Kreikalla on lähihistoriassaan 2000-luvun alun velkakriisin lisäksi toinenkin synkkä ajanjakso: sotilasdiktatuuri. Vuosina 1967–1974 Kreikkaa hallitsi oikeistolainen sotilasjuntta. Seitsemän vuotta kestänyttä jaksoa Kreikan historiassa on kutsuttu myös ”everstien aikakaudeksi”.
”Diktatuurin jälkeisessä Kreikassa lehdistöllä ja muilla tiedotusvälineillä on ollut selkeä poliittinen identiteetti”, muistuttaa apulaisprofessori Nikos S. Panagiotou Thessalonikin Aristoteles-yliopiston journalismin ja joukkoviestinnän laitokselta.
Diktatuurin päätyttyä yliopistot saivat akateemisen vapautensa takaisin, ja Panagiotoun mukaan tiede on nykyäänkin turvassa. Tässä Kreikka eroaa Unkarista, jossa hallitus kontrolloi myös yliopistoja ja tiedemaailmaa.
”Kreikassa akateeminen vapaus on hyvin suojassa, voimme vapaasti tehdä työtämme ja ilmaista vakaumuksemme.”
Sen sijaan toimittajien turvallisuudesta Panagiotou on huolissaan. Hänen mukaansa luottamus mediaa kohtaan on dramaattisesti heikentynyt Kreikassa ja on nykyään alhaisin EU:ssa.
Epäluottamus lisää hyökkäyksiä
Viestinnän laitoksella tehdyn tutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia kreikkalaisista luottaa toimittajiin ja mediaorganisaatioihin. Amerikkalaisen Pew-tutkimuslaitoksen selvityksessä puolestaan ilmeni, että 89 prosenttia kreikkalaisista pitää tiedotusvälineiden riippumattomuutta erittäin tärkeänä. Tulos on korkein maailmassa.
Panagiotoun mukaan tässä piilee vakava turvallisuusuhka. Kun luottamus murenee, käyttöön otetaan vihapuhe ja väkivalta.
”Se on johtanut toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten räjähdysmäiseen lisääntymiseen.”
Apulaisprofessori sanoo, että äärivasemmisto ja -oikeisto pitävät toimittajia ideologisina vihollisinaan ja hyökkäilevät säännöllisesti toimitusten tiloihin.
”Erityisesti tätä tapahtuu käsiteltäessä kiistanalaisia aiheita kuten pakolaiskriisiä. Kuvajournalistit ovat joutuneet ääriainesten lisäksi myös Kreikan turvallisuusjoukkojen kohteeksi.”
Fox Newsin mallia ei pidä sallia
Toimittajien kyky raportoida yleisen edun mukaisista asioista on demokratian keskeinen indikaattori.
”Demokratiamme on vakavasti uhattuna. Tiedon kaaos lisää polarisaatiota, joka johtaa tiedotusvälineiden polarisaatioon, ja se taas johtaa syviin erimielisyyksiin maan sisällä, jolloin ääriainekset pääsevät valloilleen”, Nikos S. Panagiotou kuvaa kierrettä.
Apulaisprofessorin mukaan Kreikassa tai muuallakaan maailmassa ei pidä sallia amerikkalaisen Fox News -uutiskanavan mallin leviämistä mediakentälle.
”Kun tiedotusvälineiden vapautta rajoitetaan, demokratioiden elintärkeät toiminnot katkeavat, mikä johtaa huonoon päätöksentekoon ja haitallisiin tuloksiin sekä johtajien että kansalaisten kannalta.”
Pienet, riippumattomat edelläkävijöitä
Median synkähkössä tilanteessa Panagiotou näkee kuitenkin myös toivonpilkahduksia. RSF:n viime vuonna julkaiseman raportin jälkeen Kreikan hallitus perusti työryhmän, johon se kutsui kaikki sidosryhmät. Sen tehtävänä on laatia konkreettisia ehdotuksia tilanteen kohentamiseksi.
”Tämä on tärkeä aloite ja ainutlaatuista koko Euroopassa”, Panagiotou sanoo.
Myös arvostelua herättänyt laki, joka olisi mahdollistanut lehdistönvapauden rajoittamisen kyseenalaisin oikeudellisin perustein, kumottiin lopulta.
Aristotelen yliopiston journalismin laitos on aloittanut toimittajille tarkoitetut koulutukset, joiden avulla yritetään parantaa toimittajien turvallisuutta, työoloja ja etsitään uusia, riippumattomia tukimuotoja medioille.
Velkakriisin harjalla Kreikkaan on syntynyt rypäs InsideStoryn ja Reporters Unitedin kaltaisia pieniä, riippumattomia – ja mainoksettomia sivustoja. Niiden hengissä pysyminen on kiinni tilaajista ja esimerkiksi eri järjestöiltä saatavasta rahoituksesta. Sivustojen ansiosta moni yhteiskunnallinen ongelma on päässyt päivänvaloon Kreikassa.
”Kreikkalaiset haluavat riippumatonta journalismia mutta eivät halua maksaa siitä. Netflixin suoratoistopalvelu on onneksi toiminut esimerkkinä, ettei mitään hyvää saa ilmaiseksi. Myös salakuunteluskandaali toi meille uusia tilaajia”, sanoo InsideStoryn toimittaja Eliza Triantafillou.
InsideStorylla on noin 3500 maksavaa tilaajaa. Sivustolla työskentelee 10 ihmistä, ja se julkaisee keskimäärin yhden uuden jutun päivässä.
”Raha riittää juuri ja juuri elämiseen”, Triantafillou sanoo.