Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Antti Maunu
Ammatillinen koulutus on jälleen noussut pinnalle mediassa. Tutkija Penni Pietilä osallistui kolmen lukukauden ajan ammattikoulun äidinkielen opetukseen. Hän havaitsi, että yleissivistävät tavoitteet ovat jääneet opintojen nopean edistämisen ja työelämään siirtymisen varjoon. Samalla Pietilän tutkimat opettajat kokevat, etteivät saa enää opettaa. Rimaa on laskettava turhauttavan alas, jotta opiskelijat saadaan eteenpäin.
Pietilä on huolissaan kehityksestä ja lukuisat kanssaihmiset eri foorumeilla jakavat huolen. Helsingin Sanomien pääkirjoitus linjasi tuoreeltaan, että sivistystä tarvitsevat myös ammattikoululaiset. Taustalla on suomalaisen koulutusjärjestelmän pitkä linja, jossa kaikille opiskelijoille taataan yhteiskunnalliset ja sivistykselliset valmiudet ammattitaitojen lisäksi.
Pietilä näkee kehityksen taustalle vuosina 2017‒2018 toteutetun ammatillisen koulutuksen reformin. Siinä tavoiteltiin työelämälähtöisyyttä, joustavia opintojen suoritustapoja sekä taloudellista tehokkuutta. Jo tuolloin herätti huolta se, että muutokset saattavat johtaa opetuksen laadun heikentymiseen. Pietilän tutkimus vihjaa, että nämä huolet olisivat toteutuneet. Huolestuttavan kehityksen sylttytehdas löytyy poliittisista päättäjistä ja virkamiehistä, jotka asettavat lyhytnäköiset työllisyys- ja taloustavoitteet pitkäjänteisemmän kasvatuksen ja sivistyksen edelle.
Toimin itse vastaväittäjänä toisessa tuoreessa tutkimuksessa ammatillisen koulutuksen kentällä. Roni Mikkonen Itä-Suomen yliopistosta on tutkinut ammatilliseen koulutukseen kiinnittävää ja laajemmin syrjäytymistä ehkäisevää pedagogiikkaa aineistonaan laaja ja tuloksellinen käytännön kokemus.
Mikkonen luonnostelee huolenpitopedagogiikan teoriaa, joka sisältää opiskelijan kohtaamista ja tukemista, mutta myös koko oppilaitoksen toimintatapojen ja -kulttuurin muuttamista opiskelijoita huomioivaksi. Näin on Mikkosen tutkimassa oppilaitoksessa käytännössä tehtykin. Mikkosen tulokset ovat puhuttelevia ja teoretisointi vakuuttavaa.
Mikkosen kuvaama ammattikoulu on etulinjassa raskaiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana. Se välittää ja huolehtii niin opiskelijoista kuin työntekijöistä. Pietilän kuvaama ammattikoulu tekee opiskelijoista työelämän tykinruokaa ja pakottaa opettajat sen takia luopumaan sivistystehtävästään. Kumpi on oikeassa? Miksi tulokset ovat päinvastaisia?
Ammatillisen koulutuksen tehtäväkenttä samoin kuin asiakaskunta lienee kaikkein laajin yhteiskunnallisten palveluiden kartalla. Amiksissa on valtavan paljon kaikkea, myös onnistumisia ja ongelmia. Päinvastaiset tulokset kertovat siitä, että ammatillisen koulutuksen arjessa tapahtuu molempia. Molempia myös vahvistetaan hallinnollisilla ja poliittisilla päätöksillä.
Tärkeämpi kysymys voi olla, miksi amiksen ongelmat päätyvät HS:n pääuutiseksi mutta suuret onnistumiset ja uraauurtavat ratkaisut eivät. Perinteisesti amis on nimittäin nähty suomalaisessa julkisuudessa ja päätöksenteossa ongelmana. Ongelmien lähteenä, ongelmallisten opiskelijoiden sijaintipaikkana tai ongelmallisen politiikan toteutumana. Ikään kuin amiksen kuuluisikin epäonnistua.
Viimeisimmän tutkimustiedon valossa kuva on kuitenkin monipuolisempi sisältäen niin valoja kuin varjoja. Ehkä julkisuuden epäsuhta selittyy sillä, että Pietilän tutkimus ja näkökulma sopii median omaan narratiiviin ammatillisesta koulutuksesta, mutta Mikkosen tutkimus yllättää liian positiivisesti. Huomiotaloudessa hyväosaistenkin media tarvitsee klikkiotsikkonsa.

Antti Maunu (Kuva: Vesa-Matti Väärä)

Lue myös:

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....

Sodankäynnin oheisvahinkoja

Sodankäynnin oheisvahinkoja

  Katselen olohuoneen ikkunasta ulos. Koko viikon on pitänyt enemmän tai vähemmän poutaa. Tuntuu siltä kuin leudot tuulet olisivat sulattaneet talven kangistaman ruumiini, sielusta puhumattakaan. Tänään on kuitenkin taas hieman koleaa, ja ulkona leijailee...