
Roadmovie-henkisessä dokumentissa yritetään etsiä suomalaistehtaan vastustajia Uruguayssa, melko huonolla menestyksellä. Eniten arvostelua osakseen on saanut UPM:lle edullinen investointisopimus.
Sen mukaan pääkaupungin Montevideon satamaa syvennettiin UPM:ää varten ja sisämaasta Paso de los Torosista on valmistumassa 273 kilometrin rautatie satamaan. Myös teitä on parannettu merkittävästi.
”Uruguaylaiset poliitikot ovat sanoneet minulle, että onhan tämä vähän huono diili, olisi kiva, jos se olisi parempi. Mutta olemme pieni maa, minkäs teet”, kertooTeivainen.
Kuva: Pekka Numminen
”Tästä lähtee 100 sellulaivaa vuodessa”, esittelee UPM:n hanketta vetänyt Petri Hakanen. Montevideon syväsatama on tässä kolkassa Latinalaista Amerikkaa ainoa laatuaan, esimerkiksi naapurimaassa Argentiinassa ei syväsatamaa ole.
Sopimuksen solmi vasemmistohallitus
Kun investointisopimus tehtiin, Uruguayssa oli vasemmistohallitus, joka houkutteli suomalaisyritystä aktiivisesti. Uruguayssa on melko vahva ammattiyhdistysliike, joka myös oli tukemassa sopimusta.
”Olen nähnyt Latinalaisessa Amerikassa paljon tapauksia, joissa paikallisyhteisöt ovat jotain ulkomaalaista yritystä vastaan, vaikkapa kaivosfirmaa. Poliittinen ennakko-oletus on, että vastustajat ovat enemmän vasemmalla.”
Uruguayn parlamentissa on sata edustajaa, joista neljä on vastustanut UPM:n tehdasta.
”He ovat oikeistolaisia ja paikallisia perussuomalaisia vastaavia. Näkemykset UPM:n tehtaasta jakaantuivat määrällisesti hieman samaan tapaan kuin Nato-näkemykset Suomen eduskunnassa. Erona oli se, että vastustajat eivät olleet Veronika Honkasaloja vaan Ano Turtiaisia”, kiteyttää Teivainen.
Kuva: Pekka Numminen
Puuta tuodaan tehtaalle laajalta alueelta. Kuormien purkuun ja lastaamiseen käytettävät nosturit on valmistanut suomalainen Mantsinen.
Teivainen painottaa, että ei ota tutkijana kantaa siihen, onko suomalaistehdas hyvä vai huono asia.
”Joka tapauksessa tehtaalla on ollut paljon kannatusta, sekä paikallistasolla että valtakunnallisesti. Ryhmät, jotka yleensä puhuvat kolonialismista ja imperialismista, ovat olleet tehtaan suurimpia tukijoita.”
Kun Teivainen kiersi Uruguayta, hankkeen vastustajiakin toki löytyi.
”Heidän joukossaan oli paljon uusoikeistolaisia globalisaatiokriitikoita. He vastustavat UPM:n sellutehtaan lisäksi transihmisten oikeuksia, rokotuksia, Greta Thunbergia ja kaikkea, mitä George Soros rahoittaa.”
Fray Bentosin tehdas johti laajoihin mielenosoituksiin
Ensimmäinen suomalaisten omistama sellutehdas avattiin vuonna 2007 Fray Bentosissa Uruguayn ja Argentiinan rajajoella. Tehdas kuului silloin Metsä-Botnialle. Se on yritysjärjestelyjen jälkeen ollut vuodesta 2009 osa UPM:ää.
Fray Bentosin sellutehdashanke synnytti laajat mielenosoitukset, erityisesti Argentiinassa. Siellä paikallispoliitikot keksivät nostaa omaa profiiliaan vastustamalla naapurimaan puolelle pystytettävää tehdasta.
Sitkeän huhun mukaan he olivat katkeria siitä, että suomalaisyritys ei suostunut maksamaan lahjuksia. Tämän tarinan todenperäisyydestä ei ole mitään näyttöä.
Uruguayhin rakennettavan tehtaan vastustaminen sopi myös Argentiinan valtakunnan tason poliitikkojen agendaan. Kansaa yllytettiin tukkimaan rajajoen ylittävä silta, joka olikin suljettuna kolmisen vuotta. Lopulta kiistaan saatiin ratkaisu YK:n alaisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa Haagissa.
Päättikö UPM rakentaa seuraavan tehtaansa keskelle Uruguayta siksi, että naapurimaiden kanssa ei tulisi ongelmia?
”Maan keskiosa on köyhempää ja Uruguay on halunnut kehittää sitä. Siihen liittyvät myös investointisopimuksemme infrakohteet”, sanoo UPM:n hanketta Uruguayssa vetänyt Petri Hakanen. Hän on elokuusta alkaen toiminut UPM:n teknologiajohtajana Suomessa.
”Sellutehdas tarvitsee vettä ja puuraaka-ainetta. Meidän ei kannata kilpailla muiden kanssa samoista puualueista. Sijainti Keski-Uruguayssa on meille optimaalinen. Molemmat voittivat.”
Kuva: Helsingin yliopisto
Teivo Teivaisen mukaan suomalaistehtaan kritiikki on kohdistunut pääasiassa investointisopimukseen. ”Samanlaista arvostelua kuulee Suomessa ulkomaalaisten kaivoshankkeista. Saavathan he vähän kohtuuttoman hyvät ehdot, mutta toisaalta me tarvitsemme näitä investointeja.”
Saako Uruguayssa saastuttaa vapaasti?
On epäilty, että suomalaiset ovat rakentaneet sellutehtaansa Uruguayhin, koska ympäristönormit ovat siellä väljempiä.
”Meidän laitoksemme Fray Bentosissa on maailman monitoroiduin sellutehdas. Uusi Paso des los Torosin tehdas on vielä tiukemmin valvottu”, sanoo Hakanen.
”Täällä on todella tiukat ympäristömääräykset ja luvitusprosessi on kattava.”
Uruguaylla on Hakasen mukaan paljon etuja, moneen naapuriinsa verrattuna.
”Uruguayssa on vakiintunut metsälainsäädäntö ja selkeät maanomistusolot. Täällä ei ole sademetsiä, eikä ole koskaan ollutkaan, päinvastoin kuin monet saattavat luulla.”
Puuplantaasit on istutettu pääasiassa entisille karjankasvatusalueille, joten ne eivät ole pois ruoantuotannosta.
Kuva: Pekka Numminen
UPM tuottaa Uruguayssa 45 miljoonaa eukalyptuksen taimea vuodessa. Istukkaita otetaan vain parhaista, vuosien työn tuloksena jalostetuista ”äitikasveista”. Geneettistä manipulaatiota ei käytetä.
Urugyayssa on myös kehittynyt demokratia, läpinäkyvä hallinto ja politiikka on ennustettavaa.
”Olemme toimineet useiden eri hallintojen kanssa ja toimintaympäristö pysyy täällä stabiilina. Se on erittäin tärkeää, kun tehdään tämän kokoluokan investointeja”, sanoo Hakanen.
”Totta kai myös raaka-aineen saanti on sellutehtaalle keskeistä. Eukalyptus kasvaa täällä korjuuvalmiiksi noin 10 vuodessa.”
”Kolonialistisia aineksia”
UPM:n tehdas toimii verovapaalla vyöhykkeellä. Maailmanpolitiikan professorin mukaan tämä ei ole ongelmatonta.
”Toki tuotantoketjut tuovat valtiolle rahaa eri tavoilla, mutta sellunkeitosta ei makseta veroa, paitsi vuosimaksu. Rautatie ja syväsatama on rakennettu palvelemaan suomalaisen firman tuotantoa. Kyllähän tässä on kolonialistisia aineksia”, sanoo Teivainen.
”UPM korostaa, että Uruguay on vakaa investointiympäristö ja demokraattinen maa. He eivät kauheasti korosta sitä, että siellä ei tarvitse maksaa veroja.”
Teivainen kertoo keskustelleensa hankkeesta Uruguayn Suomen suurlähettilään kanssa.
”Hän sanoi, että kyllä me ihan itse päätimme sen tehtaan Uruguayhin haluta. Uudistimme 1980-luvulla metsälakimme ja aloimme houkutella ulkomaisia investointeja.”
Onko Uruguay ”banaanitasavalta”, jonne länsimaiset investoijat ovat avosylin tervetulleita?
”Monella mittarilla Uruguay on paljon liberaalimpi kuin Suomi. Kouluissa ei ’suvivirsi’ soi ja parlamentin avajaisista ei marssita kirkkoon. Päihdepolitiikka on vapaamielistä ja sekä oikeisto että vasemmisto jakavat nämä näkemykset”, kertoo Teivainen.
Kuva: Pekka Numminen
Montevideolaisten viikonloppujen ykkösharrastus on kävely ja matén juominen 22 kilometrin pituisella rantakadulla La Ramblalla. Uruguayssa on 3,5 miljoonaa asukasta, joista lähes 1,5 miljoonaa asuu pääkaupungissa Montevideossa
”Uruguayssa saa tehdä mitä huvittaa, kunhan siitä ei ole liiallista haittaa muille. Sieltä katsottuna Suomi on paikka, jonne liberaalit ihanteet eivät vielä ole löytäneet tietään.”
Toki Suomen maine on Uruguayssa hyvä ja se tasoitti myös UPM:n investoinnin tietä.
”Uruguaylaiset ajattelivat, että suomalaiset eivät ole jenkki-imperialisteja, eivät espanjalaisia uuskolonialisteja. Suomi on demokraattinen maa, jossa naiset ovat tasa-arvoisia. Kyllä Suomen maabrändillä on ilman muuta ollut positiivinen vaikutus.”
”Kun paikallisilta kysytään, niin heidän mielestään tehdas on hyvä asia. Voidaan tietysti väittää, että pahinta kolonialismia on se, että ihmiset on saatu uskomaan hankkeeseen. Mutta onko sitten niin, että paikallisia ei pidä kuunnella, koska he eivät ymmärrä omaa etuaan”, pohtii Teivainen.
