Äänikirja nostaa rimaa

Elina Grundström

373 arvostelua. Niin moni lukija oli tähän päivään mennessä vaivautunut pisteyttämään helmikuussa ilmestyneen kirjani lukuaikapalvelu BookBeatissa.

Määrä ei ole valtaisa, mutta tietokirjalle ihan hyvä. Ja mikä parasta, se kasvaa koko ajan. Ukrainan musta multa on ensimmäinen kirjani, josta tehtiin myös äänikirja. Se on ollut hieno kokemus. On mukavaa seurata, miten kirjalle tippuu uusia pisteytyksiä. Ne kertovat ettei se ole lyhyen huomiopiikin jälkeen hävinnyt unohduksen mustaan aukkoon, kuten painetuille kirjoille helposti käy. On myös terveellistä saada lukijoiden ja kuulijoiden lyhyitä kommentteja siitä, mikä kirjassa toimii ja mikä ei.

Kuva: Shutterstock

Äänikirjat ovat tehneet parissa vuodessa läpimurron Suomessa. Viime vuonna ääni- ja sähkökirjoja myytiin kappalemäärissä laskettuna jo yli kaksi kertaa niin paljon kuin painettuja. Varsinkin tietokirjailijoille tilanne on uusi ja pelottava. Painettujen tietokirjojen myynti kirjakaupoissa on suorastaan romahtanut, vuonna 2022 se putosi peräti 18 prosenttia, eivätkä tietokirjat ole pärjänneet äänikirjoina yhtä hyvin kuin kaunokirjallisuus.

Julkisuudessa on esiintynyt suurta huolta siitä, että äänikirjojen läpimurto köyhdyttää ja kaventaa tietokirjallisuutta. Kirjailija Tiina Raevaara kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että äänikirjoina pärjäävät parhaiten henkilö- ja juonivetoiset kirjat, joita on helppo seurata, mutta kuvat ja graafit eivät niihin istu. Tutkija Minna Castrén kirjoittaa puolestaan Helsingin Sanomissa, että äänikirjat soveltuvat erityisesti viihteelliseen, juonivetoiseen ja rakenteeltaan selkeään kerronnallisen kirjallisuuteen, eikä monisyisempi kirjallisuus taivu äänikirjamuottiin.

Omien kokemusteni perusteella äänikirjan läpimurto voi kuitenkin myös parantaa tietokirjallisuutta – vähän vastaavalla tavalla kuin digitalisoituminen paransi journalismia toistakymmentä vuotta sitten. Äänikirjaformaatti altistaa kirjoittajan lukijoiden ja kuuntelijoiden suoralle palautteelle, lisää tekstin sujuvuuteen kohdistuvia vaatimuksia ja nostaa kirjoittamisen rimaa.

Tutkittua tietoa on arvostettu Suomessa niin paljon, että tietokirjoilta on näihin aikoihin asti siedetty sellaista kankeutta ja vaikealukuisuutta, jota ei digiaikana hyväksytä miltään muilta tekstityypeiltä. Tietokirjoista löytyy tylsää toteavaa tyyliä, tarpeettomia määrittelyjä, itsestään selvien asioiden pyörittelyä ja turhaa toistoa. Ja aivan liian usein tietokirjoista puuttuu punainen lanka, johdonmukainen juoni, joka kantaa läpi kirjan, oli se sitten temaattinen keskustelu tai todellisuuspohjainen tarina.

Tekstin lukeminen ääneen on aina ennenkin ollut hyvä tapa varmistaa, että se on sujuvaa.

Äänikirjaformaatti vaatii tietokirjailijoilta paljon skarppaamista, mutta se kannattaa. Juonellisuus ei estä vaikeidenkaan tietosisältöjen kertomista, mutta se helpottaa tiedon omaksumista ja voi tuoda tietokirjoille uutta yleisöä.

 

Kirjoittaja on tietokirjailija ja tiedetoimittaja, joka toimii myös narratiivisen kirjoittamisen kouluttajana. Hän aloittaa Tiedekeskiviikon uutena kolumnistina.

Lue myös:

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa

Tiedon vastaanottaminen on siinä mielessä peruuttamatonta, että kerran jonkin tiedon saatuasi et voi enää jatkaa elämääsi samana ihmisenä kuin siihen asti. Tiedät nyt jotain mitä äsken et, etkä voi enää pakittaa lähtöruutuun ja katsoa maailmaa samoin silmin kuin vielä...

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista. Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla...

Mitä sote-alalla ei arvosteta?

Mitä sote-alalla ei arvosteta?

Sote-alan kriisi on ollut talven tapetilla. Kriisi tiivistyy työntekijöiden huonoihin oloihin ja työntekijäpulaan sekä näiden myötä palveluiden heikkenemiseen, kuten ylipitkiin jonoihin. Kriisi ruokkii itseään, kun alalta poistuu hoitajia samassa tahdissa kuin uusia...

Setämiestä ahdistaa

Setämiestä ahdistaa

Olen jo vuosikausia toiminut päätyöni ohessa Ylioppilastutkintolautakunnassa sensorina, joka tarkastaa Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen ylioppilaskoesuorituksia. Tehtävä on haasteellinen mutta kiinnostava: satojen koesuoritusten lukeminen vuosittain eri...