Blogi-idylli murtuu

Amanda Alvarez


Tiedeblogistit ovat alamme staroja. Viime kesän WCSJ -maailmankonferenssissa kuultiin, kuinka bloggaavat tiedejournalismin huiput ovat murtaneet perinteisen printtimedian raja-aidat ja keränneet lukijoita ja mainetta. Tiedeblogeja hehkutti silloinen Scientific American -lehden blogiverkoston vastaava toimittaja Bora Zivkovic. Muutamaa kuukautta myöhemmin kaikki oli muuttunut; lokakuussa ”blogikummisedän” valtakausi päättyi syytöksiin seksuaalisesta ahdistelusta, ja SciAmin luotettavuus kärsi kun blogikirjoitus kiireellä poistettiin. Uuden blogivastaavan Curtis Brainardin johdolla SciAmissa tapahtuu taas. Muutamien arkaluontoisten blogikirjoitusten vuoksi on monella nousseet karvat pystyyn, ja eräs SciAm -blogisti on jopa saanut lähtöpassit.
Missä kulkee sensuurin raja? Ovatko tietyt aiheet edelleen poissuljettuja poliittisen korrektiuden nimissä, jopa tiedejulkaisuissa? Monien yhdysvaltalaisten kustantajien, järjestöjen ja kanavien tavoin SciAm kuuluttaa moniarvoisuuden perään; blogistien joukon tulisi siis koostua niin ammattilais- kuin harrastajatieteilijöistä, naisista sekä miehistä, ja tietysti eri vähemmistöryhmien edustajista. Monimuotoisuuden hehkutus, mm. uudessa moniarvoisuutta korostavassa Voices -blogissa, sopii kuitenkin huonosti yhteen sensuurin kanssa. Washington Post -lehdessä ihmeteltiin hiljattain mitä SciAmissa oikein tapahtuu, kun somessa blogisteja syytetään rasismista ja seksimistä ja blogikirjoitukset katoavat. Makuasioista ei voi riidellä. Toki tieteessä ei olekaan kyse makuasioista.
Yksi närää herättänyt kirjoitus tulkittiin rasismia puoltavaksi, koska blogisti oli antanut genetiikkaa ja historiallisia rotukäsitteitä käsittelevälle kirjalle myönteisen arvostelun. Toisessa kadonneessa kirjoituksessa taas puitiin sukupuolten välisiä eroja ja naisten syrjintää tieteessä. Blogisteille annetaan vapaat kädet; kiistanalaiset aiheet ovat jopa suotavia, nehän tuovat lukijoita. Kaikkia SciAm -kirjoituksia seuraa vastuuvapauslauseke: mielipiteistä vastaa kirjoittaja, ei julkaisija. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt vaan vastenmieliset kirjoitukset ovat kadonneet ”laadun puutteen”, juridisten pelkojen tai lukijoiden närkästyksen takia. Kirja-arvostelija, joka muidenkin blogistien tavoin on freelancer-suhteessa SciAmiin, on erotettu, mutta poistetut kirjoitukset on elvytetty ”avoimuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi”.
Vaikeista aiheista ei koskaan tule olemaan pulaa; tulevaisuudessakin tiedejournalisti pallottelee tabujen kanssa. Bloggaajien paimentaminen tuottaa päänvaivaa SciAmin lisäksi muissakin blogiverkostoissa. Tiedejournalismin monimuotoisuutta käsittelevää, jo syksyllä luvattua erikoisartikkelia ei vain kuulu.
 

Lue myös:

Onko editorin työ kamalaa?

Onko editorin työ kamalaa?

Taannoin tuttava halusi tietää, mitä aikakauslehden tuottajana oikein teen työkseni. Kerroin, että muokkaan toisten kirjoittajien tekstejä: sullon tai levitän haluttuun mittaan, karsin rönsyjä ja lisään havainnollistavia esimerkkejä, tarkistan faktoja, selkeytän...

Terveisiä tekstitehtaalta!

Terveisiä tekstitehtaalta!

Kirjailijat ovat uusi proletariaatti, jota ruoskitaan työskentelemään entistä enemmän mutta pienemmillä palkkioilla. Äänikirjamaailma janoaa uusia versioita menetysteoksista niin nopeasti kuin mahdollista. Kirjailijoilta vaaditaan tiheää julkaisutahtia laadun...

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttua yhdeksäsluokkalaisista pojista. Pojilla oli samanlaiset unelmat kuin 35 vuotta sitten, kun itse olin samanikäinen. Tuolloin, 90-luvun alussa, elettiin laman syvintä vaihetta, mutta pian talous lähti nopeaan kasvuun. Suurimmalla...

Euroopan erityisin luontosuhde

Euroopan erityisin luontosuhde

  Uskottelemme itsellemme monenlaisia asioita. Me suomalaiset esimerkiksi uskomme epämääräisesti olevamme jonkinlaista ”luontokansaa”, vaikka emme kävisi kerrostalon parkkipaikkaa pidemmällä eräilemässä. Pönkitämme luontokansamyytin avulla identiteettiämme. Tätä...