Blogi-idylli murtuu

Amanda Alvarez


Tiedeblogistit ovat alamme staroja. Viime kesän WCSJ -maailmankonferenssissa kuultiin, kuinka bloggaavat tiedejournalismin huiput ovat murtaneet perinteisen printtimedian raja-aidat ja keränneet lukijoita ja mainetta. Tiedeblogeja hehkutti silloinen Scientific American -lehden blogiverkoston vastaava toimittaja Bora Zivkovic. Muutamaa kuukautta myöhemmin kaikki oli muuttunut; lokakuussa ”blogikummisedän” valtakausi päättyi syytöksiin seksuaalisesta ahdistelusta, ja SciAmin luotettavuus kärsi kun blogikirjoitus kiireellä poistettiin. Uuden blogivastaavan Curtis Brainardin johdolla SciAmissa tapahtuu taas. Muutamien arkaluontoisten blogikirjoitusten vuoksi on monella nousseet karvat pystyyn, ja eräs SciAm -blogisti on jopa saanut lähtöpassit.
Missä kulkee sensuurin raja? Ovatko tietyt aiheet edelleen poissuljettuja poliittisen korrektiuden nimissä, jopa tiedejulkaisuissa? Monien yhdysvaltalaisten kustantajien, järjestöjen ja kanavien tavoin SciAm kuuluttaa moniarvoisuuden perään; blogistien joukon tulisi siis koostua niin ammattilais- kuin harrastajatieteilijöistä, naisista sekä miehistä, ja tietysti eri vähemmistöryhmien edustajista. Monimuotoisuuden hehkutus, mm. uudessa moniarvoisuutta korostavassa Voices -blogissa, sopii kuitenkin huonosti yhteen sensuurin kanssa. Washington Post -lehdessä ihmeteltiin hiljattain mitä SciAmissa oikein tapahtuu, kun somessa blogisteja syytetään rasismista ja seksimistä ja blogikirjoitukset katoavat. Makuasioista ei voi riidellä. Toki tieteessä ei olekaan kyse makuasioista.
Yksi närää herättänyt kirjoitus tulkittiin rasismia puoltavaksi, koska blogisti oli antanut genetiikkaa ja historiallisia rotukäsitteitä käsittelevälle kirjalle myönteisen arvostelun. Toisessa kadonneessa kirjoituksessa taas puitiin sukupuolten välisiä eroja ja naisten syrjintää tieteessä. Blogisteille annetaan vapaat kädet; kiistanalaiset aiheet ovat jopa suotavia, nehän tuovat lukijoita. Kaikkia SciAm -kirjoituksia seuraa vastuuvapauslauseke: mielipiteistä vastaa kirjoittaja, ei julkaisija. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt vaan vastenmieliset kirjoitukset ovat kadonneet ”laadun puutteen”, juridisten pelkojen tai lukijoiden närkästyksen takia. Kirja-arvostelija, joka muidenkin blogistien tavoin on freelancer-suhteessa SciAmiin, on erotettu, mutta poistetut kirjoitukset on elvytetty ”avoimuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi”.
Vaikeista aiheista ei koskaan tule olemaan pulaa; tulevaisuudessakin tiedejournalisti pallottelee tabujen kanssa. Bloggaajien paimentaminen tuottaa päänvaivaa SciAmin lisäksi muissakin blogiverkostoissa. Tiedejournalismin monimuotoisuutta käsittelevää, jo syksyllä luvattua erikoisartikkelia ei vain kuulu.
 

Lue myös:

Viheliäisten ongelmien viidakko

Viheliäisten ongelmien viidakko

  Jos puheeksi tulevat elämäntapamme kestävyyshaasteet, lähes joka seurueessa alan tuntea itseni jonkinlaiseksi maailmanlopun saarnaajaksi. Kun yrittää selittää haasteiden mittasuhteita ja monimutkaisuutta suhteessa teknologioiden mahdollisuuksiin ja asioiden...

Muutama ajatus pelosta

Muutama ajatus pelosta

Euroopan reunalla käydään sotaa. Sota herättää meissä monenlaisia pelkoja: Onko Venäjän listalla kenties seuraavana jokin toinen maa, Moldova tai Baltian maat, jopa Suomi? Pääseekö Eurooppa kunnialla energiakriisistä talven yli? Selviydymmekö sodan aiheuttamasta...

Sanat ja teot

Sanat ja teot

”Koulutuspolitiikka on aina ollut enemmän sanoja kuin tekoja”, puuskahti eräs kokenut rehtori. Tutkijana sanoisin asian niin, että koulutuspoliittisia päätöksiä ohjaavat abstraktit periaatteet, mutta käytännön koulutyö on konkreettista arjen hallintaa, josta ylevät...