Nobelistit ryhmäkuvassa Lindaussa 2014. Picture/Credit: Christian Flemming/Lindau Nobel Laureate Meetings

Satu Lipponen

Taiteltu paperipala3Vierustoveri etsii jotakin laukustaan. Sen uumenista hän ottaa varovasti hyvin taitellun paperipalan. Se on lehtileike, siististi moneen osaan laitettu, ettei
rypistyisi liikaa. – Otin talteen, kun oli hyödyllinen, hän mutisee ja jatkaa kaivamistaan. Samalla hän silmäkulmastaan vilkuilee, pidänkö häntä höperönä.
Ymmärrän hyvin tunteen. Minulla on itselläni laukussa samanlainen, huolellisesti taitettu lehtileike Süddeutsche Zeitungista. – Minulla on ihan sama tapa, lohdutan vierustoveria.
Kotona lehtileikkeitä on lisää. Kesäsiivouksessa yksi kirjoituspöydän laatikko täyttyi näistä lehtileikkeistä. Yksi koski Richard Dollia, toinen pientä kaupunkia Saksassa, kolmas kirjaa, jonka ajattelin lukea. Osa leikkeistä on jo kellastunutkin, mutta en luovuta. Juttuidea pysyy päässä, kunnes se on kirjoitettu. Vasta sitten leikkeen voi heittää menemään.
Olen tosin modernisoinut työtapoja. Nykyään kerään valokuvia juttuaiheista Pinterestiin. Se on sosiaalisen median palvelu, joka perustuu kuviin. Ystäviään voi myös seurata. Pinterest on varsinkin graafisten suunnittelijoiden ja toimittajien työkaluna hyvä. Idean muistaa kuvastakin. Nykyään verkosta löytää faktaa riittävästi jutun suunnittelun pohjaksi.
Heinäkuussa olen kerännyt lehtileikkeitä ja valokuvia Lindaun Nobel-tapahtumasta. Nobel-viikon idea on, että nobelistit kerätään yhteen nuorten tutkijoiden kanssa. Vuorovaikutus on tapahtuman ydin. Tänä vuonna kesäseminaarin teema oli lääketiede ja fysiologia. Nobelisteja oli 37 ja opiskelijoita 609.  Opiskelijat olivat käyneet tiukan seulan ja tapahtuma on heille ainutkertainen.
Ihmettelin onneani tiedetoimittajana, kun maanantaista torstaihin aamusta iltapäivälle oli pelkkiä nobelistiluentoja. Kukin luennoitsija sai esitysaikaa puoli tuntia. Toiset tykittivät viimeisintä tutkimusta, toiset tekivät katsauksen tärkeimpiin havaintoihin. Suosituimmat luennoitsijat kertoivat omasta tutkijan matkastaan, vastoinkäymisiä unohtamatta.  Nobelisteja oli mahdollisuus haastatella. Tein itsekin yhden haastattelun.

Jos ohjaaja ei muuta aihettanne, vaihtakaa ohjaajaa.

– Kun saatte torjuntakirjeitä arvostetuista lehdistä, pistäkää ne kehyksiin ja seinälle, neuvoi australialainen Barry Marshall, Nobel helikobakteerista. Sama viesti oli papilloomaviruksen ja syövän yhteyden löytäneellä Harald zur Hausenilla: välttäkää vallitsevia ajattelutapoja. Olivier Smithies, jo 89-vuotias nobelisti, tähdensi, että pitää nauttia siitä, mitä tekee. – Jos ette nauti tutkimustyöstä, menkää ohjaajanne luo ja sanokaa se. Jos ohjaaja ei muuta aihettanne, vaihtakaa ohjaajaa.
Lindaun Nobel-viikolla oli myös kansainvälinen toimittajakaarti. Se pani merkille, että ensimmäistä kertaa nuorista opiskelijoista enemmistö oli naisia. Scientific Americanin Christine Gorman kirjoitti ansiokkaasti Harald zur Hausenin huonosti kypsennetyn tai raakalihan mahdollisista yhteyksistä suolistosyöpään. Al Ahram -lehden tiedetoimituksen päällikkö Asrah Amin muisteli kesän 2013 Helsingin tiedetoimittajien maailmankonferenssia ja kiitteli sitä niin erinomaiseksi, että itsekin liikutuin. Argentiinalainen Nora Bär La Nacion -lehdestä täydensi tietojani argentiinalaisten lihan kulutuksesta. Moskovalainen Viola Egikova, Euroopan tiedetoimittajien varapresidentti, kertoi Romanov-suvun sisaruksista, suuriruhtinatar Maria Pavlovasta ja hänen veljestään suuriruhtinas Dimitristä, joka oli osallisena Rasputinin murhaamisessa. Sisarukset on haudattu Mainaun saarelle lähellä Lindauta.
Tekstiin liittyvät linkit: