Glitch – Virheen ylitsys

Riitta Oittinen

Alkuperäinen kuva esitti 1970-luvulla rakennettua lähiötä. Toimintahäiriö aiheutti siihen monia muutoksia (Kuva: Riitta Oittinen ja ruutukaappaus, 2015).

Viat ja virheet voivat olla kammottavia, kiusallisia, hauskoja tai hyödyllisiä mittakaavan ja kontekstin mukaan. Harmillisesti kansallisen epäonnistumisen päivä (13.10) meni jo, mutta glitcheihin voi toki tutustua koska vain.

Termille glitch ei ole suomenkielistä vastinetta. Se tarkoittaa vikaa, ongelmaa tai toimintahäiriötä varsinkin kun se on tekniikan aiheuttamaa: joku prosessi ei toimi suunnitelmien mukaan. Glitch voi ilmetä vaikka televisioruudun kuvan tai näyttötaulun informaation pätkimisenä ja pikselöytymisenä. Pelimaailmaan liittyvää tematiikkaa on ollut esillä Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa muutama vuosi sitten.

Itse olen kerännyt glitchejä sekä ruutukaappauksin että valokuvin. Dokumentoin esimerkiksi julkisten tilojen näyttöjä joiden –  totta tosiaan – toivoisi olevan kunnossa. Toisaalta joskus olen oikein toivonutkin glitchiä vaikka piristämään ostoskanavan tuijottelua hotellihuoneessa (vinkki aloittelevalle bongaajalle: huono satelliittiyhteys = hyvä glitch esiintyvyys). 

Kymmenisen vuotta sitten glitch sai vanhan tietokoneeni kuvankäsittelyohjelman generoimaan uusia kuvia yhdistämällä, pirstomalla ja värittämällä sattumanvaraisesti arkistossa olleita kuvia. Ne olivat niin lumoavia että klikkailin tuntikaupalla uusia kuvia ja ihastelin glitchien aiheuttamia yllätyksiä. Sen lisäksi että tulokset olivat mielenkiintoisia, osa herätti katsomaan tuttuja asioita ja kohteita uudella tavalla. Ne loivat yllättäviä assosiaatioita ja veivät sellaisiin visuaalisiin maailmoihin joita en olisi ikinä itse kyennyt enkä keksinyt luomaan. 

Laajemmin ymmärrettynä glitch voi toimia niin tutkimuksen kimmokkeena kuin kohteena. Kämmeistä voi oppia kuten keksintöjen historia todistaa. Virheiden löytämiseen hyödynnetään myös uutta tekniikkaa kuten koneoppimista. Siinä ohjelma kirjaimellisesti oppii virheistä sen miten ne tunnistetaan. Käänteisesti virheitä voi myös tuottaa vaikka testaamaan virheensietokykyä.

Valokuva erään hotellihuoneen televisioruudusta (Riitta Oittinen, 2016).

 

Striimaus Brysselin Saint-Josse-ten-Nooden kaupunginhallituksen kokouksesta näytti näin psykedeeliseltä pätkivien yhteyksien vuoksi (ruutukaappaus Riitta Oittinen, 2018).

Kirjoittaja on osallistunut aiheesta pidettyihin näyttelyihin, kuten /’fu:bar/ Glitch Art Festival, Zagreb.

Lue myös:

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...

Terveiset tulpasta!

Terveiset tulpasta!

  Vieläkö muistat jatkuvan marmatuksen suurten ikäluokkien muodostamasta tulpasta. Se oli kestoaihe 1980- ja 1990-luvun nuorisomedioissa, kuten Ylioppilaslehdessä. Silloin koettiin, että sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olivat tukkineet uraputket. He jyräsivät...

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Vuonna 2019 The Economist kysyi artikkelissaan, onko Kiinasta tulossa tieteen supervalta? Vuonna 2024 se vastasi kysymykseensä raportissaan kertomalla, että Kiinasta on tullut tieteen suurvalta kasvitutkimuksesta suprajohdefysikkaan. Ruohonjuuritasolla Kiinan...

Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö olla huolissaan?

Otsikko ei tässä liity televisiosta tuttuun viihdeohjelmaan, eikä sen ole tarkoitus herättää lukijaa ajattelemaan Tuomas Kyrön partaista naamataulua vaan maailman tilaa. Ja vastaan kysymykseeni itse: kyllä pitäisi olla huolissaan, ainakin rahtusen huolissaan. Meille...