Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Riitta Oittinen

 

Itiöprinttejä Helsingin puistoista ja metsistä löytyneistä sienistä. Kuvat: Riitta Oittinen (2023)

Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit – tai itiöjäljet – voivat olla avuksi tunnistamisessa. Sienestä itiölaskeumana irtoavan itiöpölyn väri riippuu lajista. Itiöpölyn väri on vakaa tuntomerkki. Tunnistamisen kannalta on olennaista että itiöpölyä on montaa eri väriä, kuten valkoista, ruskeaa ja mustaa. Joidenkin lajien tunnistaminen voi olla niin hankalaa että vain itiöprintin värin perusteella voi olla varma ettei vahingossa popsi myrkyllistä sientä.

Itiöprintti tehdään asettamalla sienen lakin alapinta paperin päälle. Useissa ohjeissa neuvotaan antamaa prosessille aikaa ainakin yön yli, mutta tulokset voivat näkyä jo parissa tunnissa. Kun lakista putoaa itiöitä sen alla olevalle pinnalle muodostuu alustalle jauhemainen kerros. Mikäli itiökuviosta haluaa mahdollisimman tarkkapiirteisen, sienen lakki kannattaa suojata kuvulla. Näin ilmavirrat eivät häiritse yksityiskohtaisen kuvion muodostumista.

Itiöprinttejä käytetään tutkimuksessa ja jalostuksessa, jolloin niistä tietenkin vaaditaan tarkka dokumentaatio. Tällöin alustana on lasilevy tai metallifolio. Hygienian tason pitää myös olla kotioloja korkeampi. Luonnontieteelliset museot ovat esitelleet itiöprintien tekemistä popularisoidakseen tiedettä. Myös kansainväliset tiedesivustot ja lapsille suunnatut luonnontieteelliset sivustot opastavat printtien tekoon osana biologian opetusta. Silmää miellyttäviä itiöprinttejä on esiteltelty taidemuseoissa ja gallerioissa.

Innostuin sienistä vasta itiöprinttien tekemisen myötä. Se on koukuttavaa. Vaikka printit näyttävät pääpiirteissään samankaltaisilta,  jokainen on ainutkertainen. Siihen voi piirtyä merkkejä kasvupaikan elämästä ja kasvistosta, kuten heltassa liikkuneiden hyönteisten jälkiä  tai kenties nirhama isomman eläimen puraisusta.

Sienten juttelemisesta sähköimpulsseilla on tehty alustavaa tutkimusta. Sieniprinttikin voi vaikuttaa sienen harjoittamalta visuaaliselta kommunikaatiolta. Vähintään kuvion ilmestyminen paperille on taianomaista, kuin visuaalinen kuiskaus tai viesti salakielellä. Koska itiöt saattavat säilyttää tehonsa vanhoissa printissä, viesti voi tulla joskus kaukaa menneisyydestä.

 

Lue myös:

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...

Terveiset tulpasta!

Terveiset tulpasta!

  Vieläkö muistat jatkuvan marmatuksen suurten ikäluokkien muodostamasta tulpasta. Se oli kestoaihe 1980- ja 1990-luvun nuorisomedioissa, kuten Ylioppilaslehdessä. Silloin koettiin, että sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olivat tukkineet uraputket. He jyräsivät...

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Vuonna 2019 The Economist kysyi artikkelissaan, onko Kiinasta tulossa tieteen supervalta? Vuonna 2024 se vastasi kysymykseensä raportissaan kertomalla, että Kiinasta on tullut tieteen suurvalta kasvitutkimuksesta suprajohdefysikkaan. Ruohonjuuritasolla Kiinan...

Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö olla huolissaan?

Otsikko ei tässä liity televisiosta tuttuun viihdeohjelmaan, eikä sen ole tarkoitus herättää lukijaa ajattelemaan Tuomas Kyrön partaista naamataulua vaan maailman tilaa. Ja vastaan kysymykseeni itse: kyllä pitäisi olla huolissaan, ainakin rahtusen huolissaan. Meille...