Erilainen eläinvideo: pistoja karjalaumaan

Riitta Oittinen

Hollantilaisen Pim Zwierin kokeellinen dokumentti Alles Was Irgendwie Nützt (2013, 7.38 min) (Kaikki mikä on jotenkin hyödyllistä) ravistelee pohtimaan tieteen- ja maataloushistorian synkempiä polkuja. Materiaalina on Martin-Luther -yliopiston professorin, agronomi Julius Kühnin mukaan nimetty lasinegatiivikokoelma. Se sisältää Hallen koetilan jalostuseläimistä aikavälillä 1910-40 otettuja valokuvia.
Kuviin asetettujen eläinten esillepano muistuttaa historiallisia lääketieteellisiä ja antropologisia otoksia. Filmin alussa on sivukuva kuvauspöydälle asetetusta karitsasta. Sitten näytetään kuvasarja vapaasti tepastelevista sioista. Kerronnan edetessä rotuja tulee lisää ja tarkkaillut eläimet vaihtuvat: filmi puristaa vuosia kestäneet tutkimukset ja mittaukset rytmikkäästi eteneviin kuvasarjoihin. Näemme risteytyskokeiden tuloksia, sarvien kasvun arviointia ja saman poikueen porsaita joista toinen on ylensyötetty ja toinen lähes näännytetty nälkään.

Välillä animaation tapaan etenevässä visuaalisessa tulvassa vilahtaa lähiotoksia karakul-lampaiden turkkien kiharuudesta ja krimiturkissa keikistelevä naismalli. Mukana näkyy myös veren tahrima työntekijä, seinälle riviin nostettuja ruhoja, nyljettyjä nahkoja, eläinten kallonmittaukseen tarkoitettu laite ja huolellisia piirroksia eläinten luustosta.
Minimalistinen, soittorasian musiikkia muistuttava ääniraita antaa sisällölle kontrastia, nivoen toisaalta yhteen visuaalista vyörystä. Sitä täydennetään niukoilla taustatiedoilla. Kokonaisuus on outo yhdistelmä subjektiivista ja yleistä, eläinrakkautta ja eläinten systemaattista hyödyntämistä, tieteellistä ja ei-tieteellistä informaatiota. Elokuva jättää oudon ja hämmentyneen olon.
Lisätietoja karakul-lampaiden jalostamisesta täällä: Tiago Saraiva, The Production and Circulation of Standardised Karakul Sheep and Frontier Settlement in the Empires of Hitler, Mussolini and Salazar, teoksessa New Natures: Joining Environmental History with Science and Technology Studies (2013).
Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan 7.5.2016 järjestämässä tilaisuudessa lehmät kirmaavat ensimmäistä kertaa kesälaitumille tänä vuonna. kello 11.30. Ohjelmaa! Maatalousylioppilaiden ainejärjestö Sampsa myy makkaraa ja kahvia.

Lue myös:

Laastari ei auta yliopistojen sabotointiin

Laastari ei auta yliopistojen sabotointiin

Jos yliopistot investoivat kymmeniä miljoonia tietoturvaan ja fyysisten tilojen vartioimiseen, niin miksei sitten kaikkein tärkeimmän pääomansa eli tutkijoiden työn suojelemiseen?

Millaista kaupunkia purkamalla rakennetaan?

Millaista kaupunkia purkamalla rakennetaan?

Helsingin Sanomat uutisoi tammikuun alussa Helsingissä käynnissä olevasta rakennusten purkubuumista, jossa ydinkeskustan rakennuksia ja kokonaisia lähiökortteleita puretaan uudisrakentamisen alta. Jutun mukaan purkuhankkeita perustellaan usein vaikeuksilla sovittaa...

Mikä erottaa tiedetoimittajan tekoälystä?

Mikä erottaa tiedetoimittajan tekoälystä?

Lähteiden merkitsemisestä populaareissa tietoteksteissä on käyty nyt ennennäkemättömän avointa keskustelua Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset -kirjan kirvoittamana.   Keskustelua seuratessa en ole voinut välttyä vertaamasta sitä pohdintaan, jota...