Teija Riikola
Tapaaminen on sovittu Helsingin juna-aseman lähelle, sillä tavoitteena on ehtiä seitsemän junaan. Ulkona sataa räntää, mutta juuri tiedetoimittajapalkinnolla 2014 palkittu Ulla Järvi säteilee. Hän kertoo olevansa Lääkärilehdessä työskentelevä perusduunari.
”Tiede ja politiikka ovat kulkeneet rinnakkain työssäni”, Ulla Järvi toteaa pitkästä urastaan tiedetoimittajana. Kuva: Vesa-Matti Väärä
”Tiedetoimittajapalkinnossa on parasta se, että se annetaan ilman skuuppivelvoitetta toisin kuin isot journalismipalkinnot, jotka myönnetään usein isoissa medioissa toimiville henkilöille tai työryhmille”, sanoo Ulla Järvi.
”On trendikästä tehdä skuuppeja ja rakennella kohuista jatkokertomuksia, mutta läheskään kaikki hyvä journalismi ei ole sellaista. Nykyisin maakuntalehdissäkin näyttää olevan tarve saada valtakunnallisia kohuja aikaan. Kohu voi kuitenkin viedä asioita väärään suuntaan.”
”Faktassa pysymisen pitäisi olla toimittajien selkäytimessä ja siihen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Eivät faktat ole tylsiä. Median sisällä pitäisi enemmän tsempata ja kannustaa tähän suuntaan.”
Erikoistoimittajuus häviämässä
Järvestä vaikuttaa siltä, että faktojen inflaation lisäksi syvällisen tiedon rakentaminen on nykytoimituksissa mahdotonta.
Lääketieteeseen ja terveyteen erikoistuneita toimittajia on Suomessa vain muutamassa toimituksessa. Järven mielestä heitä on väheksytty, vaikka terveysjutut ja terveyspolitiikka ovat luetuimpia aiheita ja alalla tapahtuu paljon. Eräs päätoimittaja totesikin seminaarimatkalla Järvelle, että ”kun toimittaja erikoistuu lääketieteeseen, menetetään skuupit.”
”Erikoistoimittajat ovat muutenkin häviämässä toimituksista, esimerkiksi STT:llä ja pääosin Ylelläkään ei enää ole erikoistoimittajia, vaan kaikki tekevät lähes kaikkea”, Ulla Järvi pahoittelee. Hän tosin muistaa sitten, että urheiluun saa vielä erikoistua.
Mutta millaisiksi kasvavat nuoret toimittajat, jotka eivät saa syventyä?
”Nuoren toimittajan kuuluukin tehdä kaikkea uransa alussa, mutta joihinkin aloihin tulee vähitellen erikoistua, sillä kiireisessä uutisarjessa meillä on vähän aikaa perehtyä ja ymmärtää aihetta, josta olemme tekemässä juttua. Tiettyjen alojen erityistuntemusta on rakennettava pitkin uraa.”
Tosin Järvi on tyytyväinen omaan tilanteeseensa siinä mielessä, että Lääkärilehdessä saa syventyä ja lehdellä on vahva journalistinen asenne.
”Teemme ammattilehteä kohderyhmämme tiedostaen. Velvollisuutenamme on puhua myös epäkohdista ja tuoda esille kritiikkiä.”
Järjestöissä voi vaikuttaa
Toimittajan työn lisäksi Ulla Järvellä on halu vaikuttaa omaan ammattiyhteisöönsä. Siitä kertovat Jyväskylän yliopistossa 2011 hyväksytty väitöskirja terveysjournalismista, julkiset keskustelut journalismin ajankohtaisista ilmiöistä sekä aktiivinen toiminta järjestöissä, kuten Tiedetoimittajissa ja Terveystoimittajissa.
”Järjestöissä vetää puoleensa kaipuu yhteisöllisyyteen, eivätkä asiat järjesty, ellei niitä järjestetä. Tosin järjestötoiminta ei ole eikä saa olla yhden ihmisen show:ta, sillä asiat on tehtävä yhdessä”, Ulla Järvi sanoo.
Järvi on ollut Risto Uimosen luotsaaman Julkisen sanan neuvoston jäsen vuoden 2014 alusta alkaen.
”Julkisen sanan neuvosto on yksi urani hienoimpia asioita. Siellä voi vaikuttaa asioihin ja myös muuttaa niitä. JSN:ssä käydään mielenkiintoisia keskusteluita, mikä on paljon kiinni puheenjohtajasta, joka arvostaa kaikkien mielipiteitä.”
Päivätyö, väitöskirja, tietokirjoja, artikkeleita, koulutusta, seminaareja ja järjestötyötä. Miten ihmeessä Järvi ehtii tehdä tämän kaiken?
”Olen junamaisteri ja junatohtori: vietän junassa kolme tuntia vuorokaudessa”, Järvi naurahtaa ja kiirehtii kymmenen minuutin päästä lähtevään Salon junaan.
Lisää aiheesta: https://www.tiedetoimittajat.fi/toiminta/palkinnot/