Selaimessani oli auki liki 280 välilehteä, kun jäin pari viikkoa sitten fyysiseen eristykseen. Satoja lukemattomia artikkeleja, Twitter-ketjuja, lehtijuttuja joihin halusin palata ja reseptejä, varmuuden vuoksi auki useampaan otteeseen. Selkärangasta lähtee reaktio, joka pakottaa etsimään uutta ähkyksi asti, vaikka hitaasti sulatellen omaksuisi paljon enemmän. Asiantuntijat tekevät niin ja koitan saada otetta siitä mitä he tietävät, jotta tuntisin paremmin maailmanmenoa.
Poliittisen talouden tutkija William Davies valaisee helppolukuisessa ja yllättävässä kirjassaan Nervous States: How the Feeling Took Over the World (2019) poliittisen ajattelun ja nykyaikaisen asiantuntijuuden kehitystä ja tunteiden roolia valtioissa ja yhteiskunnissa. Aloin lukea kirjaa sattumalta samaan aikaan kun koronavirusepidemia alkoi Euroopassa. Kirja ei kerro koronaviruksesta, mutta kertoo paljon ajalle kiinnostavaa asiantuntijatiedon historiasta ja sen hankalaksi muuttuneesta paikasta yhteiskunnassa.
Daviesin yhteenvetona on ajatus siitä, että tieteellisen tiedon ja sosiaalisen kehityksen olisi löydettävä toisensa tukemaan yhteiskunnallista rauhaa, paikoitellen hallitsevan laskelmoivan datan ja valheiden markkinoiden sijaan. Daviesin mukaan kehitystä tarkastellessa pitäisi suhtautua vakavammin sekä tunteisiin, jotka ovat seurausta yhteiskunnallisesta osattomuudesta, että tunteita pikavauhtia peluuttavaan huomiotalouteen. Molemmat liikuttavat politiikkaa nopeudella, johon asiantuntemus ja tutkittu tieto eivät aina pysty reagoimaan nopeasti.
Davies korostaa, että pitää kuunnella ja tutkia ihmisten mielipahaa, kipua ja pelkoa, eli hyvinkin poliittisia tunteita. Hänen mukaansa se voisi palauttaa luottamusta asiantuntijuuteen ja faktoihin. Täyslaidallisen kirjassa saavat yhdysvaltalaisten teknologiajättien kuolemattomuutta ja omaa onnellisuuttaan tavoittelevat johtajat, joilla on varaa valita älykkäistä tiedon tuottamisen tavoista. Saman satsin niskaansa saavat ne, jotka pyrkivät luotsaamaan yhteiskuntaa älyttömästi hyötyen ihmisten välisen luottamuksen rapauttamisesta. Asiantuntijuuden ja faktojen avulla voidaan ylittää muita konflikteja, kun tarttumapinta yhteiseen todellisuuteen näytetään luotettavasti.
Esimerkit mittaamisen ja tiedontuotannon historiasta osoittavat niihin liittyvien intohimojen ja intressien määrää. Disinformaation ja valikoivan tiedon vaaniessa nurkan takana, julkisten tilastojen demokraattinen avoimuus ja edustavuus on vaikuttava ajatus. Miten sieltä useampi tunnistaisi itsensä ja tuntisi osallisuutensa yhteiskunnassa?
Koitan kasvattaa samalla omaa tuntemustani erilaisista asioista. Nyt kaikki välilehdet on viimein luettu.
Aprillia!
Välilehtiä on vielä auki rapiat 150.
Onko editorin työ kamalaa?
Taannoin tuttava halusi tietää, mitä aikakauslehden tuottajana oikein teen työkseni. Kerroin, että muokkaan toisten kirjoittajien tekstejä: sullon tai levitän haluttuun mittaan, karsin rönsyjä ja lisään havainnollistavia esimerkkejä, tarkistan faktoja, selkeytän...
