Harvoin saa luettavaksi näin kovan luokan muistelmia, jossa päähenkilö myös nauraa itselleen makeasti.

Traumakirurgi Ari Leppäniemi kertoo muistelmissaan työskentelystään ulkomailla. Jo opiskeluaikanaan hän vietti vuoden lääkärinä Nigeriassa. Reissua seurasivat sotakirurgin komennukset useassa maassa sekä kaksi vuotta töissä paratiisisaarella.

Ehtivä lääkäri on myös väitellyt lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Leppäniemi johti aikoinaan suomalaisten evakuointilentoja Aasian tsunamin ja Malagan bussionnettomuuden jälkeen 2000-luvun alkupuolella.

Traumakirurgi jäi vuonna 2022 eläkkeelle Meilahden sairaalan päivystyskirurgian ylilääkärin virasta. Nyt hän opettaa traumakirurgiaa nuoremmille kollegoilleen ympäri maailmaa.

Nigeriasta kaikki alkoi

Nuori apulaislääkäri huomasi Suomen Lääkärilehdessä ilmoituksen vuonna 1983, jossa haettiin nuorta lääkäriä Pohjois-Nigeriaan. Leppäniemi sai paikan, ja matkusti vuodeksi kevyin kantamuksin Nigeriaan.

Maassa suomipoika, kuten hän kutsuu itseään, oppi paljon kirurgiaa kahdessa eri sairaalassa, mutta myös paljon maan taloudesta (lahjonta) sekä kulttuurista (islaminusko ja moniavioisuus). Sotilasvallankumouskin tapahtui miehen oleskeluaikana Nigeriassa. Lisäksi maahan levisi vuonna 1984 koleraepidemia, ja nesteet loppuivat koko osavaltiosta. Silloin kirurgi oppi, että ”hoito on yksinkertaista, jos on varautunut ”.

Sotakirurgina

Ari Leppäniemi kirjoittaa kirjassaan selkeästi sotakirurgian periaatteista, ja miten kansainvälinen Punainen Risti ylläpiti jo 1970-luvulla alkaen sotasairaaloista ympäri maailmaa konfliktipisteissä.

Vuonna 1985 lääkäri pääsi leikkaamaan kamputsealaisia pakolaisia Thaimana puolelle Khao-I-Dangin leirille. Yhteishenki Thaimaan leirillä oli hyvä. Kirurgi leikkasi siellä yli 400 potilasta. Vammat olivat raaja- ja vartalovammoja.

Onnistuneet leikkaukset ovat Leppäniemen mielestä palkitsevinta kirurgiassa. Vastapainona tulevat isot pettymykset, kuten potilaan menehtyminen tai vaikeat leikkauksen jälkeiset komplikaatiot.

Kirurgi kertoo kirjassaan myös lääkäreiden erilaisesta etiikasta. Tanskalainen kirurgi ei suostunut tekemään aborttia kamputsealaiselle naiselle, joka oli joutunut ensin vietnamilaisten ja myöhemmin thaimaalaisten rajasotilaiden raiskaamaksi. Leppäniemi teki potilaalle vakaumuksensa mukaisesti abortin. Hänelle potilaan etu oli aina tärkeintä.

Unelma-ammatin hohtoa

Keniassa hän hoiti Sudanin sisällissodan uhreja vuonna 1986, koska halusi palata Afrikkaan. ”Siellä oli jotain maagista: erityisesti luonto, ihmiset ja elämäntapa viehättivät minua,” hän kirjoittaa.

Kirjan ikimuistoisin kohta sijoittuu Keniaan: ”Maastoauton lavalla oli paikallinen mies tuskissaan. Totesin hänellä kivuliaat, ulospullistuneet peräpukamat. Ensihoitona oli palauttaa pukamat sisään, mihin tarvittiin pari sormea, liukastusainetta ja aikaa. Siinä istuessani auton lavalla sormet ojossa ja tähtitaivasta ihaillen tunsin todella olevani kutsumusammatissani.”

Paratiisisaarelle vaimon kanssa

Vuonna 1987 kirurgi sai puhelun ulkoministeriöstä. Maailman terveysjärjestö WHO etsi kirurgia vapaaehtoistyöhön Tuvaluun. Leppäniemi puhui avovaimonsa kanssa, ja he päättivät lähteä yhdessä Tyynen valtameren pienelle saarelle kahdeksi vuodeksi.

Pariskunnan piti ensin avioitua, koska Tuvalun asukkaat olivat konservatiivisia ja uskonnolla tärkeä asema yhteiskunnassa. Saarella kirurgilla oli suunniteltuja leikkauksia yleensä kerran viikossa. Muuten hän piti polikliinistä vastaanottoa. Leppäniemi toimi usein myös ambulanssinkuljettajana.

Paratiisisaarella ei noina vuosina ollut televisiota, sanomalehtiä eikä internetiä. Uutiset kuunneltiin radiosta. Päivän tähtihetki kirurgille oli, kun hän töistä palattuaan istui talonsa kuistilla ja katseli laguunin ylle laskevaa aurinkoa.

Afganistanista lisää kokemusta

Yhtä lukuisista maan sodista käytiin vuosina 1979–1989, Neuvostoliiton miehitettyä maan. Miehitys jatkui kymmenkunta vuotta, ja neuvostojoukkojen lähdettyä sota jatkui sisällissotana.

Punainen Risti oli jo pitkään hoitanut haavoittuneita sotilaita ja siviilejä Pakistanin puolella Peshawarissa Vuonna 1992 Leppämäki vaimoineen, joka oli leikkaussalinhoitaja, lähtivät kuukaudeksi Peshawariin. Kokemus sotakirurgina kasvoi ”reippaasti” Pakistanissa.

Tytär Saksasta

Lääkärin työssä Suomessa ja maailmalla on aina vaikeinta huonojen uutisten kertominen potilaalle. Leppäniemen mukaan vasta vuosien mittainen käytännön kokemus antaa siihen valmiudet. Hän painottaa oikeaa ajoitusta sekä kirurgille tarvittavia ominaisuuksia: herkkyyttä ja rehellisyyttä.

Pahinta ovat haastavat omaiset, jotka ryntäävät paikalle viime hetkellä ja vaativat epärealistisia hoitoja. Heitä kutsutaan koodinimellä Tytär Saksasta.